Terve perhe!

Nyt taidan jo uskaltaa sanoa, että olemme terveitä! Jee! Paitsi että mulla on edelleen räkää pää täynnä, mut ei se mitään, kunhan tytöt voivat hyvin ja ovat taas iloisia ja touhukkaita.

Viimeksi kun kirjoittelin, täällä oli ihan simona lunta. No nyt ei oo enää, viime päivät on ollut sateisia ja reippaasti plussan puolella. Meidänkin takapihalla on nurmikko kokonaan näkyvissä. Siellä täällä on tietysti aurauksien jäljiltä isoja lumikasoja. Saas nähdä koska taas vaihtuu talveksi, nyt on tälläinen ankea harmaa syyssää. Sinäänsä ihan kiva kuitenkin, kun pääsee taas liikkumaan normaalisti.

Mä käväsin tänään vähän alennusmyynneissä. Ei mitään mieletöntä ostomaniaa, mutta tulihan sitä tietysti jotain hankittua. Lähinnä tytöille. Polarn O. Pyretissä oli kaikki ale-tuotteet -50% ja niitä sai kolme kahden hinnalla. Ostin sieltä Vienalle sinisen pitkähihaisen paidan, mekon ja Sagalle harmaan collegetakin. Vienalle ostin myös punaiset pehmoiset vakosamettihousut Zarasta ja Sagalle sisätossut jostain sukkakaupasta. Ostin mä itsellenikin yhden paidan Zarasta... Täytyisköhän kuvailla huomenna päällä? Saas nähdä, vähän tekisi kyllä joskus mieleni kuvailla "päivän asuja", mutten tiedä mikä siinä on, että tunnen itseni useimmiten ihan pässiksi poseeratessani.

Viena sai myös uusia alushousuja, nyt kun niille on tullut vihdoin käyttöä. Nyt on nimittäin lopetettu vaipan käyttö päivisin kokonaan :) Mä oon tosi ylpeä Vienasta ja myöskin yllättynyt kuinka kivuttomasti ja helposti se lopettaminen on käynyt.

Polarn O. Pyretin collegejakku, kaipaa ehkä parikseen jotkut vähän värikkäämmät ja tyttömäisemmät housut. Mutta nuo nyt oli päällä kun soviteltiin :)

Käskin Vienaa poseeraamaan, hyvinhän tuo näyttää luonnistuvan. Housut siis Zarasta alesta ja paita Polarn O. Pyretistä.

Sagan uudet tossut.

Vienan mekko Polarn O. Pyret,  ei olla vielä kokeiltu päälle, huomenna sitten. 

Viikon biisi

Meinasin melkein unohtaa viikon biisin. Nyt ensimmäistä kertaa islanninkielinen kappale, Hjálmar - Leiðin okkar allra. Tää biisi saa mulle ainakin kylmät väreet pintaan. Surullinen, mutta kaunis kappale. En uskalla oikein lähteä tekstiä kääntämään, voi nimittäin mennä metsään, vaikka mielestäni sanat ymmärränkin. Tekstillä vaan voi olla mulle itselleni ihan eri merkitys kuin mitä sanoittaja on hakenut. Kappaleen nimi kuitenkin tarkoittaa "meidän kaikkien tie".

Tän linkin takaa löytyy myös albumiversio biisistä, jos kolahti :) Ja sieltä voi kuunnella bändin muutakin tuotantoa.

Lumentulolle ei näy loppua...

Me tytöt sairastellaan edelleen, joten ollaan pysytelty sisätiloissa. Koko porukka on jo ihan kyllästynyt, mutta minkä teet, ei sitä tautia valitettavasti pysty hoputtamaan. Viena rupeaa olemaan jo ihan villi tän kotona hengailun takia, mammasta puhumattakaan. Saga on ainut joka ei niin välitä, se rupeaakin olemaan jo parhaimmassa kunnossa, vaikka nokka vuotaakin urakalla.

Laitoin eilen kuvia takapihalta yön aikana sataneesta lumesta. Nyt sitä on sitten tullut tuplaten lisää ja nyt tulevaksi yöksi on luvattu myrskyä ja lisää lunta. Mä harrastelin taas takapihakuvausta, jotta näette miten paljon sitä lunta todella on, vaikka eipä se tietysti suomalaisille mitenkään eksoottista ole. Tossa lähellä mitattiin lumen syvyydeksi 47cm. Täällä Reykjavíkin alueella Islannissa oli lunta viimeksi yhtä paljon noin 30 vuotta sitten. Koko pääkaupunkiseutu on ihan kaaoksessa, me ei edes päästä parkkeeraamaan autoa lähelle kotia, Ágúst jättikin sen Hamraborgiin (Kópavogurin keskusta) yhden kaupan pihaan.

