Pole fit

Lauantaisissa polttareissa meillä oli yhtenä ohjelmanumerona jo mainitsemani Pole Fit. Miksiköhän tuota nyt sitten suomeksi kutsuisi, kun kyse ei kuitenkaan ollut tankotanssista vaan nimenomaan kuntoilusta. Vaikka käyhän se tanssikin tietysti kunnon päälle, tässä vaan ei keskitytty mihinkään vietteleviin tanssiliikkeisiin, mikä voisi tankourheilua ajatellessa mieleen tulla. Ja hyvä niin, koska en todellakaan usko, että se olisi mun juttu.

Tosi innoissani olin lähdössä kokeilemaan, mutta mulla ei todellakaan ollut mitään käsitystä kuinka hauskaa ja rankkaa tuo Pole fit oikeasti olisi. Minä ennakkoluuloisena tietysti ajattelin jotain strippareita ja naureskelin, että just joo, kokeillaan nyt tätäkin sitten kerran elämässä. Mutta taisikin käydä niin, että löysin lajin itselleni! Kömpelöhän minä olin, mutta silti meni aika hyvin. Onnistuin tekemään kaikki liikkeet jotenkuten oikein ja siitä tuli mieletön onnistumisen fiilis. En ole juurikaan urheillut parin viimeisen vuoden aikana, mitä nyt Molia ulkoiluttanut ja vähän pyöraillyt. Senpä takia mulla on paikat edelleenkin hellänä tuon Pole fitin jälkeen. Mutta sehän kertoo siitä että tuo tankoilu on tehokasta treeniä ja tepsii moniin eri lihasryhmiin. Mä ajattelin, että voisin aloittaa alkeiskurssin ensi kuussa jos paikkoja on vielä vapaana. Tosi hauskaa, että tällaista kautta löytää jotain mistä pitää, jotain mitä ei ole koskaan ennen tullut edes ajatelleeksi.

Pikku ballerinat

3-4-vuotiaiden lasten balettitunnin seuraaminen on nauruhermoja koetteleva elämys. Voi sitä söpöyttä! Viena aloitti eilen baletissa tarhakaverinsa kanssa. Tytöt olivat niin reippaita ja tekivät kaiken yhdessä. Heillä oli pieni etulyöntiasema muihin tyttöihin verrattuna, koska tunsivat toisensa ennestään ja olivat toistensa tukena. Musta tuntuu, että tästä tulee hauskaa. Luulen, että tanssiminen sopii Vienalle tosi hyvin. Sen liikkeet ovat vielä melko kömpelöitä, mutta hei mitä voi 3-vuotiaalta odottaa :) Enkä mä siis odotakaan mitään muuta kuin sitä, että se osaa ottaa ohjeita vastaan ja tehdä mukana. Se ainakin onnistui heti ekalla kerralla. Mamma on vähintäänkin yhtä innoissaan kuin tytär. Viena on balettitunnin jälkeen kotonakin näyttänyt kuinka hän tanssii ja kysynyt saako hän mennä uudestaan. Toki toki, ensi lauantaina taas :)

Käsi kädessä :)

Urhelukerhoilua ja mekkokriiseilyä

Oltiin Vienan kanssa aamulla taas urheilukerhossa. Tällä kertaa oltiin ulkona leikkimässä, potkimassa palloa ja tehtiin jopa minivaellus kaakaon ja keksien luo. Hauskaa oli, mutta hittolainen että osasi taas tuulla! Vienalle ei omien sanojensa mukaan tullut kylmä, mutta mä olin ihan kohmeessa. Eli ei ollut mammalla tarpeeksi vaatetta päällä, harmi kun en omista pilkkihaalaria.

Tytöt menevät tänään anoppilaan hoitoon, Viena jää yöksi ja Sagakin meinaa kokeilla olla ensimmäistä kertaa yön poissa kotoa. Mutta me kyllä haetaan se heti kotiin, jos menee liian hankalaksi. En oikein tiedä mitä odottaa, voi olla että kaikki menee tosi hyvin, tai voi olla että se huutaa kurkku suorana pitkin yötä. Toivottavasti ei sentään. Me ollaan kuitenkin koko ajan lyhyen matkan päässä, niin voidaan koska tahansa hakea tyttö kotiin, jos tulee suru liiaksi puseroon. Eli ei kannata liikaa stressailla.

