Keikalla

Meillä oli eilen vapaa-ilta, tytöt menivät pitkästä aikaa yökylään anoppilaan. Minä ja Ágúst tehtiinkin sitten jotain, mitä ei olla yhdessä tehty vissiin ikinä. Mentiin keikalle! Pari mun kaveria oli aiemmin päivällä kysellyt, jos tulisin katsomaan Valdimar-nimistä yhtyettä, enkä oikein osannut päättää mitä tekisin. Sain "mielettömän älynväläyksen" ja ajattelin että mennäänkin yhdessä :D Ja kivaa oli, ainut vaan että me ollaan vissiin vähän vanhoja, kun rupesi väsyttämään ihan hirveästi kesken kaiken. Ei johtunut musiikista, koska Valdimar oli aivan loistava. Oli kuitenkin oikein piristävää tehdä jotain "uutta" yhdessä. Molemmat ollaan aina tykätty musiikin kuuntelusta ja seurattu musamaailmaa paljon, livemusiikistakin on tullut nautittua paljon ennen lapsien tuloa kuvioihin. Ágúst soittikin bassoa (kai?) jossain bändissä nuorempana. Keikat ja muut myöhäiset yhteiset iltamenot on vaan jäänyt kokonaan pois mielestä lasten ollessa pieniä.

Laitan vielä youtube-linkin Valdimarin hittibiisiin, ihan mahtava. Videota tähän biisiin ei valitettavasti ole, mutta kuunnelkaapas!

Haalari-ihanuus

Postailin joku aika sitten Vienalle tilaamastani Mini Rodinin talvihaalarista. Se tulikin heti seuraavan päivänä postauksesta, mutta ilmat lauhtuivat joten puku taisi olla päällä vain kerran päiväkodissa ennen eilistä. Eilen oli tosi kylmä! Kuvissa näyttää siltä kuin tytöt olisivat ylipuettuja, kun kaikki on vielä vihreää. Mutta voin luvata etteivät olleet, niin hyytävä viima kävi jostain Atlantilta, että haalarit tulivat tarpeeseen.

Tuosta Vienan uutukaisesta puvusta vielä sen verran, että se on just niin ihana kuin odotinkin. Ja vaikuttaa oikeasti hintansa väärtiltä, huippulaatua kun on. Jos joku vielä suunnittelee Mini Rodinilta hankkivansa talvivaatteita, nuo koot ovat sitten melkoisen pieniä. Voi melko huoletta ottaa yhden koon isomman kuin normaalisti hankkisi. Vienalle valitsin koon 104/110 cm ja hyvä niin koska se ei ole mikään älyttömän iso vaikka kasvunvaraa toki on. Mini Rodinit ovat myös malliltaan aika kapeita. Katselin esimerkiksti Ticket to Heavenin talvihaalareita ja niistä olisin ostanut koon 98 cm, ne taitavat tosin olla aika reiluja kokoja.

P.S. Jos ihmettelette hanskojen puuttumista, molemmat tytöt repivät ne pois käsistä heti ensitöikseen. Oltiin autolle menossa, joten en sitten ruvennut taistelemaan asiasta. Ihan vaan ajattelin mainita kun pisti omaan silmään miten hölmöltä tuo näyttää :D

Hienoin lopapeysa ikinä

Lopapeysa on islantia ja tarkoittaa villapaitaa, ei kuitenkaan mitä tahansa sellaista, vaan islantilaisesta lampaanvillasta, lopista, kudottua islantilaista villapaitaa. Islantilaiselle villapaidalle tyypillistä on, että se on neulottu pyöröneuleena ja sitä koristaa jonkinlainen kirjoneule miehustassa ja usein myös hihansuissa ja helmassa.

