Meikkihöpölöpöä

Mä olen yksi niistä naisista, joka ei lähde lähestulkoon minnekään meikkaamatta. Nuorempana en oikeasti suostunut astumaan ovesta ulos ilman jonkin sortin pakkelikerrosta, nykyään se ei tuota sen suurempia ongelmia, mutta mielummin meikkaan. Yleensä sudin maalit naamaan jossain vaiheessa aamupäivää vaikka suunnitelmissa ei olisi muuta kuin hakea Viena tarhasta ja poiketa ehkä kaupassa. Mihinkään heimosotaan en ole ikinä lähdössä, meikkini pysyy niin arkena kuin juhlanakin hyvin neutraalina ja siistinä, pidän luonnollisista ja vaaleista sävyistä. Ainut mihin tykkään lisätä kunnolla volyymia on ripset, ei kuitenkaan mitään kamalia kökköripsiä kiitos.

Ajattelin höpötellä meikkauksesta, koska mä olen löytänyt maailman ihanimman meikkipohjan! Lily Lolon mineraalimeikit ovat mielettömän hyviä ja kaikenlisäksi edullisia. Mulla on ollut nuoresta pitäen hankala iho, punoittava, pintakuiva sekaiho ja helposti näppyyntyvä. Toki nyt teini-iän ohittaneena finniongelma ei ole enää kovin paha, mutta kyllä niitäkin silloin tällöin puhkeilee. Varsinkin jos käytän perinteistä meikkivoidetta. Lily Lolon mineraalimeikkijauhe on siitä erinomainen tuote, että mun iho voi paljon paremmin kun käytän sitä, ainakaan se ei millään lailla huononna ihon kuntoa, niinkuin olen perinteisten voidemeikkien kohdalla kokenut. Sitä voikin sutia naamaan joka päivä hyvällä omallatunnolla. Se ei tunnu iholla vaikka joutuisi sutimaan vähän enemmänkin kerroksia peittävyyttä kaipaaville alueille. Eikä se myöskään näytä pakkeloituneelta meikkikerrokselta. Ihana tuote!

Kuva: lilylolo.co.uk

Lily Loloa ei ainakaan täältä Islannista saa mistään kaupasta, vaan joudun turvautumaan netistä tilaamiseen. Heiltä voi myös tilata edullisia näytepakkauksia, jos joutuu arpomaan sävyjen välillä. Toimitus on nopea ja edullinen. Suosittelen todella kokeilemaan. Ennen Lily Lolon löytämistä ostin joka kerta aina uuden merkin meikin, on tullut kokeiltua halpoja ja kalliita, eikä mikään ole tuntunut "siltä oikealta". Lily Loloa kokeiltuani en ole enää halunnut mitään muuta, olen tullut etsintäni päähän :) Tää ei nyt sit ollut mikään mainospuhe tai -postaus, teki vaan mieli vinkata ja kertoa kokemuksistani, jos joku muukin sattuu painimaan meikkiongelmien parissa :)

Hiuskriisi, taas kerran

Veikkaan, että tää on aika yleinen naistentauti, mutta mulla on hiuskriisi! Oikeastaan mun hiuskriiseily on aika krooninen tila, se tosin oli hellittäyt jo joksikin aikaa... Mutta nyt on sitten palannut kahta kauheampana. Haluaisin leikata mun tukan, mieluiten heti! Mikä mua sitten estää? No ensinäkin, oon aina haaveillut pitkästä tukasta, ja onhan mulla ollutkin hiustenpidennyksiä, mutta se nyt vaan ei ole sama juttu kuin oma luonnollinen pitkä tukka. Ja pidennyksiä ei tähän päähän enää tule. Mun hiukset ovat tervehtyneet aika hyvin, eivätkä ole enää ihan niin onnettomat kuin vuosi pari sitten. Oon saanut aika hyvin pituuttakin tähän tukkaan, joten kannattaako antaa periksi nyt.