Muuallakin maassa on kaaos, muun muassa Länsivuonoilla Ísafjörðurissa on jouduttu evakuoimaan ihmisia lumenvyöryvaaran takia ja Keflavíkin lentokentällä on paljon porukkaa jumissa, koska tie Reykjavíkiin on suljettu. Nyt hyvät yöt, raportoin huomenna taas :)

Nyt ärsyttää

Tää islantilainen lumitöiden tekemättömyys rupeaa käymään mun hermoon. En mä sitä oikein edes ajatellut kun oli vielä Jeeppi alla. Mutta nyt kun ei enää ole, on käynyt elämä vähän hankalaksi, kun ei meinaa päästä autolla edes parkkipaikalta pois. Olettamus tuntuu olevan se, että kaikilla on maasturi tai joku muu nelivetoinen auto alla. Monilla tietysti onkin, muttei todellakaan kaikilla, eikä varmasti edes puolella autoilevasta väestöstä.

Täällä ei auraustöillä ole millään lailla kiire, pienempiä teitä hyvä jos aurataan ollenkaan. Kävelijöistä viis, kävelyteiden auraus on vihoviimeisenä listalla. Mä en oo oikeastaan koko talvena voinut mennä vaunuilla mihinkään ton lumimäärän takia. Tässä asiassa on ruvennut islantilainen suurpiirteisyys hiukkasen pännimään... Niin ja olen myös tuolle perheen päälle yrittänyt vihjaista että menis jollain lapioimaan tosta pihapolulta suurimmat lumet veks. Vastaukseksi saan kuulla litannian syitä miksi siinä ei ole mitään järkeä. Tekisin itse lumityöt, mutta juuri nyt olen kahden kipeän tytön kanssa kotona ja itsekin puolikuntoinen. Joten tarvotaan sit polvia myöten lumessa.

Sairastelut jatkuu

Viikonloppu meni sit kaikinpuolin vähän ketuilleen, kun tauti tuli kylään. Viena oli jo sunnuntaina ihan hyvässä kunnossa, ei enää kuumetta. Mutta tänään on taas vähän lämpöä. Minä ja Saga tultiin myös kipeiksi sunnuntaina. Mä rupean nyt olemaan jo ihan hyvinvoiva, mitä nyt nokka vuotaa aika lailla. Sagalla oli vielä viime yönä korkea kuume, mutta aamulla ei enää paljoa. Pidetään peukkuja, ettei enää nousisikaan mihinkään hurjiin lukemiin.

Yön aikana satoi tosi paljon lunta ja räpsin taas kerran meidän takapihalta kuvia :) Oli tosi nätti aamu ja auringonnousu, jota en tietenkään pystynyt kameralla tallentamaan niin hyvin kuin olisin halunnut.

Pieni sairastupalainen

Tänään piti olla ohjelmassa aamulla Vienan urheiluleikkikoulu ja iltapäivällä nelivuotissynttärikemut. Mutta ohjelma muuttui kotona löhöilyksi, Vienalle nimittäin nousi eilisen illan ja yön aikana korkea kuume, yli 39:ään asteeseen. Eipä ole tyttö ollut aiemmin noin väsynyt ja kipeä, ettei edes leikkiä meinannut jaksaa. Päivä meni makoillessa, lueskellessa ja piirrettyjä katsellessa. Illaksi Viena tosin piristyi ja oli jo enemmän oma itsensä. Ilmoitti kuitenkin itse vähän kahdeksan jälkeen, että nyt haluaa mennä nukkumaan. Se on selvä merkki siitä, ettei olo ole ihan normaali. Jotenkin Viena myös hiffasi, että kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja pyytää mitä mieli tekee, koska me vanhemmathan ei voida olla hemmottelematta kun toisella on niin kurja olo. Hän nimittäin ilmoitti, että haluaa ranskiksia! Ei ole koskaan ennen moista pyytänyt kotona, kerran kahvilassa. Me ei edes oikein koskaan syödä ranskiksia kotona. No, Ágúst lähti sitten grilliltä niitä hakemaan ja hyvin maistui potilaalle. Niinkuin maistui muuten jätskikin jälkkäriksi... Hups :)