Mä sain eräältä Ágústin sukulaisnaiselta ihanimman lopapeysan ikinä. Hän oli neulonut sen tyttärelleen, mutta olikin liian pieni. Kelpaa mulle! Tämä paita ei ole kuitenkaan ommeltu karheasta islantilaisesta villasta vaan jostain pehmeämmästä ja hienommasta ulkomaisesta. Se tekeekin siitä niin supermukavan, kun ei kutise. Islantilaiset käyttävät lopapeysojaan useimmiten kuin takkeja, pukevat ehkä alle jotain tuulenpitävää mutta villapaita toimii uloinpana kerroksena. On myös olemassa ohuesta lopista kudottuja paitoja, jotka sopivat paremmin sisäkäyttöön, eivät ole ihan niin kuumia. Uskaltaisin väittää että jokainen islantilainen omistaa perinteisen villapaidan ja jokainen tuntee jonkun joka osaa niitä neuloa. Minäkin varmaan osaisin jos viitsisin.

 Älkää huomioiko mun typerää posea ja ilmettä, keskittykää paitaan :D Tästä kuvasta  näkee mun paidan ihanuuden ehkä parhaiten.

Islantilaisia villapaitoja myydään myös todella paljon turisteille, ne ovat todellinen myyntivaltti ja jos haluaa ostaa jotain todella islantilaista, villapaita on se juttu. Vähän aikaa sitten oli kuitenkin "skandaali" kuinka joku isompi firma oli teetättänyt paitojaan jossain halvan työvoiman maassa ja myyneet niitä silti islantilaisina. Tämän kuitenkin koski vain jotain urheiluvaatemerkkiä, jonka paidoista näki ihan suoraan etteivät ne edes olleet käsin neulottuja. Joten jos käy Islannissa villapaitoja myyvissä kaupoissa, aika turvallisin mielin voi luottaa sen alkuperän olevan Islannissa. Mutta aina kannattaa varmistaa asia jos hiemankin epäilyttää. Jos jotakuta kiinnostaa, Farmers Marketilla on nettikauppa, heidän paidat ovat aivan mielettömän ihania. Itse en omista yhtään, mutta olen usein haaveillut hankkivani jonkun.

Suomeen!

Ostinpas tuossa ohimennen aamukahvia hörppiessä lennot Suomeen. Lähes kaksi ja puoli vuotta on vierähtänyt viime vierailusta. Eli ehkä nyt on jo korkea aika palata käymään kotikonnuilla. Tästä tulee myös Sagan ensimmäinen matka Suomeen ja Vienan toinen. Marraskuussa koittaa mun ja tyttöjen vähän reilun viikon mittainen seikkailu Suomeen. Mua rupes heti jännittämään ja vähän stressaamaankin kaikki lentämiset ja lentokentällä sekoilut yksin tyttöjen kanssa. Mutta eiköhän ne hyvin mee, yleensä sitä tulee pelättyä pahinta ja loppujen lopuksi kaikki menee kuitenkin kivasti. Aika hassu fiilis, ihan kuin ulkomaille olisi lähdössä. Täytyykin keksiä jotain kivaa turistimeininkiä tyttöjen kanssa :) Marraskuussa nähdään Suomi!

Kuva farmholidays.is

Keltaista jalkoihin

Mulla riittää vieläkin juttua viime lauantaista. Ajattelin nimittäin esitellä mun kirpparilöydön! Mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi, paatunut shopholisti. Ei edes yhtä polttareihin liittyvää kirpputorikeikkaa pysty tekemään ilman omia hankintoja, haha. Ei kai, en mä mitään etsinyt enkä todellakaan edes ajatellut shoppailla, pisti vaan nämä ihanat currykeltaiset iskemättömät korkkarit silmään. Ja vielä minun kokoiseni! Mitenkäs ne nyt olis voinut jättää ostamatta, hyvää kotia vaille? Olen todella ihastunut uusiin kenkiini, enkä malta odottaa että pääsen niitä käyttämään. Voi vaan tuottaa hieman ongelmia tuo väri, vaikka juuri se tekeekin kengistä niin ihanat. Keltainen väri ei kuulu minun mukavuusalueeseen pukeutumisessa vaikka siitä pidänkin. En ole aivan varma osaanko yhdistää nuo kengät asuun. No, aina varman valinnan mustan luulisi ainakin toimivan kaverina :)