No miksi sitten haluaisin leikata? Mun hiuslaatu on niin hentoinen ja lentävä, että jo näinkin pitkänä se menee liiskaksi. Pitää nähdä tosi paljon vaivaa, että tän kuontalon saa näyttämään hyvältä, tai edes asialliselta. Pelkkä ponnarille laittaminen ei auta, pohja pitää työstää siihenkin, ettei olisi kuin rotanhäntä. Lisäksi kaikki hiusten laittaminen; tupeeraus, föönaus, suoristaminen, kaikenmaailman lakkojen, muotovaahtojen ja hiuspuuterien käyttö ei mitenkään edesauta hiusten hyvinvointia. Senpä takia mun latvat rupeaa hapsottelemaan jo parin viikon päästä leikkauksesta. Sit mulla on myöskin edelleen kerroksia hiuksissa, joten latvat ovat ilman hapsuuntumistakin tosi ohuet.

Kaiken tän pähkäilyn jälkeen olin jo kääntynyt sille kannalle, että voisin leikata "long bob" tyyppisen mallin, niin että sen sais edelleen kuitenkin kiinni, mutta että näyttäis myös hyvältä auki. Sitten mies avasi suunsa ja sanoi, että sinuna en leikkaisi, sun tukkahan on just hyvä. Ja se sai mut epäröimään, vaikka mitä nuo miehet oikeasti naisten hiuksista mitään tajuaa... Mutta kuitenkin mietin, että mitä jos kadun ihan kauheasti, kun kerrankin on tullut pituutta ja sit oon heti pätkäisemässä sen pois. Mutta onko se pituus oikeasti niin tärkeätä, jos hiukset näyttää rumilta? Pitkä tukka vaan on loppujen lopuksi aika tylsä, jos ei siis omaa paksuhkoa ja vahvaa hiuslaatua. Ihailen aina naisia joilla on pitkä kaunis tukka, mutta he ovat juuri niitä naisia joille on luoja suonut paksun ja tuuhean kuontalon. Harvoin sitä tulee ihailtua littanaa, kuivaa ja ohutta tukkaa, vaikka sitä pituutta olisi kuinka paljon. Eli pitäisikö nyt vaan pelata omilla korteilla ja yrittää saada näistä karvoista mitä on mahdollisimman kauniit? Huoh, onpahan taas pohdintaa... :)

Jennifer Anistonilla on mun mielestä tosi hyvä leikkaus. Itse voisin jättää vielä hieman pidemmäksi, ainakin alkuun... Kuva: pkhits.com

Päivitystä:

Eilen en saanut otettua kuvia, mutta tälläinen tämä mun pää nyt tällä hetkellä on. Ja kyllä, suoristusrautaa ynnä muuta ynnä muuta on käytetty. Ja mun tukka ei oikeasti ole noin valkoinen, hiukka ylivaloittuneet ja muutenkin hieman vääristyneet kuvat webbikameralla otettuina.

Sivuilta lyhyemmät kuin takaa ja vanha otsatukkakin hapsottaa vielä tossa.

Hyi, näyttää tosi karulta! Yleensä mulla ei tukka ole ikinä täysin auki, vaan jollain lettihässäkällä tai ainakin puolittain kammalla kiinni.

Uusi tukka

Mä oon jo jonkun tovin valitellut, että kampaajalle pitäis mennä. No viime perjantaina pääsin istumaan vihdoin kampaajantuoliin värjättäväksi ja leikattavaksi. Mitään radikaaliahan ei siis tehty, kuten varmaan parin viime postauksen kuvista voi päätelläkin. Ei kukaan varmaan ole edes pistänyt mitään muutosta merkille :D Laitettiin siis vähän vaaleaa raitaa ja leikattiin huonot pois, hyvin vähän tosin. Vaikka muutos ei ole suuri, piristää se kuitenkin kummasti kokonaisilmettä. Jotenkin näytän paljon freessimmältä kun on vähän kirkastettu tukan väriä. Ja olihan ne latvat oikeasti tosi tosi kuivat. Mulla on taas kuvissa toi mun "signature"letti. En oikein osaa pitää hiuksia mitenkään muuten...