Tyypillistä, että iski flunssa päälle juuri nyt kun olisi ollut ohjelmaa. Pari viime viikonloppua on ollut aika "tylsiä", ei siis mitään erityistä tekemistä plus et on ollut tosi kurjat ja sateiset säät. Tänään taas on ollut ihan täydellinen aurinkoinen talvisää. Ei juurikaan tuulta ja vähän pakkasta. Olisi ollut niin kiva leikkiä Vienan ja tietysti Sagankin kanssa ulkona, käydä pulkkailemassa ja muuten vaan peuhaamassa.

Sain sentään itse nauttia hieman kauniista ilmasta kun kävin Molin kanssa lenkillä. Napsin pari kuvaa mun lenkkireitin varrelta. Sama reitti, mistä oon ennenkin kuvia esitellyt. Tosin silloin oli syysmaisemat.

Kirppislöytöjä

Käytiin tänään mun kaverin kanssa kirppiksellä. Mun toiveena oli tehdä jotain huonekalulöytöjä, mutta eikös se mene aina niin, että jos jotain lähtee etsimään löytää kaikkea muuta paitsi etsimäänsä. Niinpä tein muutaman edullisen leluhankinnan, ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi...

Pehmoinen keinuhevonen oli ihan pakko saada! Vai onko tuo edes hevonen, no joka tapauksessa suloinen kuin mikä.

Ajattelin, että Viena on jo ehkä kasvanut keinuhevosiästä ohi, mutta mitä vielä, tykkäsi kovin. Saga kun vähän kasvaa tulee varmaan riitaa.

Mulla on itselläni (edelleen) toivelistalla uusi kamera, mutta sitä joutuu nyt vielä jonkun aikaa odottelemaan. Päätinkin tänään vähän opiskella tota vanhaa kameraa, jos sillä pystyisi ottamaan edes vähän parempia kuvia. Pikkuisen säätöjä vaihtaen sai vähän parempaa jälkeä, tosin valovoima mun kamerassa on ihan surkea, salamaa joutuu käyttämään melkein koko ajan. Mä oon myös niin amatööri mitä kameroihin ja valokuvaukseen tulee, että joudun opettelemaan kaiken ihan alusta pitäen. Mua kuitenkin motivoi pikkuisen opiskelemaan jopa tolla vanhalla kameralla, koska mä inhoan p*skoja kuvia ja musta on inhottava suoltaa tänne blogiinkin kamalaa pikselipuuroa jatkuvasti. Mun mielestä noi kolme alla olevaa kuvaa on jo huomattavasti parempia kuin mun normaalit idioottiasetuksilla otetut kuvat :) Ei muuta kuin oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Mikä musta tulee isona?

Mulla on kriisi. En tiedä mikä musta tulee isona! Oon aina halunnut opiskella, mutta se ei ole vielä paljon lukiota pidemmälle edennyt. On mulla jonkun verran islanninkielen opintoja takana yliopistolla, mutta mua ei kuitenkaan kiinnosta opiskella kieltä kielitieteen näkökulmasta. Nyt on taas se aika kun mietin, että mitäs mä tekisin kun tää kotiäiteys loppuu.

Pikkutyttönä halusin eläinlääkäriksi, joskus 15-vuotiaana halusin lakinaiseksi. Nyt vanhempana olen halunnut opiskella muun muassa antropologiaa, kauppatieteitä, arkkitehtuuria ja valtiotieteitä. Myös monet luovat alat kiinnostavat, mutten ole ihan varma riittäisivätkö rahkeet esimerkiksi kultasepäksi tai sisustussuunnittelijaksi. Kosmetologiksi opiskelu on myös käväissyt mielessäni. Perusongelmani on kai se, että olen suht keskiverto kaikessa, mitään selkeää vahvuutta en ole itsestäni vielä(kään) löytänyt. Monet jutut kiinnostavat, mutta mikä olisi ihan oikeasti se mun juttu, sitä olen pohtinut monet vuodet ja pohdin edelleen.