Pole fit

Lauantaisissa polttareissa meillä oli yhtenä ohjelmanumerona jo mainitsemani Pole Fit. Miksiköhän tuota nyt sitten suomeksi kutsuisi, kun kyse ei kuitenkaan ollut tankotanssista vaan nimenomaan kuntoilusta. Vaikka käyhän se tanssikin tietysti kunnon päälle, tässä vaan ei keskitytty mihinkään vietteleviin tanssiliikkeisiin, mikä voisi tankourheilua ajatellessa mieleen tulla. Ja hyvä niin, koska en todellakaan usko, että se olisi mun juttu.

Tosi innoissani olin lähdössä kokeilemaan, mutta mulla ei todellakaan ollut mitään käsitystä kuinka hauskaa ja rankkaa tuo Pole fit oikeasti olisi. Minä ennakkoluuloisena tietysti ajattelin jotain strippareita ja naureskelin, että just joo, kokeillaan nyt tätäkin sitten kerran elämässä. Mutta taisikin käydä niin, että löysin lajin itselleni! Kömpelöhän minä olin, mutta silti meni aika hyvin. Onnistuin tekemään kaikki liikkeet jotenkuten oikein ja siitä tuli mieletön onnistumisen fiilis. En ole juurikaan urheillut parin viimeisen vuoden aikana, mitä nyt Molia ulkoiluttanut ja vähän pyöraillyt. Senpä takia mulla on paikat edelleenkin hellänä tuon Pole fitin jälkeen. Mutta sehän kertoo siitä että tuo tankoilu on tehokasta treeniä ja tepsii moniin eri lihasryhmiin. Mä ajattelin, että voisin aloittaa alkeiskurssin ensi kuussa jos paikkoja on vielä vapaana. Tosi hauskaa, että tällaista kautta löytää jotain mistä pitää, jotain mitä ei ole koskaan ennen tullut edes ajatelleeksi.

Jälkeispolttarit

Me järjestettiin eilen porukalla yhdelle suomalaiselle naiselle jälkeispolttarit. Hän meni kesällä Suomessa naimisiin islantilaisen miehen kanssa ja meiltä meni asia jotenkin ohi, eikä tajuttu ennen häitä mitään järkätä. No nyt oli sitten yllätys sitänkin parempi, koska kuka osaa odottaa polttareita naimisiinmenon jälkeen.

Aloitettiin päivä hänen luonaan lounaalla. Me mentiin hänen kotiin sillä aikaa kun hän oli miehensä kanssa uimassa. Mies oli koko ajan juonessa mukana. Ja kun juhlakalu sitten saapui viimein kotiin yllätettiin hänet. Voi sitä naurua ja hauskuutta :D Ja me ihan todella onnistuttiin yllättämään hänet, tuli kuulemma ihan puun takaa. Lounaan jälkeen mentiin kirpparille, jossa annettiin rouvalle rahaa ja tehtäväksi ostaa jotain "seksikästä, tiukkaa, venyvää, kimaltavaa ja värikästä". Kirpparilta suunnattiin Pole fit-tunnille, eli tankourheilemaan. Siellä sai polttaripimu vetästä ostamansa vetimet ylleen. Pinkkiä, leopardikuviota ja kimalletta löytyi.

Pole fitistä jatkettiin mun entisen työpaikan spahan rentoutumaan. No se ei sitten mennytkään ihan niinkuin oli suunniteltu. Allas oli kylmä, eikä henkilökunta voinut tehdä asialle mitään. Sitten siellä oli vähän muutakin säätöä, eikä me oikein saatu sitä mitä oltiin sovittu ja palvelu oli ala-arvoista. Eikä hinnastakaan tiputettu mun mielestä tarpeeksi pois, sillä verukkeella, että "käytittehän te saunoja". No joo, mitä siinä sitten olisi pitänyt tehdä, lähteä kotiin mököttämään. Ei tuo sekoilu meidän päivää pilannut, mutta mulle erityisesti jäi siitä paska maku suuhun, koska kyseessä on mun entinen työpaikka ja mun hyvä kaveri on siellä pomona ja mulle tuli mieleen, että sehän olis hyvä paikka mennä porukalla urheilusuorituksen jälkeen. Mokia aina sattuu ja laitteita hajoaa, mutta yvällä palvelulla ja ystävällisyydellä voisi pelastaa paljon, sitä ei kyllä nyt tapahtunut.

