Maalausta ja kommelluksia

Meillä on Ágústin äidin ainakin 25 vuotta vanha sohvapöytä. Se on tummaksi maalattua tai muuten käsiteltyä puuta ja tosi kulunut. Ihan tavallisen mallinen pöytä, jossa ei oikein ole mitään ihmeellistä muttei mitään vikaakaan. Päätin sitten senkin maalata, niin ei tartte ainakaan ihan ensimmäisenä ryhtyä uutta sohvapöytää hankkimaan. Kummasti on kyllä heti paljon valoisamman ja kivemman näköinen parin maalikerroksen jälkeen! Ja tällä kertaa käytin myös pohjamaalia ;) Luulenpa, että sudin vielä yhden kerroksen maalia lisää, sitten luulisi jo kelpaavan.

Moli on jälleen kerran taas kunnostautunut. Noin viikko sitten lähdettiin käymään kaupassa ja meiltä jäi olohuoneen pieni tuuletusikkuna auki. Juuri kun parkerattiin autoa, Ágúst sai puhelun naapureilta. Moli oli yrittänyt ulos ikkunasta ja jäänyt siihen jumiin ja piti ihan hirveää meteliä. Siitä selvittiin sitten sähkähdyksellä, mitään ei käynyt ja koira saatiin irti ikkunasta. Sen jälkeen ei olla ikkunaa jätetty auki.

Tänään sit olin Sagan kanssa lääkärissä poistattamassa kipsiä ja tarkistuttamassa jalkaa (kaikki on muuten ihan hyvin jalan suhteen), sillä välin Ágúst sai puhelun töihin, taas jälleen kerran naapureilta, että Moli on ikkunassa jumissa. Se joutui sitten tulemaan töistä kotiin pelastamaan tilanteen. Tällä kertaa ikkuna meni myös vähän rikki ja myös sellainen kahva millä se avataan ja suljetaan. Oudointa koko jutussa on se, että mä oon ihan sataprosenttisen varma, että suljin ikkunan, koska muistin oikein ajatelleeni sitä. Eli Moli ilmeisesti saa sen ikkunan itse auki. Ihan uskomaton tapaus, aina se keksii jotain uutta. Tästä rupeaa olemaan jo huumori kaukana... Ja se ikkuna on niin pieni, ettei sen oikeasti pitäisi mitenkään päästä siitä ulos, me ei ymmärretä millä ihmeellä se saa sen päänsä tungettua siitä läpi.

Ikkuna on n.15cm leveä ja se aukeaa n.10cm.

Ikävä

Meillä on luonnollisesti ikävä "pabbia". Sagakin osoitteli tänään tuolia missä Ágúst aina löhöää ja sanoi useaan kertaan "pabbi, pabbi". Aika hellyyttävää. Samalla musta tuntui vähän pahaltakin, että mitäköhän se ajattelee, kun ei raukka vielä varsinaisesti ymmärrä mistä on kyse, kun yhtäkkiä pabbi ei olekaan kotona. Vienakin sai tänään illalla jonkun surullisuuskohtauksen ja itkeskeli vähän isänsä perään. Sille onneksi voi asian selittää ja se ymmärtää, että kyllä isukki tulee takaisin kotiin. Tietysti tuon ikäinen ei oikein ymmärrä vielä aikaa, joten Viena kyselee ja odottaa pabbia kotiin oikeastaan joka päivä. Ja noin viikko vasta kulunut...

Ikävä on myös Molia. Vaikka mä usein kiroankin sen koiruuksia ja välillä mulla käy hermoon se ainainen imuroiminen ja siivoaminen, koirankarva kun ei tästä taloudesta imuroimalla lopu. Paitsi ehkä viideksi minuutiksi. Mutta noita negatiivisia fiiliksiä isompi tunne on kuitenkin se rakkaus perheenjäsentä kohtaan. On täällä kovin tyhjää ilman Molia. Ja tylsempääkin. Harmi vaan kun se ei oikein ole mahdollista olla yksin noiden pienten kanssa ja tarjota Molille samalle sen tarvitsema liikunta ja huomio.