Nyt kun mulla on jo perhe niin sanotusti kasassa, en haluaisi lähteä enää haahuilemaan ja kokeilemaan jotain. Jos lähden opiskelemaan, sitä joutuu kuitenkin rahoittamaan lainalla ja täten haluaisin olla varma, että tää on nyt just sitä mitä haluan tehdä. Auttakaa joku mua! Mitä mä teen? Miten te olette löytäneet sen teidän jutun?

Päivän kampaus

Mä kun oon innostunut esittelemään mun letittelyjä, niin laitetaas nyt kuvaa tän päivän aikaansaannoksesta :) Saga on vedellyt ulkona vaunuissa sikeitä jo 2,5 tuntia, joten mulla on ollut mukavasti omaa aikaa... Vaikka eipä tuon kyhääminen montaa minuuttia kestänyt. Sais jo ruveta tyttö heräilemään niin päästään hakemaan Vienaa päiväkodista. Sen jälkeen ajattelin poiketa tyttöjen kanssa Pohjolan talon kirjastolla. Täällä on muuten upea aurinkoinen talvipäivä!

Aika rientää

Pieni vauvani ei olekään enää niin pieni. Saga on tänään jo yhdeksän kuukautta ja on kehittynyt uskomattoman paljon viimeisen parin kuukauden aikana. Hampaita on jo viisi ja Saga tykkääkin pureskella ruokansa itse, kuten pehmeää leipää, banaania ja muita hedelmiä. Varsinaisia sanoja ei ole Sagan suusta vielä ulos tullut, mutta kovasti hoetaan "mammamammamamaaa" ja ihan selkeästi Saga yrittää joskus viestiä jotain muillakin äänteillä. Kovasti se jaksaa aina pälättää :) Saga on tosi ahkera leikkimään lattialla ja tutkimaan ympäristöään. Mulla on käynyt hyvä tuuri, koska molemmat tytöt on ollut älyttömän helppoja ja terveitä vauvoja.

Vienakin on jo iso tyttö. Eilen käytiin sen kanssa ensimmäistä kertaa hammaslääkärillä tarkastuksessa. Mua hämmästytti miten hyvin se meni, ei olisi voinut mennä edes paremmin. Mä olin valmistautunut pahimpaan, mutta ihan turhaan. Ei Vienan kanssa usein mitään suuria ongelmia olekaan. 2,5-vuotias tyttö vaan haluaisi niin kovasti päättää kaikesta itse. Ja se ei ihan käy. Eli välillä joutuu vääntämään. Mutta eikös kahden vuoden ikää kutsutakin "terrible two":ksi.... Viena käyttää vielä vaippaa, mutta nyt viimeisen viikon aikana on opeteltu olemaan paljon ilman ja hyvin on mennyt. Joten toivottavasti pian voidaan lopettaa päivävaippa kokonaan.

Tytöistä on myös tullut keskenään enemmän kavereita. Sagakin on jo sen verran iso, että Vienasta on kiva leikkiä sen kanssa ja Saga on mielellään mukana Vienan touhuissa. Tosi kiva kun heistä on seuraa toisilleen. Pianhan mua ei tartteta enää ollenkaan! ;)

Kauhistelen nyt vielä vähän kuinka aika kuluu nopeasti! Ei ole kauaa siihen kun Saga täyttää vuoden ja Vienakin kesällä jo kolme vuotta. Ja mulla itsellänikin on vanhenemisen päivä pian edessä, hyi kamala... :D Yritänkin opetella elämään enemmän tässä ja nyt ja nauttimaan näistä hetkistä, jotka on nyt käsillä. Koska ne hetket menee vaan niin nopeasti ohi. Mulla on paha tapa aina ajatella, että sitten kun.. blaablaa... Osaako teistä joku elää "tässä ja nyt"?

Mä nappasin jälleen kerrran vähän videokuvaa, kun tytöt "leikkivät" keskenään. Tätä voisi ehkä ennemminkin kutsua riehumiseksi...

Viikon biisi

Tän viikon biisiksi valitsin Bloodgroupin My Arms-hitin. Se soi ilmestymisvuonnaan -09 radiossa paljon ja oli muutenkin pinnalla. Tää on sellainen kappale mitä voin tietyissä fiiliksissä kuunnella nonstoppina vaikka kuinka kauan. Jokin soundimaailmassa kiehtoo meikäläistä.

