Luova tauko

Blogi on ollut vahan aikaa tauolla. En ollut ajatellut pitää mitään taukoa, siksi en asiasta etukäteen ilmoitellut. Jotenkin on vaan ollut kiirettä plus pientä inspiraation puutetta. Luova tauko tekee hyvää. Ajattelin vain tulla ilmoittamaan, etten ole kadonnut minnekään enkä aio lopettaa bloggailua. Palailen varmasti lähipäivinä "oikean" postauksen kera. Hyvää alkanutta marraskuuta kaikille lukijoille! :)

Kotieläinpuistossa

Käytiin tänään pitkästä aikaa kotieläinpuistossa. Mun vanhemmat ovat nyt Islannissa käymässä, joten he olivat luonnollisesti mukana. Oltiin siellä just Sagan päikkärien aikaan, joten tyttö jäi taas kerran paitsi suuresta osasta hauskaa. Heräsi kuitenkin ennen kuin lähdettiin joten pääsi sentään hieman ihmettelemään lampaita ja vuohia. Hevosiakin katseltiin, ne oli kivoja niin kauan kuin pysyivät tarpeeksi kaukana. Saga oli juuri pyllähtänyt maahan ja yksi hevonen tuli lähelle ja tyttö parahti hirveään huutoon. Aitauksessahan hepo tietysti oli, mutta on kai se nyt hurjaa noin pienelle kun moinen "jättiläinen" tulee kohti. Vähän samanlainen tilanne kävi kun Viena oli pieni. Nyt puolestaan Viena kävi jopa hevosen selässä. Tästähän urkenee vielä ratsastusura!

Tuo Fjölskyldu- og húsdýragarðurinn on hauska paikka. Kannattaa käydä siellä jos Islantiin eksyy. Varsinkin lasten kanssa kiva paikka viettää tunti jos toinenkin. Kyllä siellä näkyi tänään turisteja ilman lapsiakin, mutta ehkä eniten siitä saa kuitenkin irti mukuloiden kera. Siellä on myös leikkipuisto, jossa on kaikenlaisia kiipeilytelineitä isoille ja pienille, muun muassa viikinkilaiva. On myös muutama pieni "huvipuistolaite" ja esimerkiksi kumiveneitä. Sisäänpääsymaksu pyörii muutamissa euroissa ja laitteisiin hankitaan erillisiä lippuja, jotka eivät myöskään ole kalliita, noin 1,5 euroa kappale jos oikein muistan.

Ahkerat shoppailijat

Sain tänään yllätysvieraita työpaikalle. No keitäpäs muitakaan kuin pari ihanaa pikkuista tyttöä. Olivat aika ahkeria shoppailijoita. Viena hyökkäsi heti Angry Birds heijastimien kimppuun ja nappasi salakavalasti itselleen yhden. Mutta naismaiseen tapaan muuttikin mieltään ja vaihtoi toiseen. Ja taas toiseen. Osasi kuitenkin loppujen lopuksi tehdä valintansa, oman päänsä mukaan, vaikka minä yritinkin tietysti esitellä joitain muita heijastimia. Meillä kun on valikoimissa vaikka mitä ihanuuksia. Mutta ei, Angry Birdsin sen olla piti. Samaan aikaan Saga siirteli tavaroita paikasta toiseen ja aiheutti yleistä kaaosta ja hämminkiä. Se on ihan kiva kun perhe tulee työpaikalle moikkaamaan, mutta vierailut on syytä pitää suht lyhyinä :D

Saga uusissa vermeissään.

Pitihän sitä nyt otatuttaa yksi kuva itsestäänkin. Vakavaa on!

Vähän lisää talvivaatteita

66° North on islantilainen ulkoilu- ja urheiluvaatemerkki. He valmistavat myös työvaatteita, lähinnä merimiehille. Erittäin laadukkaita ja myöskin melko hinnakkaita vaatteita. Vaatteet ovat myös erittäin hyvännäköisiä, sellaisia mitä mielellään yhdistelee ihan arkipukeutumiseenkin vaikkei olisikaan varsinaisesti ulkoilemaan tai urheilemaan lähdössä. Mä kutsun 66° Northia Islannin Peakiksi. Meidän tytöillä on ollut paljon kyseisen merkin fleecevaatteita ja ne ovat olleet tosi hyviä ja käytänöllisiä, eikä nuo lastenvaatteet hinnaltaan niin kamalasti poikkea muista laatumerkeistä.

Kun Viena oli pieni, haaveilin yhdestä tuon merkin untuvatakista, mutta se vaan kertakaikkiaan oli ja on vieläkin niin kamalan kallis, ettei sitä tullut ikinä hankittua. Takkia valmistetaan edelleen, väri vaan on muuttunut valkoisesta lämpimäksi tummanruskeaksi. Ihan hyvä niin, varmasti käytännöllisempi pienelle lapselle. Tänään ostin tuon takin Sagalle koska mun äiti tykkäsi siitä myös niin paljon, että halusi maksaa puolet. Oon etsinyt Sagalle talvitakkia vaikka kuinka pitkään, mutten ole löytänyt oikein mitään mistä tykkään. Olin unohtanut koko 66° North-takin, koska olin sen jo aikoinaan sulkenut pois mielestäni tuon hinnan takia. Huvittavaa kyllä jotenkin miten nuo lastenvaatteet saavat mamman niin iloiseksi. Tytöillehän on vielä toistaiseksi aika sama mitä heille päälle puetaan, kunhan on mukavat ja säähän sopivat vaatteet. Fiksuja nuo kauppamiehet, tietävät mitä naruja vedellä, koska äidithän ostavat pikkupilteilleen vaikka mitä ja vaikka millä hinnoilla...