Mulla on vielä mekkokriisi tänään selvitettävänä, en ole vieläkään päättänyt mitä laittaisin päälle tämän iltaisiin Ágústin työpaikan vuosikekkereihin. Iik! Mä päätin jo kuukausi sitten minkä mekon aion laittaa, mutta ylläri ylläri, mieli muuttuikin viime hetkellä. "Ei tää ookaan kiva"... No enköhän minä tämänkin ongelman saa seuraavien tuntien aikana ratkottua :)

Vanhenemisen päivä

Tänään mulla on ollut "ilo" juhlistaa vanhenemistani... Nuorempana syntymäpäivään liittyi paljon jännitystä ja odotusta, mutta mitä enemmän ikää on tullut lisää, sitä enemmän toivon, ettei se syntymäpäivä tulisi ihan vielä. Vois skipata joka toisen vuoden välistä, silloin tahti olisi paljon parempi. Tätä menoa oon kohta jo mummo! Isäni tänään onnitteli minua sanoilla "ajattele positiivisesti, nyt olet lähempänä viittäkymppiä kuin syntymää". Kylläpäs oikein tunnen kuinka positiiviset ajatukset valtaavat mieleni ja kehoni. Kiitokset hänelle tästä.

Kaikesta valituksesta huolimatta, mulla on ollut oikein mukava päivä tänään. Aamulla mentiin vihdoin pitkäksi venähtäneen joulutauon jälkeen Vienan kanssa urheilukouluun koko porukka. Sieltä suunnattiin suoraan Pohjolan talolle yhdistettyyn tarintuokioon ja ravintolapäivän viettoon. Suomalainen ravintolapäivä on tuotu tänne Islantiinkin ensimmäistä kertaa. Meillä oli tarjolla kuumaa kaakaota, lettuja, pannukakkua, itsetehtyjä maapähkinävoi-snickerspatukoita ja tietysti myös kahvia. Allekirjoittanut ei tällä kertaa osallistunut tarjottaviin muuten kuin syömällä.

Saga mukana urheilukoulussa.

Urheilukoulutyttö!

Tarinatuokio-porukkaa.

Tässä näkyy nyt paremmin Vienan uusi mekko päällä. Ihana, eikö!

Saga ja vähän vanhempi kaima löysivät seuraa toisistaan, pöydän alla :D

Iltapäivällä me laitettiin lapset niin sanotusti narikkaan anoppilaan pariksi tunniksi. Tarkoitus oli poiketa kakkukahveilla, koska meillä asuu vain laiskoja leipojia... Mutta päädyttiinkin sitten kivaan pizzeriaan (La Luna Rauðarástígurilla) Reykjavíkin keskustan tuntumaan. Oli muuten parhaat pizzat aikoihin! Täällä Islannissa on muutenkin yleisesti ottaen tosi hyvät pizzat, ihan eri kaliiperiä turkkilaispizzojen kanssa, mutta tokihan ne myös maksavat vähän enemmän kuin sen femman.

Sain mä muutaman lahjankin sen itse (lahjarahoilla) hankkimani syöttötuolin lisäksi. Sain Piialta ihanan pussukan, jonka hän on luonnollisesti itse ommellut. Mä oon laiska käyttämään laukkuja nykyään, joten pankki- ja ajokortti kulkee mukana taskuissa avainten ja kännykän kanssa, se pussukka on just hyvä kaikille välttämättömille tavaroille, ja voin laittaa sen sit taskuun! Eli vähän kuin kukkaro siis. Sit sain Ágústin siskolta (mikä on sister in-law suomeksi?) kivat haaremityyppiset housut, ja appivanhemmilta lahjakortin paikalliseen ostoskeskukseen. Aion muuten tuhlata sen lahjakortin vain ja ainoastaan minuun ja turhuuksiin! Lupaan siis täten itselleni, etten osta sillä summalla yhden ainoaa lastenvaatetta. Mun omilta vanhemmilta on kuulemma vielä paketti tulossa :) Ágúst meinaa lahjoa mua ensi kuussa, ettei vaan pääse tämä vanheneminen unohtumaan.

Pussukka, jonka sain Piialta :)