Pahoitteluni muuten, että taas on linkki videottomaan biisiin. Video on kyllä olemassa, mutta islantilaiset tuntuvat olevan tarkkoja tekijänoikeuksistaan ja monien bändien viralliset musiikkivideot on poistettu YouTubesta. Jos vaikka ensi viikolla saatais myös liikkuvaa kuvaa kehiin :)

Islanti, tuo Pohjolan banaanivaltio

Islannissa kämmäillään taas okein olan takaa. Tuoreimmassa kämmäyksessä on elintarvikkeisiin "eksynyt" muun muassa maanteiden suolaukseen tarkoitettua teollisuussuolaa. Myös Salamatkustaja kirjoitti asiasta blogissaan. Käykää lukemassa jos haluatte nauraa :)

Oikeasti tässä maassa sattuu kaikenlaisia vahinkoja vähän turhankin usein. Ennen tätä teollisuussuolajupakkaa, viikko tai kaksi sitten, tuli ilmi, että erään kauppaketjun hyllyssä olleet lihavalmisteet olivat kaikki merkitty grammalleen saman painoisiksi ja asiakas maksoi enemmästä mitä oikeasti rahoillaan sai. Eräs asiakas huomasi tämän, paketeissa oli selkeästi vähemmän tavaraa tuotteeseen merkittyyn painoon verrattuna. Tämä myös todistettiin. Sattuuhan noita mokia, mutta tämä ei ole ensimmäinen, eikä todennäköisesti edes viimeinen huijausyritys. Erästä meijeriä on myös syytetty siitä, että skyr-purkeissa on ollut jatkuvasti vähemmän tavaraa kuin mitä purkin painomerkintä kertoo. Tuntuu että tässä maassa kusetetaan ja huijataan mikä ehditään, eikä kukaan oikein halua tehdä asialle mitään. Pieni maa ja pienet piirit mahdollistavat aikamoisen hyvä veli-toiminnan....

Seikkailua sisätiloissa

Tänään olisi ollut taas joulutauon jälkeen "urheilukoulu", mutta meiltä jäi se aamu-unisuuden takia väliin. Mentiin kuitenkin iltapäivällä Ævintýragarðurinniin (seikkailupuisto), joka on lasten sisäleikkipuisto. Siellä on pomppulinnoja liukumäkiä, pallomeriä ja kaikenlaista "hauskaa" lapsille. Mun mielestä oli tosi hyvä idea lähteä sinne, kun ulkonakin oli kurja keli ja urheilukoulu jäi aamulla välistä. Noh, todellisuus ei ihan vastannut mun mielikuvaa. Paikka oli ihan kiva, jos vanhemmat viitsisivät katsoa lapsukaistensa perään. Puistoon on sisäänpääsymaksu, mutta minkäänlaista valvontaa itse "seikkailupuiston" puolesta ei ole, vaan kaikki on vain ja ainoastaan vanhempien vastuulla. Eihän siinä mitään jos kaikki pitäisivät muksuistaan huolta ja katsoisivat, että osataan edes vähän käyttäytyä. Me kuuluttiin selkeästi siihen vähemmistöön, joka seurasi lapsiaan ja heidän leikkejään. Tietysti monet lapset olivat vanhempia kuin Viena ja puistossa olikin jaettu alueita ikien mukaan, mutta pienille oli aika surkeasti mitään ja annettiin Vienankin kurkistaa vähän isompien puolelle. Itse olimme koko ajan mukana.

Mutta kaiken kaikkiaan siis aika kaoottinen mesta, ainakin lauantai-iltapäivänä. Mietin vain, että onko Suomessa jotain vastaavia paikkoja, ja eikö niissä muka ole mitään ulkopuolista valvontaa lasten vanhempien lisäksi. Mä toistan itseäni, mutta olen edelleen pöyristynyt kuinka monia vanhempia ei kiinnostanut yhtään mitä omat lapset touhusivat ja juoksivatko pienempien yli vai jäivätkö kenties itse jalkoihin. Mutta hauskaa Vienalla oli ja ihan kiva kun käytiin katsomassa. Iltapäivän kohokohta taisi kuitenkin olla, kun istuttiin saman pöydän ääreen toisen perheen kanssa ja noin 11-vuotias tyttö leikki Vienan kanssa isänsä iPhonella :) Ehkä me käydään seikkailemassa joskus uudestaan kun Viena tai vaikka molemmat tytöt ovat vähän vanhempia. Täytyy vaan valita rauhallisempi ajankohta.