Turhuuksia

Mä en ole vieläkään päässyt kampaajalle asti! Yritin varata tänään aikaa mun vakkaripaikasta, tai en tiedä voiko sitä kovin vakkariksi kutsua kun ei ole melkein vuoteen tullut käytyä... No joo, mutta ei meinannut löytyä tälle viikolle mulle sopivaa aikaa. Täytyy yrittää ehkä jostain muualta, en nimittäin jaksais odottaa ensi viikolle asti.

Jokatapauksessa pakko esitellä teillekin miten sain feikattua itselleni paksun näköisen tukan ja letin! Että kaikki ohuthiuksiset kanssasisareni, kyllä nää haivenet saa pienellä vaivalla ihan kivaksi myös :)

Hiuslöpinää

Mun hiusten tila on hävettävän kurja. En ole käynyt kampaajalla sitten viime elokuun. Suurin syy siihen on se, että olen halunnut antaa tukkani levätä ja vahvistua. Ja kasvaa kunnolla pituutta. Hiuslaatuni on hento ja ohut ja sitä on vuosien saatossa käsitelty vähän turhankin rankalla kädellä. Hiustenpidennyksiä ja blondausta sekä kotona että kampaajalla.

Nyt lähes vuoden värjäämättömyyden ja käsittelemättömyyden jälkeen tukkani rupeaa kuitenkin tuntumaan paljon paljon paremmalta. Haaveena oli, että kasvattaisin oman värin, koska se on kuitenkin edelleen suht vaalea. Ei kuitenkaan enää niin kaunis ja valkoinen kuin joskus kersana. No, nyt on kuitenkin tuo ns. värittömyys ja harmaus ruvennut kyllästyttämään aika urakalla. Ehkä jotain vähän kirkastavaa tuhkanvaaleaa raitaa? Joku liukuvärjäyskin voisi olla kiva. Tai pinkit latvat? Ei sellaiset shokkipinkit, vaan kevyen pastelliset. Ehkä jätän hurjemmat kokeilut kuitenkin rohkeammille.... Olen myöskin ajattellut, että voisi pituudesta hieman pätkäistä, ehkä sellainen pitkä polkka sopisi. Koska vaikka hiukseni ovat aika lailla vahvistuneet ja jopa paksuuntuneet, niin ihan latvat ovat edelleen tosi kuivat ja onnettomat.

Tässä kuvia hiusteni nykytilasta. Ihan vaan suihkun jälkeen kuivatut, ei millään lailla laitetut. Aika karmeat ovat :D

Erityisesti nää sivut häiritsee mua kun on niin miljoonaa pituutta, ja otsistakin kun yritän kasvattaa pois. Ei siis mitään mallia hiuksissa, siksi mulla onkin aina hiukset kiinni.

Tässä vielä kuva Pikku-Minnasta vuodelta öööö... Voi kun olisi vieläkin luonnostaan tuon väriset hiukset.

Minut on lahjottu

Tänään tuli postissa paketti mun vanhemmilta. Mun äiti oli ostanut mulle synttärilahjaksi aivan ihanan Noa Noan villatakin, jota himoitsin joskus ennen joulua! En osannut yhtään odottaa. Niin kiva saada välillä lahjaksi oikea paketti, eikä "vaan" rahaa. Älkää ymmärtäkö väärin, olen tietysti kovin kiitollinen rahasta, se on aina tarpeeseen. Mutta usein lahjarahat tulee käytettyä ruokaostoksiin ja bensaan. Tosin tänä vuonna olin fiksu ja hankin sen syöttötuolin minkä halusin. Villatakki ei ollut päivän ainoa mukava yllätys, tapasin nimittäin pitkästä aikaa Ágústin toisen siskon ja sain myös häneltä synttärilahjan. Islantilaisen Sóley-merkkisen kuorintavoiteen. Mä rakastan kaikkia kauneudenhoitotuotteita, purkkeja ja purnukoita, usein vaan en raaski itse ostaa mitään Niveaa kalliimpaa, joten ne ovat ihania lahjoja. Ja mikä parasta Sóley-merkin tuotteet ovat luonnonmukaisia ja niissä on käytetty islantilaisia yrttejä. En malta odottaa, että pääsen kuorimaan naamaani!