Ilta jatkui span jälkeen vielä Við Tjörnina ravintolassa illallisella. Ihana vanha puutalo, todella kiva ja idyllinen ravintola. Ruokakin oli mainiota. Sielläkään ei tosin säästytty jännitysmomenteilta, polttaritytsyn jälkiruokaan oli eksynyt maapähkinää, vaikka erikseen oli mainittu, että hän on allerginen. No hän onneksi huomasi sen itse heti, eikä kerennyt syömään sitä kuin hippusen. Onneksi ei käynyt mitään, pähkinäallergia kun ei ole mikään leikinasia. Tässä paikassa saatiin kyllä aivan mahtavaa palvelua ja tarjoilijamies oli heti erittäin pahoillaan ja huolissaan ja otti vastuun tästä mokasta. Tuli vielä ilmaisen drinkin kanssa paikalle ja kävi muutenkin vähän väliä kysymässä onko hän kunnossa. Että ei jäänyt kellekään paha maku suuhun, niinkuin spassa.

Meillä oli oikein hauska päivä ja ilta, meikäläinen vaan väsähti hieman turhan aikaisin... Ruokailun jälkeen olin jo ihan valmis lähtemään kotiin unille. Raahauduin kuitenkin vielä baariin, muttei me mitenkään kreisibailattu, lähinnä oltiin omassa porukassa ja höpöteltiin. Ihana suomalaisporukka meitä on täällä kasassa.

Merkkipäivä

Meillä tuli tänään neljä vuotta täyteen seurustelun aloittamisesta. Aikamoista haipakkaa on menty, näihin vuosiin on mahtunut paljon hyvää ja ei niin hyvää, niinkuin kaikkiin ihmissuhteisiin. Parhaat asiat ovat tietysti meidän ihanat tytöt. Tuntuu hassulta ajatella, että ollaan oltu "vain" neljä vuotta yhdessä, kun meillä on jo kaksi lasta ja koira. Eli niin sanotusti paketti kasassa. Edettiin se suhteen alku aika pikakelauksella...

Mitään erityistä ei olla tänään tehty, ehkä sitten sunnuntaina puuhataan jotain, koska huomenna mulla on menoa. Tai vaikka vasta ensi viikonloppuna. Tällaiset merkkipäivät ovat tavallaan menettäneet merkityksensä tässä kaiken arjen pyörityksen keskellä. Tarkoitan, etten koe, että juuri tänään meidän olisi juhlistettava, kunhan vain silloin tällöin muistetaan ottaa aikaa itsellemme ja tehdä myös jotain kaksin. Ei siihen mitään syytä erikseen tarvita. Kaikista tärkeintä mielestäni parisuhteessa on muistaa ihan tavallisina arkipäivinä huomioida kumppania. Ja joskus yllättää ihan muuten vaan, ilman sen suurempaa syytä. Osoittaa, että toinen on tärkä. En mä ainakaan kaipaile mitään ällöromanttisia juttuja, päinvastoin sellaiset saavat mut vain vaivautuneeksi. Olen tosi onnellinen, että ollaan yhdessä jaksettu ja uskon että näitä vuosipäiviä on edessä vielä vaikka kuinka monia. Onnea me!