Hiusjuttuja

Mulla on takana pitkä historia hiusteni pahointelemisestä. Värjäilyä edestakaisin vaaleasta tummaksi ja taas vaaleaksi ja niin edelleen. Hiustenpidennyksiä on ollut jos jonkinlaisia, hyviä ja huonoja. Yli vuoteen mulla ei kuitenkaan ole enää pidennyksiä ollut ja hiustenvärjäilykin on jäänyt vähälle. Puoleen vuoteen ei ole tukkaan laitettu minkäänlaista väriä ja aionkin yrittää kasvattaa oman vaalean värini kunnolla esille. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnistunut saamaan omat luonnolliset hiukseni jotakuinkin asiallisen näköisiksi ja pituisiksi. Mikään paksu ja upea tukka mulla ei luonnostaan ole, mutta kaikki toi hiusten pahoinpitely on tehnyt siitä paljon surkeamman kuin se oikeasti on. Nyt olen vihdoin päässyt siihen tilanteeseen, että voin jopa letittää hiukseni! Siitä päästäänkin mun uuteen villitykseen, kalanruotolettiin. Löysin jostain (en enää muista mistä, mutta vastaavia opetusvideoita on Youtube pulloillaan) netistä opetusvideon ja päätin kokeilla onnistuuko multa letittäminen. Nyt oon kolmena päivänä peräkkäin väsännyt hieman eri version kalanruotoletistä. Rupeaa vissiin tää kotiäitinä olo kyllästyttämään :D

Ensimmäinen kokeilu. Tätä voisi ehkä kutsua rotanhäntäletiksi, sen verran säälittävältä näyttää :P Rumat vihreät kumilenksutkin paistaa kun ei mitään kauniimpaa osunut käteen.

Letti numero 2. Tää on jo ihan kiva, olisi pitänyt ottaa takaakin kuva.

Letti numero 3. Mun tukkahan näyttää melkein paksulta tässä! En kerennyt letittämään ihan loppuun asti, lapsukaiset kutsuivat. 

Että sellaista tänään. Ai niin, vähän aikaa sit loppui Islanti-Suomi käsipallomaaottelu. Islanti voitti 43-25.

Substanssia!

Huomasin tuossa blogini statistiikkoja tarkistellessani ihmeellisen kävijämääräpompsahduksen. Siihen löytyikin hyvin äkkiä selitys, nimittäin Salamatkustajan blogista, josta sain hauskan substanssi-tunnustuksen. Tunnustuksen saajan kuuluu paljastaa kahdeksan satunnaista faktaa itsestä .

1. Olen joskus lapsellinen kiukuttelija.
2. Syön lähes joka päivä maustamatonta skyriä, johon sekoitan fariinisokeria ja (paljon) kermaa. Mmm.... taidanpa mennä heti jääkaapille!
3. Surffailen ihan liikaa nettikaupoissa ikkunaostoksilla ja teen toivelistoja ja ostoskoreja tuotteista, joita en kuitenkaan ikinä oikeasti osta. Huvit ne on oltava köyhälläkin.
4. Minulla oli supersyöppö amerikkalainen maastoauto. Kiinnyin siihen kuin perheenjäseneen ja kiukuttelen edelleen, koska jouduin järkisyistä hänestä luopumaan. Tämä liittyy kohtaan yksi.
5. Aloitan usein neulomaan tai virkkaamaan, mutten ikinä saa mitään valmiiksi. Kaapit ovat täynnä puoliksi tehtyjä pipoja, paidan alkuja, tilkkuja ja mitä lie muuta.
6. Luin ennen paljon. Esikoisen syntymän jälkeen olen lukenut noin viisi kirjaa. Tämä harmittaa minua.
7. En ole vielä päättänyt ketä aion äänestää pressanvaaleissa.
8. Minulla on kova ikävä kotikyläni S-Marketin valikoimia. Ja ylipäänsäkin suomalaisia ruokakauppoja.

Laitan tunnustuksen eteenpäin Liikunnanvihaajalle sekä Mm:lle.