Vaikka ikävä on kova, olen kuitenkin erittäin hyvillä mielin, koska tiedän että Molilla on hauskaa. Se on hoidossa maalla, samassa paikassa missä viime kesänäkin Ágústin ollessa merellä. Se on yhden naisen luona, joka ottaa koiria ja kissojakin hoitoon pidemmiksikin ajoiksi. Ja tämä nainen, Helga, on varmasti yksi elänrakkaimmista ihmisistä ketä oon ikinä tavannut. Hän hoitaa ja viettää aikaa eläinten kanssa elääkseen ja jaksaa touhuta niiden kanssa vaikka mitä. Tällä hoitopaikalla on Facebook-sivut, minne Helga laittelee jatkuvasti kuvia koirien touhuista. Tosi hauska seurata, tietää vähän mitä siellä puuhaillaan. Moli on päässyt tän vähän reilun viikon aikana ainakin kaksi kertaa jo merenrannalle juoksemaan ja leikkimään muiden koirien kanssa. Lisäksi hoitopaikan piha on iso ja aidattu, joten sielläkin saa olla ihan vapaana päivät. Ei mitään häkkiin sulkemisia yms. Ihan kuin kotona olis, vähän musta jopa tuntuu, että Moli viettää siellä parasta aikaa ikinä :)

Kuvat ovat lainattu hoitolan Facebook-sivuilta ja ovat kaikki Helga Kristjánsdóttirin ottamia.

Pihaleikkejä

Me käydään aika usein tyttöjen kanssa leikkimässä mun yhden suomalaisen kaverin ja sen tytön luona. Niin tehtiin taas tänään. Tarkoituksena oli lähteä merenrannalle kävelemään, mutta sää teki meille tepposet. Noin kello kolmeen asti iltapäivällä oli aivan ihanan lämmintä ja kesäistä, sitten jostain takavasemmalta hyökkäsi tummia pilviä ja tuulikin vähän yltyi ja kävi koleammaksi. Joten ei sitten lähdettykään rannan suuntaan vaan pysyteltiin pihalla leikkimässä. Lapsilla oli mukavaa eikä varmasti kylmä, koko ajanhan nuo ovat touhuamassa ja juoksentelemassa. Minä taas olin luottavaisin mielin sonnustautunut kesämekkoon ja mukana oli vain ohut neulostakki, joten meinasi tulla vähän kylmä. Mitä tästä opimme, älä koskaan luota Islannin kesään :D

Meillä on alkanut ihan mukavasti tämä ilman isäntää kotona oleminen. Johan tässä on kaksi päivää kulunut enkä mä ole vielä menettänyt hermojani kertaakaan :D Viena kyllä kyselee "pabbia" koko ajan ja yritän siinä sitten selitellä, että iskä on aika pitkään siellä töissä. Mutta kyllä se sieltä takaisin tulee. Eilen Viena ihmetteli missä pabbin tyyny on, kun sitä ei ollut meidän sängyssä normaalilla paikalla. Saga tietysti on sen verran pieni vielä, ettei se noin konkreettisesti ymmärrä kaivata, tosin varmasti riemu repeää kun herra sitten vihdoin saapuu kotiin. On siihen kyllä vähän liian pitkä aika...

P.S. Meinas melkein unohtua, että meidän ihanakamala koiruus, rakas Moli, on tänään 2-vuotias. Onnea Moli! Harmi, ettei päästy tarjoamaan herkkuja ja halimaan.. No, pidetään sit kekkerit kun se tulee kotiin :)

Viikon ketutus

Sain Suomesta tuliaisina Muumimukeja. Arvatkaas kuinka kävi, kun olin jättänyt tyhjän, mutta likaisen kahvikuppini pöydälle ulkona käynnin ajaksi. No Molihan sen oli sitten onnistunut pistämään kappaleiksi. Siinä samassa rytäkässä meni pari lasista aamiaskulhoakin. Ei niillä niin väliä, mutta tuo Hattivattimuki! Kyllä taas Molia kiiteltiin <3