Hiuskriisi, taas kerran

Veikkaan, että tää on aika yleinen naistentauti, mutta mulla on hiuskriisi! Oikeastaan mun hiuskriiseily on aika krooninen tila, se tosin oli hellittäyt jo joksikin aikaa... Mutta nyt on sitten palannut kahta kauheampana. Haluaisin leikata mun tukan, mieluiten heti! Mikä mua sitten estää? No ensinäkin, oon aina haaveillut pitkästä tukasta, ja onhan mulla ollutkin hiustenpidennyksiä, mutta se nyt vaan ei ole sama juttu kuin oma luonnollinen pitkä tukka. Ja pidennyksiä ei tähän päähän enää tule. Mun hiukset ovat tervehtyneet aika hyvin, eivätkä ole enää ihan niin onnettomat kuin vuosi pari sitten. Oon saanut aika hyvin pituuttakin tähän tukkaan, joten kannattaako antaa periksi nyt.

No miksi sitten haluaisin leikata? Mun hiuslaatu on niin hentoinen ja lentävä, että jo näinkin pitkänä se menee liiskaksi. Pitää nähdä tosi paljon vaivaa, että tän kuontalon saa näyttämään hyvältä, tai edes asialliselta. Pelkkä ponnarille laittaminen ei auta, pohja pitää työstää siihenkin, ettei olisi kuin rotanhäntä. Lisäksi kaikki hiusten laittaminen; tupeeraus, föönaus, suoristaminen, kaikenmaailman lakkojen, muotovaahtojen ja hiuspuuterien käyttö ei mitenkään edesauta hiusten hyvinvointia. Senpä takia mun latvat rupeaa hapsottelemaan jo parin viikon päästä leikkauksesta. Sit mulla on myöskin edelleen kerroksia hiuksissa, joten latvat ovat ilman hapsuuntumistakin tosi ohuet.

Kaiken tän pähkäilyn jälkeen olin jo kääntynyt sille kannalle, että voisin leikata "long bob" tyyppisen mallin, niin että sen sais edelleen kuitenkin kiinni, mutta että näyttäis myös hyvältä auki. Sitten mies avasi suunsa ja sanoi, että sinuna en leikkaisi, sun tukkahan on just hyvä. Ja se sai mut epäröimään, vaikka mitä nuo miehet oikeasti naisten hiuksista mitään tajuaa... Mutta kuitenkin mietin, että mitä jos kadun ihan kauheasti, kun kerrankin on tullut pituutta ja sit oon heti pätkäisemässä sen pois. Mutta onko se pituus oikeasti niin tärkeätä, jos hiukset näyttää rumilta? Pitkä tukka vaan on loppujen lopuksi aika tylsä, jos ei siis omaa paksuhkoa ja vahvaa hiuslaatua. Ihailen aina naisia joilla on pitkä kaunis tukka, mutta he ovat juuri niitä naisia joille on luoja suonut paksun ja tuuhean kuontalon. Harvoin sitä tulee ihailtua littanaa, kuivaa ja ohutta tukkaa, vaikka sitä pituutta olisi kuinka paljon. Eli pitäisikö nyt vaan pelata omilla korteilla ja yrittää saada näistä karvoista mitä on mahdollisimman kauniit? Huoh, onpahan taas pohdintaa... :)

Jennifer Anistonilla on mun mielestä tosi hyvä leikkaus. Itse voisin jättää vielä hieman pidemmäksi, ainakin alkuun... Kuva: pkhits.com

Päivitystä:

Eilen en saanut otettua kuvia, mutta tälläinen tämä mun pää nyt tällä hetkellä on. Ja kyllä, suoristusrautaa ynnä muuta ynnä muuta on käytetty. Ja mun tukka ei oikeasti ole noin valkoinen, hiukka ylivaloittuneet ja muutenkin hieman vääristyneet kuvat webbikameralla otettuina.

Sivuilta lyhyemmät kuin takaa ja vanha otsatukkakin hapsottaa vielä tossa.

Hyi, näyttää tosi karulta! Yleensä mulla ei tukka ole ikinä täysin auki, vaan jollain lettihässäkällä tai ainakin puolittain kammalla kiinni.