Viikon biisi

Olen pitkään miettinyt, että pitäisi esitellä teille islantilaista musiikkia, koska tällä saarella on uskomattoman paljon lahjakasta musiikintekijäporukkaa. Ensin oli mielessäni kirjoittaa "musapostaus", jossa esittelisin eri bändejä ja artisteja. Ajattelin kuitenkin, että voi olla kerralla liikaa sulateltavaa jos isken yhteen postaukseen viisitoista eri biisiä ja bändiä. Tuli mieleeni, että otetaanpas käyttöön "Viikon biisi"-konsepti. Joka viikko esittelen jonkun mielestäni hyvän tai muuten vaan esittelemisen arvoisen artistin tai yhtyeen ja heidän tuotannostaan jonkun kappaleen.

Ekaksi viikon biisiksi valitsin Dikta:n biisin nimeltä What Are You Waiting For. Biisi löytyy heidän uusimmalta, vuonna 2011 ilmestyneeltä albumilta Trust Me. Valitsin tämän kappaleen, koska mielestäni se on helposti lähestyttävä, tarttuva ja hyvällä tavalla valtavirtaa.

Myrsky

Tänään on ollut taas sellainen keli, että on pistänyt miettimään miksi tällä saarella edes asuu porukkaa. Piti mennä se autokin vaihtamaan! Ei mulla ollut mitään asiaa tonne liikenteeseen tavallisella henkilöautolla, eikä kyllä ollut monella muullakaan. Autoja on ollut jumissa runsaan lumen tulon takia ympäri maata ja ihan täällä kaupungissakin. Monia teitä on suljettu tänään ja poliisikin on kehottanut ihmisiä välttämään autoilua. Poliisin ja palokunnan lisäksi myös paikalliset erikoispelastusjoukot ovat olleet täystyöllistettyjä muun muassa auttaessaan ihmisiä pois vuorille jumiin jääneistä autoista. Nyt illaksi on ilma ainakin täällä meillä hieman rauhoittunut, kävin jopa koiruuden kanssa lenkillä. On se tuuli vieläkin aika hurja, mutta kyllä siellä pystyi tarpomaan, lunta ei enää sada. Ennustavat myrskyn jatkuvan vielä yön yli.

Yritin ottaa päivällä vähän videokuvaa mun surkealla kameralla meidän ikkunasta. Kyllä kai tuosta jotain käsitystä saa :)

Inspiraation metsästystä

Mun postaustahti on ollut nyt vähän harvempi kuin loppuvuodesta. Siinä joulun alla oli tietysti ihan luonnostaan enemmän tapahtumia ja kerrottavaa kuin nyt alkuvuodesta. Nyt ollaan lähinnä yritetty palailla rutiineihin ja normaaliin päivärytmiin. Vienaa tuo joulunaika ainakin sekoitti hieman, koska se on ruvennut nyt temppuilemaan nukkumaan menemisessä, joka sujui ennen ilman mitään ongelmia. Toivottavasti tämä on äkkiä ohimenevä vaihe.

Olen saanut palautetta, että lisää juttuja Islannista ja aionkin ottaa palautteen tosissani :) Nyt vaan vähän vielä haeskelen inspiraatiota, että mistäs kertoisin. Saa edelleen heittää kysymyksillä ja ideoilla, jos joku tietty aihealue kiinnostaa!

Käytiin Sagan kanssa tänään neuvolassa ja strategiset mitat hieman vajaan yhdeksän kuukauden iässä ovat 8004gr ja 67,5cm. Saga ei muuten edelleenkään ryömi vaan lähinnä vetelee itseään eteenpäin istuallaan. Lisäksi hinku seisomaan on kova, joten voi hyvinkin olla, että meillä skipataan koko lattian moppausvaihe.

Loppiaisen vietto

Vietetäänkö Suomessa loppiaista jotenkin erityisesti? Ei mun muistaakseni. Mutta eikös se ole pyhäpäivä niin, että kaupat, virastot, koulut ja muut ovat kiinni? Täällä Islannissa loppiainen on normaali työpäivä, mutta sitä vietetään silti vähän juhlallisemmin, lähinnä ilotulitteita ampuen. Tänään onkin paukkunut pitkin päivää ja iltaa. Eri kunnat ja seurat järjestävät ilotulitusnäytöksiä ja ihmiset ampuvat raketteja myös itse. Islantilaiset ovat ilotulitehullua kansaa. Joka tilaisuuden tullen paukkuu, uudenvuodenaatosta nyt puhumattakaan.