Niin ja koska äitini oli niin ihanan avokätinen, lähtihän sieltä liikkeestä sitten takkiin sopivat asusteetkin mukaan. Valkoiset fleecehousut, vanhan roosan väriset hanskat ja pipo. Meillä rupeaakin nyt sitten talvivarustus olemaan kunnossa tytöillä. Vienalle hommaan uuden talvitakin joko Suomesta tai vasta joulun jälkeen aleista. Vanha on edelleen ihan sopivan kokoinen, ainakin nyt alkutalven.

Aamutunnelmia

Olin tänään pirteällä tuulella ja päätinkin lähteä Sagan kanssa heti aamupalan jälkeen ulkoilemaan. Kyllä muuten kannattu, oli niin kaunis ilma. Rakastan näitä aurinkoisia kirpeitä pakkasaamuja. Ne ovat sen verran harvinaisia, että täytyy ottaa niistä sitäkin enemmän irti. Pitäisi harrastaa aamu-ulkoilua useamminkin, päivä lähtee ihan eri lailla käyntiin ja energiaa tuntuu riittävän kaikenlaisiin puuhiin paljon enemmän kun on käynyt ulkona vähän haukkaamassa happea. Mielikin on paljon virkeämpi, eikä päätä kiristä.

Virkattu matto osa 2

Elokuussa postailin pienestä virkatusta matosta, minkä koukuttelin iltapuhteena. Samaan syssyyn uhkailin, että aion virkaya isommankin. Rupesin heti seuraavana päivänä hommiin, mutta työ edistyi hitaasti koska materiaalit täällä maksavat niin julmetusti. Tuntui vaan liian tyyriiltä ostaa kaikki tarvittavat langat kerralla, vaikka loppusumma tietysti onkin sama.

Nyt matto on kuitenkin vihdoin valmis. Olen tosi tyytyväinen ja salaa vähän ylpeäkin aikaansaannoksestani. Olisin halunnut tehdä yksivärisen, mutta paikallisessa käsityöliikkeessä ei ollut tarjolla yhtä väriä tarpeeksi, joten tyydyin sitten hieman säveltämään. Aika hauskahan se oikeastaan on tuollaisena "raidallisenakin". Hintaa matolle kertyi noin 100 euroa... Haaveilen jonakin päivänä tekeväni sellaisen tosi ison pitsimaton, halkaisijaltaan noin 1,5-2 metriä. Mutta siihen kyllä kuskaan kuteet vaikka Suomesta. Tämä tekemäni matto on vähän vajaa 120cm. Ohjeen löysin täältä.

Hymynaamoja

Mä inspiroidun tällä viikolla vanhempainillassa ottamaan käyttöön niinkin simppelin jutun kuin hymynaamojen keräämisen avuksi Vienan kanssa. Siellä oli nainen luennoimassa positiivisesta kannustuksesta, lasten auttamisesta positiivisen minäkuvan rakentamisessa ja itseluottamuksesta.

Me, erityisesti minä, ollaan oltu pulassa Vienan kanssa viimeaikoina. Ainahan sen kanssa on saanut vääntää asioista, mutta nyt tilanne on ruvennut luisumaan siihen suuntaan, että muuta ei olekaan kuin sitä vääntöä. Todella omapäinen tyttö ja oon miettinyt paljon, mitä pitäisi tehdä toisin ja mitä olen tehnyt väärin. Jotain uusia keinoja kaivataan. Viena on sen ikäinen jo, että se ymmärtää aika paljon ja on myös siinä mielessä fiksu, että tietää kuinka pitkälle se voi mennä. Ja valitettavasti se on liian pitkälle, ainakin mun seurassa. Mun pitää jollain keinolla vetää rajat selkeiksi ja ottaa se johtajan asema ja oltava auktoriteetti. Huutaminen, meuhkaaminen ja nalkuttaminen ei kuitenkaan auta, pahentaa usein vaan tilannetta ja saa tytön villintymään.

Nyt olen päättänyt yrittää tätä positiivista kannustusta ja keskittyä nimenomaan palkitsemaan Vienaa kun asiat menee hyvin. Hän saa hymynaaman kun esimerkiksi nukkumaanmeno menee hyvin. Tällä hetkellä niitä koreilee kaksi jääkaapin ovessa. Ollaan sovittu yhdessä, että kun Viena on ansainnut neljä hymynaamaa hän saa katsoa elokuvan ja syödä "namia". Vienan tapauksessa se tarkoittaa hedelmiä. Ihme kun näinkin yksinkertainen juttu ei ole tullut mieleen itselle aikaisemmin. Paljon on mulla opittavaa lapsenkasvatuksesta. Täytyy todella olla itse kärsivällisempi ja johdonmukaisempi. Eiköhän tuo tyttö saada aisoihin. En haluaisi, että minun lapsista kasvaa huonosti käyttäytyviä häiriköitä.

Mamma vähän askarteli...