Talvivarustelua

Tuli tilattua Vienalle melkoisen kallis talvihaalari... Aika paljonkin kalliimpi mitä olin kaavaillut. Mutta puolustan tätä ostopäätöstä sillä, että se jää sitten Sagalle. Ja koska tämä Mini Rodinin haalari on musta aivan megamakea, en varmasti kyllästy siihen ja miellelläni puen vielä Sagallekin kun se aika koittaa. Kävin ennen tilauspäätöstä kaupoilla katselemassa, ja esimerkiksi Ticket to Heavenin talvihaalarit oli ihan samoissa hinnoissa täällä kuin tuo tilaamani Mini Rodini, eli todella kalliita. Myös Polarn O. Pyretin haalareita katselin, mutta ne olivat kertakaikkisen ankean värisiä. Mitkään haalarit mitä hypistelin eivät saaneet mua mitenkään kiljumaan riemusta. En aio pistää melkein paria sataa euroa vaatteeseen, joka ei tunnu heti siltä että tän mä haluan lapselleni. Katselin toki myös edullisempia merkkejä, mutta mun mielestä niissä vaan oli niin suuri ero laadukkaampiin ja hintavampiin verrattuina. Monet edukkaat haalarit olivat kovin kankean ja painavan oloisia. Hirveä selitys ja puolustelu meneillään. Itsellenikin joudun vielä vakuuttelemaan, että tämä oli järkihankinta. Ensi viikolla pitäisi paketin saapua, katsotaan sitten vielä menikö koko nappiin, uskoisin näin :)

Kuvat minirodini.com

Sushi train

Me jätettiin tänään tytöt illaksi anoppilaan hoitoon ja mentiin syömään O Sushiin keskustaan. Taas kerran parhaat sushit ikinä :D Elikkä jos olet Reykjavíkissa ja mielesi tekee varmasti tuoretta ja hyvää sushia, O Sushi on paikka jonne kannattaa suunnata. Ihanan tunnelmallista ja rentoa, just passeli illanviettopaikka syksyisessä sateisessa säässä. Sushien jälkeen mentiin vielä jälkkärreille Satt-ravintolaan Hótel Natúraan. Ágústin sisko on siellä töissä, saatiin ykkösluokkaista palvelua :) Me ei olla pitkään aikaan tehty oikein mitään kivaa ja stressitöntä kaksin, ja vaikkei nytkään oltu kuin reilu pari tuntia poissa, piristi se kummasti. Oli myös mukavaa hakea tytöt kotiin kylvetettyinä ja valmiiksi yövaatteisiin puettuina. Ei tarvinnut edes käydä sitä ainaista iltahäslinkiä läpi, arjen luksushetkiä sanon minä!

(hämäriä kännykkäkuvia)

Islantilaista lastenvaatedesignia

Islannissa on paljon mielenkiintoisia ja hyviä vaatesuunnittelijoita ja -merkkejä. Myös lastenvaatteita. Yksi lemppareistani on Iglo. Iglon vaatteissa on aina joku kiva juju ja ne ovat hyvällä tavalla humoristisia, mutta kuitenkin tyylikkäitä. Ei mielestäni yhtään naurettavia, vaan vaatteet saavat hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Tänään ostin Sagalle heiltä fleecehaalarin ja mätsäävän pipon. Sagan vanha haalari on jäämässä pieneksi ja olin jo useampaan kertaan katsellut tätä pukua Iglolta. Täällä Islannissa sääolosuhteet on sellaiset, että nimenomaan fleecevaatteille löytyy paljon käyttöä. Eikös olekin hauska? :)