Itse en juuri piittaa rakettien ampumisesta, itseasiassa ei kiinnosta yhtään mennä ulos niiden kanssa pelaamaan. Sitäpaitsi ne myös vähän pelottavat minua. Vielä jos on alkohlia pelissä, niin riskit vahinkoihin nousee. Voitte kutsua minua ilonpilaajaksi ja partypooperiksi :D Ihan mielelläni kyllä katselen hienoja ilotulituksia sisätiloista. Mutta se saisi mun puolesta tapahtua kerran vuodessa ja maksimissaan 20 minuutin ajan. Tänään näinkin ehkä hienoimman ilotulituksen ikinä anoppilan ikkunasta. Heiltä on näkymän koko Reykjavíkin alueen yli ja nähtiin ilmeisesti Kópavogurin kunnan järjestämä ilotulitus. Se oli upea, harmi etten voinut kuvata sitä.

Syötiin myös tänään hangikjöt:iä, josta kerroin joulupostauksessani. Hyvää oli! En ottanut siitäkään kuvia mutta päätin googlettaa ja havainnollistaa kuvin, miltä kyseinen liha näyttää.

Hangikjöt tarjoillaan punakaalin, säilykeherneiden, perunoiden ja valkoisen kastikkeen kera.

Tässä on liha "valmistumassa", eli roikkumassa ja hitaasti kypsymässä. Nimi hangikjöt tarkoittaa "riippuvaa lihaa".

Ai niin, vaihdettiin tänään auto. Minusta tuli nyt kertaheitolla entinen Jeepin omistaja ja nykyinen tavallinen tallaaja :D Perheeseemme kotiutui Skoda Octavia. Voiko tavallisempaa autoa olla? Vähän ristiriitaiset tunnelmat, koska tykkäsin mun Jeepistä ihan liian paljon, mutta se ainainen kulutus- ja bensamittarin kyttääminen rupesi käymään liian tuskalliseksi. Joten parempi näin, toistaiseksi...

Mitä muuta tehtiin jouluna

Ajattelin laittaa tähän postaukseen kuvia, mitä muuta ollaan puuhattu jouluna ja joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Mulla on ollut sen verran pitkä postaustauko, että tekee mieli kertoa lyhyesti mitä ollaan puuhailtu :)

Joulupäivän aamuna leikittiin tietysti uusilla leluilla.

Viena pääsi kokeilemaan yhden koiran koiravaljakkoa isänsä kanssa.

Ja tietysti myös lumessa piti vähän peuhata.

Viena päätti myös, etta 2,5-vuotiaan on hyvä aloittaa meikkaamisen alkeet :D Ei onneksi mennyt tököttejä naamaan asti.

Joulupäivänä mentiin Þorlákshöfniin sukuloimaan ja syömään. Sää matkalla oli aika hurja. Vuorilla oli näkyvyys jotakuinkin nolla, eikä alas kylään päästyämme tilanne ollut juurikaan parempi. Ei valitettavasti välity ihan kunnolla kuvasta tunnelma.

Sukulaisilla oli joulumänty. Aika hieno mun mielestä :)

Lambalæri on hyvää :) Tarjolla oli myös hangikjöt:iä.

Mummotyyli osa 2. En "valitettavasti" muistanut poseerata niin, että näkisitte kunnolla upena vintage-luomukseni jonka laitoin ylleni joulupäivän kunniaksi :P

Tytöt uusissa samanlaisissa yöpuvuissaan.

Tapaninpäivän aamu, leikit jatkuu.

Nyt on ihan selkeästi joku mestarisävellys tekeillä.

Saatiin pizzauuni joululahjaksi, täytyihän sitäkin päästä kokeilemaan.

Tuli muuten hyvää pizzaa. Ja tuoksukin oli kuin oikessa pizzeriassa.

Vienan joululahja meille, päiväkodissa tehty hieno kynttilälyhty.

Uudet vaatteet ja korut :) Sagakin sai ihan samanlaiset vaatteet.

Oltiin tapaninpäivänä myös ulkoilemassa, vaikka olikin aika tuulista. Ei sentään myrskyä niinkuin Suomessa. Lumi taitaa maistua edelleen hyvälle, minäkin siitä pidin lapsena :D

Saga haluaa nykyään aina että sitä tuetaan seisomaan. Se välillä puskee väkisin itse ylös kun annan sille käteni.

Hyvä ottaa välillä rennosti.

Uusi värityskirja ja värikynätkin otettiin heti käyttöön.

27. päivän aamu ja kaunis talvisää.