Viikon letit

Mitä tytär edellä sitä äiti perässä, eiku miten se meni... :) Vienan päiväkodissa joku hoitajista oli laittanut Vienan hiukset hienolle ranskalaiselle letille ja minä sitten päätin tehdä seuraavana päïvänä itselleni samantapaisen. Mikäköhän siinä muuten on, että Viena antaa aina hoitajien laittaa sen hiuksia, mutta mä en saa lupaa kuin hirveän maanittelun tai taistelun jälkeen.

Keskiviikon sillisalaatti

Meidän rakas koiruus on taas päättänyt ruveta hankalaksi. Moli on nyt noin puolitoistavuotias, ja on oppinut olemaan hyvin kotona yksin viimeisten kuukausien aikana. Ensimmäinen vuosi oli hankala, se teki ihan järkyttävää jälkeä yksin ollessaan, joten sitä ruvettiinkin sitten pitämään mukana lähes joka paikassa. Mutta nyt kun vaihdettiin auto niin sanottuun tavalliseen malliin, päätettiin, ettei sitä sinne autoon enää mukaan oteta aina kun ovesta astutaan ulos. Kaikki onkin mennyt tosi hyvin. Kunnes nyt Moli on keksinyt, että keittiössä on kiva tutkia ja availla laatikoita ja levitellä tavaroita. Tänään olin poissa noin tunnin ja kotiin palatessa oli tomusokerit pitkin lattioita ja muuta mukavaa. Lisäksi Moli pääsi livahtamaan ulos ovesta kun tulin tyttöjen kanssa sisään. Ja kun oon yksin kotona lasten kanssa, on paha lähteä koiraa etsimään. No onneksi se kuitenkin tuli itse kotiin noin puolen tunnin juoksentelun jälkeen. Toivottavasti tää on nyt vaan joku ohimenevä vaihe, ei oo kiva joka päivä siivoilla koiran turhia sotkuja. Ihan kuin sitä siivottavaa ei olisi muutenkin.

Mä oon myös tänään miettinyt kovasti mitä teen syöttötuoli-asian kanssa. Vienalla on vanha Tripp Trapp-tuoli ja mun tekisikin mieli ostaa myös Sagalle sellainen. Se vaan on niin kamalan kallis! Mutta täällä on tosi pienet markkinat, eikä oikein muitakaan tuoleja ole tarjolla. Tai on, muttei sellaisia mitkä mua miellyttää. Mä tykkäisin kyllä sellaisesta klassisen mallisesta valkoisesta puisesta syöttötuolista, mutten ole sellaista missään nähnyt. Tänään kävin katselemassa vähän "Tripp Trapp kopioita", mutta ei ollut kivoja, eivätkä loppujen lopuksi edes hirveän halpoja, vaikkakin tietty puolet halvempia aitoon verrattuna. Tripp Trapp kaikkine lisävarusteineen (pehmuste ja selkätuki, vai miksikä sitä muovista vauvanosaa kutsutaan) tulee mulle maksamaan täällä pikkusen vajaa 300 euroa. Eiks se oo aika samoissa hinnoissa Suomessakin? On kyllä kova hinta, mutta kun se tuoli tulee kuitenkin olemaan käytössä useamman vuoden ja on koko ajan esillä, haluaisin sellaisen mistä tykkään. Muutenkin olen ajatellut pikkuhiljaa ruveta hankkimaan uusia huonekaluja, sitten kun rahatilanne sen sallii. Ajattelinkin ostaa vain sellaisia juttuja joista oikeasti tykkään ja jotka haluan omistaa kauan, eikä niin että ostan vaan jotain väliaikaista ja halpaa, kunhan on uutta. Mulla on synttäritkin pian tulossa, ja olen saanut vähän rahaa lahjaksi, joten voisin sitä käyttää syöttötuoliin, onhan se lahja minullekin, koska Sagalle varmasti on ihan yksi lysti millaisessa tuolissa istuu. Kunhan pääsis vihdoin pöydän ääreen! :)

Tekis mieli vähän söpöillä ja hankkia vaaleanpunainen :) Mutta enköhän mä valkoiseen päädy... 

Sit vielä loppuun jotain ihan muuta. Mä löysin netistä kivan letti-, taikka kampausohjeen. Mun täytyy vielä saada muutama sentti pituutta lisää hiuksiin, ennen kuin tulee hieno. Mutta kokeilkaa te, joilla on hiuksissa tarpeeksi pituutta :)

Päivän kampaus

Mä kun oon innostunut esittelemään mun letittelyjä, niin laitetaas nyt kuvaa tän päivän aikaansaannoksesta :) Saga on vedellyt ulkona vaunuissa sikeitä jo 2,5 tuntia, joten mulla on ollut mukavasti omaa aikaa... Vaikka eipä tuon kyhääminen montaa minuuttia kestänyt. Sais jo ruveta tyttö heräilemään niin päästään hakemaan Vienaa päiväkodista. Sen jälkeen ajattelin poiketa tyttöjen kanssa Pohjolan talon kirjastolla. Täällä on muuten upea aurinkoinen talvipäivä!

Hiusjuttuja

Mulla on takana pitkä historia hiusteni pahointelemisestä. Värjäilyä edestakaisin vaaleasta tummaksi ja taas vaaleaksi ja niin edelleen. Hiustenpidennyksiä on ollut jos jonkinlaisia, hyviä ja huonoja. Yli vuoteen mulla ei kuitenkaan ole enää pidennyksiä ollut ja hiustenvärjäilykin on jäänyt vähälle. Puoleen vuoteen ei ole tukkaan laitettu minkäänlaista väriä ja aionkin yrittää kasvattaa oman vaalean värini kunnolla esille. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnistunut saamaan omat luonnolliset hiukseni jotakuinkin asiallisen näköisiksi ja pituisiksi. Mikään paksu ja upea tukka mulla ei luonnostaan ole, mutta kaikki toi hiusten pahoinpitely on tehnyt siitä paljon surkeamman kuin se oikeasti on. Nyt olen vihdoin päässyt siihen tilanteeseen, että voin jopa letittää hiukseni! Siitä päästäänkin mun uuteen villitykseen, kalanruotolettiin. Löysin jostain (en enää muista mistä, mutta vastaavia opetusvideoita on Youtube pulloillaan) netistä opetusvideon ja päätin kokeilla onnistuuko multa letittäminen. Nyt oon kolmena päivänä peräkkäin väsännyt hieman eri version kalanruotoletistä. Rupeaa vissiin tää kotiäitinä olo kyllästyttämään :D

Ensimmäinen kokeilu. Tätä voisi ehkä kutsua rotanhäntäletiksi, sen verran säälittävältä näyttää :P Rumat vihreät kumilenksutkin paistaa kun ei mitään kauniimpaa osunut käteen.

Letti numero 2. Tää on jo ihan kiva, olisi pitänyt ottaa takaakin kuva.

Letti numero 3. Mun tukkahan näyttää melkein paksulta tässä! En kerennyt letittämään ihan loppuun asti, lapsukaiset kutsuivat. 

Että sellaista tänään. Ai niin, vähän aikaa sit loppui Islanti-Suomi käsipallomaaottelu. Islanti voitti 43-25.