Ihana iltalenkki

Nyt mä tunnen kyllä itseni niin turistiksi, omilla kotikonnuillani. Mä oon asunut Islannissa pian viisi vuotta ja samassa paikassa nyt jo kolme vuotta. Ja silti olin ihan kuin jollain elämysmatkalla nyt illalla. Lähdin siis kaverini ja Molin kanssa lenkille Elliðaárdaluriin, joka on ihana ulkoilualue kävelymatkan päässä meiltä. Ja siis oikeesti, en ole koskaan ennen käynyt siellä! Vaikka mulla on koirakin, jota tulee lenkitettyä joka päivä. Ihan kunnon lenkki siitä sitten tulikin, noin pari tuntia. Me jopa juostiinkin vähän. Olin aika yllättynyt miten kevyesti askel kulki siellä metsäpolulla, en meinaan ole aikoihin juossut saati muutenkaan urheillut. Mulla on nyt ihan mielettömän hyvä ja energinen fiilis. Miten sitä pystyy edes menemään nukkumaan kun on näin hyvällä tuulella. Luonnosta, ulkoilusta ja urheilusta saa kyllä kummasti itselleen mahtavan ja uudestisyntyneen olon. Suosittelen!

Nää kuvat on nyt vähän tällaisia minäminäminä, koska halusin musta ja Molista yhdessä kuvia. Oon yleensä sen kanssa yksin ulkoilemassa ja silloin en tietty oikein saa otettua meistä yhteiskuvaa :)

Tää on niin tyypillistä Islannissa, ettei ulkoiluealueelle muka sais mennä koiran kanssa. Eikä noita kieltoja kukaan oikein noudata. Sekin on tyypillistä täällä, että sääntöjä katsellaan läpi sormien. No, toivottavasti kukaan ei närkästynyt kun en totellut kieltoa ja menin koirani kanssa metsään.

Älä luota koiraasi

Tämän päivän opetus; älä koskaan luota koiraasi. Oli taas mukava kotiinpaluu tyttöjen kanssa kauppareissulta. Moli oli pistänyt lelut ja roskat sekaisin olouhuoneen matolle. Oma moka tietysti, kun en laittanut kaikkea piiloon niinkuin yleensä. Jotenkin minä vain elin siinä uskossa, että eihän se nyt enää mitään tee, kun on kerran ollut niin hyvin viimeakoina. Ja sitten vedettiin matto jalkojen alta ja lennettiin persiilleen. Eli sama meininki jatkukoon, Molin jäädessä yksin kotiin edes kymmeneksi minuutiksi, kaikki mahdollinen irtaimisto piiloon. Ja ei saa unohtaa teipata jääkaapin ovea kiinni!

Sunnuntailenkit

Kävimme ulkoilemassa tänään koska säät sen sallivat, vain minä ja Viena tosin. Uskomatonta miten paljon tuon ikäinen tyttö jaksaa ja haluaa jo kävellä. Ja ihanan paljon on juttuseuraakin tytöstä, se pälättää melkein taukoamatta. Islantiahan Viena pääasiassa puhuu, mutta ymmärtää kyllä minua, vaikka puhunkin suomea suurimmaksi osaksi. Välillä meinaa itseltä suomen puhuminen unohtua, kun muuten tulee käytettyä eniten islantia. Nyt olen tosin skarpannut ja toistan jatkuvasti Vienalle hänen islanniksi sanomiaan juttuja suomeksi. Ja Viena myös toistelee paljon suomalaisia sanoja ja käyttääkin joitain islannin seassa. Pitäisi päästä jossain vaiheessa Suomeen vähän pidemmäksi aikaa, niin saattaisi se suomenkieli tarttua vielä vähän paremmin.

Illalla kävin vielä yksin Molin kanssa aika pitkällä lenkillä, noin tunti oltiin kävelemässä. Ihanaa kun kello kasilta oli vielä valoisaa! Tein myös mielenkiintoisen havainnon, joillain oli vielä jouluvaloja ikkunoissa. Siis mitä?! Joku raja se on laiskuudellakin, kyllä nyt ois jo aika repiä ne pois, tai edes sammuttaa.

P.S. Nyt se meidän koira on sitten oppinut avaamaan jääkaapin. Söi sieltä ainakin pekonit.