Pikku ballerinat

3-4-vuotiaiden lasten balettitunnin seuraaminen on nauruhermoja koetteleva elämys. Voi sitä söpöyttä! Viena aloitti eilen baletissa tarhakaverinsa kanssa. Tytöt olivat niin reippaita ja tekivät kaiken yhdessä. Heillä oli pieni etulyöntiasema muihin tyttöihin verrattuna, koska tunsivat toisensa ennestään ja olivat toistensa tukena. Musta tuntuu, että tästä tulee hauskaa. Luulen, että tanssiminen sopii Vienalle tosi hyvin. Sen liikkeet ovat vielä melko kömpelöitä, mutta hei mitä voi 3-vuotiaalta odottaa :) Enkä mä siis odotakaan mitään muuta kuin sitä, että se osaa ottaa ohjeita vastaan ja tehdä mukana. Se ainakin onnistui heti ekalla kerralla. Mamma on vähintäänkin yhtä innoissaan kuin tytär. Viena on balettitunnin jälkeen kotonakin näyttänyt kuinka hän tanssii ja kysynyt saako hän mennä uudestaan. Toki toki, ensi lauantaina taas :)

Käsi kädessä :)

Kielinero

Blogissa on ollut hiljaista, mutta "oikeassa" elämässä ei niinkään. Mä olen ollut viime päivät töissä, ja ai että kuinka olenkaan siitä nauttinut :) Kiva päästä puuhaamaan jotain muuta kuin niitä arkisia kotihommia. Vaikka työ onkin se kaikista arkisin juttu monille, minulle se on tällä hetkellä vähän kuin harrastus ja pako siitä normaalista päivärutiinista. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta :D

Keskiviikkona tapasin töissä uskomattoman nuoren naisen, mun on ihan pakko kertoa hänestä. Amerikkalainen tyttö, en kysynyt ikää, mutta veikkaisin että mun ikäinen tai vähän nuorempi. Hän oli ollut joitakin vuosia sitten Suomessa Leppävaaran lukiossa vaihto-oppilaana ja aivan uskomatonta miten hyvää suomea hän puhui! En ole koskaan kuullut kenenkään ulkomaalaisen puhuvan niin hyvin. Ei kuulunut juurikaan aksenttia, ehkä puheessa oli vähän samanlainen vivahde kuin joillain suomenruotsalaisilla, joilla ruotsi on selkeästi ykköskieli. Ja tämän tytön vaihto-oppilasvuodesta on jo aikaa, eikä hän ole tietysti pystynyt niin aktiivisesti edes pitämään kieltä yllä vaihtarivuoden jälkeen. Ja silti hän puhui edelleen todella hyvin, kuin vettä vaan. Olin jotenkin ihan sanaton hämmennyksestä ja siitä ylpeydestä minkä hänen kielitaitonsa minussa herätti. Tyttö kertoi vierailleensa Suomessa kerran vaihto-oppilasvuotensa jälkeen, mutta on toki pitänyt yhteyttä suomalaisiin kavereihinsa ja isäntäperheeseensä. Hän oli myös juuri suorittanu kanditutkintonsa loppuun venäjänkielestä ja mulle jäi sellainen ymmärrys, että muitakin kieliä on aika hyvin hallussa. Uskomaton kielinero!

En tajunnut kysyä, että voisinko ottaa hänestä kuvan, joten saatte taas tyytyä kuvaan lapsukaisistani :D

Tälläset typsykät tuli hakemaan mua tänään töistä :)

Sunnuntai

Kokoonnuttiin jälleen kesätauon jälkeen tarinoimaan suomalaisporukalla Pohjolan talon kirjastolle. Paikalla oli uusiakin naamoja, hauskaa että sana on levinnyt ja suomalaiset täällä ovat löytäneet tarinahetken. Toistan taas itseäni, mutta se vaan on niin hyvä lapsille kuulla suomea isomassa porukassa. Menin Sagan kanssa kaksin, koska Viena on valitettavasti vielä kipeänä, sillä on korvatulehdus. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun sille laitettiin putket korviin noin 1,5-vuotiaana.

Kuva pöllitty Piialta :)

Tarinoinnin jälkeen suunnattiin Piian ja hänen perheensä kanssa hieman kirppistelemään Kolaportiðiin ja sieltä sitten Harpa-musiikkitaloon kahville. Pysähdyttiin myös satamassa hieman pällistelemässä ja kuvailemassa. Piia ottikin tosi hyviä kuvia, minä en niinkään. Syytän edelleen välineitä :D

Mua naurattaa tää kuva ihan hillittömästi, näyttää kuin olisin tosissani valokuvaamassa, ammattilainen työssään :D 

Kuva Piialta jälleen.

Harpa

Porkkanakakkua, hyvää sellaista. Ja eipä voinut valittaa kuorrutuksen määrästä tällä kertaa. Paitsi että sitä oli ehkä jopa vähän liikaa. En saanut syötyä kuin puolet kakusta!

Ja Piia kuvasi jälleen... :)

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Ehkä hieman kulunut vitsi jo tuo otsikko, mutta jostain syystä se saa mut edelleen nauramaan. Tänään ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä, ei sinne päinkään. Aamusta mentiin käymään mun kaverilla tyttöjen kanssa, hän tarjosi kahvit. Jätin ison täyden kahvimukini pöydälle niin, että Saga nappasi sen siitä alas. Onneksi mulla oli paljon maitoa seassa, joten kuumaa se ei ollut. MUTTA, sitä kahvia oli sitten ihan joka paikassa, tuolinpäällisiä myöten. Jostain kumman syystä Sagan tai Vienan päällä ei ollut yhtään vaikka kaikki muu tuntui lainehtivan ja olevan kivoissa kahviroiskeissa. Tytöt söivät myös mustikoita, eikä sinisiltä tahroiltakaan vältytytty valkoisessa lattiassa ja tuolinpäällisissä. Viena kävi myös jatkuvasti jääkaapilla ja pakastimessa tutkimassa ja vaatimassa jotain syötävää. Tytöt eivät ole koskaan ennen edes tavannut tätä kaveria, mutta kävivät sitten samantien taloksi kuitenkin. Kotiinlähdettäessä Viena sai vielä itkupotkuraivarit. Olisi pitänyt saada olla kauemmin. Lasten kanssa kyläily on mukavaa. Varsinkin niille, joiden luona kyläillään...

Iltapäivällä päikkäreiden jälkeen Viena lähti kummitätinsä luokse, heidän oli tarkoitus myös mennä lastenelokuviin. Viena oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, että saa mennä kummitädin luokse ihan ilman mammaa, yksin. Ja lähtikin intoa piukkana. Reilun puolentunnin päästä Vienan lähdöstä kummitäti kuitenkin soitti ja sanoi, että Viena vaan itkee ja valittaa mahakipua. Oli tainnut liika ruiscrackereiden ja mustikoiden syönti aamulla kyläillessä tehdä tehtävänsä... Vienalla tosin ei ole ollut mikään herkkä vatsa aiemmin. Taisi myös hieman jännitttää ja jotenkin kaikki innostus ja vatsanvääntö yhdessä oli liikaa tytölle. Hain Vienan siis kotiin. Olin itse juuri matkalla Sagan kanssa tapaamaan toista kaveria, hieman samaan suuntaan, joten ei onneksi tarvinnut mammaa kauaa odotella. Vienalle nousi sitten vielä illaksi hieman lämpöä, joten joku taudinpoikanenhan siellä oli ollut tuloillaan. Selittää varmaan aamunkin käytöstä..

Mut jos jotain positiivista kuitenkin tältä päivältä, Moli on ollut koiriksi ja jättänyt turhat tutkimiset ja ikkunoiden availut kokonaan väliin. Onkohan tämä nyt joku tilapäinen mielenhäiriö, vai olisikohan se kenties "aikuistumassa" pikkuhiljaa.... Toivotaan jälkimmäistä!

Kuva ei nyt liity aiheeseen millään lailla, mutta on musta jotenkin mainio. Ostin Vienalle eilen balettimekon, koska viikon päästä aloitetaan sellainen balettileikkikoulu. Oli muuten tyytyväinen pikkuballerina mekkonsa kanssa :)