Karvanlähtöaika

Koirallamme on karvanlähtöaika. Ja se tekee mut kirjaimellisesti hulluksi. Kuinka normaalia on heilua imurin kanssa pitkin kämppää keskimäärin kaksi kolme kertaa päivässä? Taitaa olla aika hyväksyä tappio tässä taistelussa koirankarvoja vastaan.

Kaunis päivä ja katala otus

Tänään on ollut ihana päivä! Niin kaunis, keväinen ja aurinkoinen päivä, eikä edes kovin tuulinen. Hain jopa Vienan päiväkodista kävellen, osaltaan olosuhteiden pakosta tosin. Kotiin päästyämme oltiin vielä ulkona jonkun aikaa leikkimässä.

Minä ja Saga ulkoilutettiin Molia ahkerasti aamulla ja päivällä ennen Vienan hakua. Ja arvaatteko miten tuo koiruus kiitti siitä? Kun käväisin kaffella läheisessä kahvilassa, hän päätti sillä välin levittää roskat pitkin keittiötä. Eikä se edes riittänyt, kun avasin ulko-oven tullakseni sisään, tuo katala otus oli kyttäämässä oven takana ja paineli livohkaan minkä kerkesi. Tiesi siis olleensa pahan teossa. Mulla ei ollut kertakaikkiaan mitään tehtävissä. No aikani odoteltua puhelin soi, joku oli saanut Molin kiinni ja vielä ihan lähellä meitä. Hyvä näin, noista huskyista kun ei koskaan tiedä kuinka pitkälle päättävät pinkoa.

Yritin ottaa vähän kuvia meidän pihapiiristä, koska maisemat on oikeesti aika hienot varsinkin tällaisena kauniina päivänä kun vuoret näkyy valkoisina taustalla. Eihän noi kuvat oikein oikeutta tee näille upeille seuduille, mutta ainakin näkyy hieman minkälaisessa ympäristössä asutaan :)

Tarhamatkan varrelta

Rivitalo, jossa asutaan.

Kato, mä syön ihan itse!

Annoin tänään Sagalle lusikan käteen ja hieraisin pari kertaa silmiäni kun ruoka meni lusikalla niin hyvin suoraan suuhun! On Saga sormiruokaillut aika paljon, lähinnä popsinut kuivia cheerioseja ja leivänpalasia. Mutta lusikalla en ole antanut vielä itse paljoa syödä. Ihan omaa laiskuuttani, en oo aina siivoustuulella... Mutta täytyyhän sitä antaa toisen jo ruveta harjoittelemaan. Varsinkin iltaisin on hyvä aika, kun ei tartte vaatteistakaan enää välittää yhtään, pyykkiinhän ne menee joka tapauksessa. Saga kuitenkin käytti lusikkaa jo kuin vanha tekijä, vähäisestä harjoittelusta huolimatta :)

Meillä on myös yksi toipilas täällä kotona. Moli nimittäin. Se oksenteli viime yönä tosi paljon ja on ollut tänään ihan poikki ja makoillut vaan, ihan kuin sitä ei olisikaan. Hyvä kun ulos vaivautui. Tosi surkea näky, raukka parka. Syy oksenteluunkin löytyi ja se on saanut meidät vähän pelokkaiksi. Leivoin eilen banaanikakun ja sokeri oli loppu niin makeutin sen sit xylitolilla, koska jostain ihmeen syystä sitä löytyi kaapista. No siinähän kävi sitten niin klassisesti, että kun olin käymässa ulkona Moli oli popsinut loput banaanikakusta poskeensa. Ágúst luki jostain, että xylitol on koirille kamalaa myrkkyä ja voi aiheuttaa jotain ongelmia maksan kanssa. Soitettiin eläinlääkäriinkin heti, mutta ne sanoivat, etteivät he voi mitään tehdä nyt kun kerta koira on jo oksennellutkin. Toivotaan nyt, että selvitään säikähdyksellä.

Siellä se Moli on häkissään makoillut koko päivän, ovi on ollut koko ajan auki, muttei se ole paljoa pois tullut. Vienakin meni halailemaan ja lohduttamaan :)