Keskiviikon sillisalaatti

Meidän rakas koiruus on taas päättänyt ruveta hankalaksi. Moli on nyt noin puolitoistavuotias, ja on oppinut olemaan hyvin kotona yksin viimeisten kuukausien aikana. Ensimmäinen vuosi oli hankala, se teki ihan järkyttävää jälkeä yksin ollessaan, joten sitä ruvettiinkin sitten pitämään mukana lähes joka paikassa. Mutta nyt kun vaihdettiin auto niin sanottuun tavalliseen malliin, päätettiin, ettei sitä sinne autoon enää mukaan oteta aina kun ovesta astutaan ulos. Kaikki onkin mennyt tosi hyvin. Kunnes nyt Moli on keksinyt, että keittiössä on kiva tutkia ja availla laatikoita ja levitellä tavaroita. Tänään olin poissa noin tunnin ja kotiin palatessa oli tomusokerit pitkin lattioita ja muuta mukavaa. Lisäksi Moli pääsi livahtamaan ulos ovesta kun tulin tyttöjen kanssa sisään. Ja kun oon yksin kotona lasten kanssa, on paha lähteä koiraa etsimään. No onneksi se kuitenkin tuli itse kotiin noin puolen tunnin juoksentelun jälkeen. Toivottavasti tää on nyt vaan joku ohimenevä vaihe, ei oo kiva joka päivä siivoilla koiran turhia sotkuja. Ihan kuin sitä siivottavaa ei olisi muutenkin.

Mä oon myös tänään miettinyt kovasti mitä teen syöttötuoli-asian kanssa. Vienalla on vanha Tripp Trapp-tuoli ja mun tekisikin mieli ostaa myös Sagalle sellainen. Se vaan on niin kamalan kallis! Mutta täällä on tosi pienet markkinat, eikä oikein muitakaan tuoleja ole tarjolla. Tai on, muttei sellaisia mitkä mua miellyttää. Mä tykkäisin kyllä sellaisesta klassisen mallisesta valkoisesta puisesta syöttötuolista, mutten ole sellaista missään nähnyt. Tänään kävin katselemassa vähän "Tripp Trapp kopioita", mutta ei ollut kivoja, eivätkä loppujen lopuksi edes hirveän halpoja, vaikkakin tietty puolet halvempia aitoon verrattuna. Tripp Trapp kaikkine lisävarusteineen (pehmuste ja selkätuki, vai miksikä sitä muovista vauvanosaa kutsutaan) tulee mulle maksamaan täällä pikkusen vajaa 300 euroa. Eiks se oo aika samoissa hinnoissa Suomessakin? On kyllä kova hinta, mutta kun se tuoli tulee kuitenkin olemaan käytössä useamman vuoden ja on koko ajan esillä, haluaisin sellaisen mistä tykkään. Muutenkin olen ajatellut pikkuhiljaa ruveta hankkimaan uusia huonekaluja, sitten kun rahatilanne sen sallii. Ajattelinkin ostaa vain sellaisia juttuja joista oikeasti tykkään ja jotka haluan omistaa kauan, eikä niin että ostan vaan jotain väliaikaista ja halpaa, kunhan on uutta. Mulla on synttäritkin pian tulossa, ja olen saanut vähän rahaa lahjaksi, joten voisin sitä käyttää syöttötuoliin, onhan se lahja minullekin, koska Sagalle varmasti on ihan yksi lysti millaisessa tuolissa istuu. Kunhan pääsis vihdoin pöydän ääreen! :)

Tekis mieli vähän söpöillä ja hankkia vaaleanpunainen :) Mutta enköhän mä valkoiseen päädy... 

Sit vielä loppuun jotain ihan muuta. Mä löysin netistä kivan letti-, taikka kampausohjeen. Mun täytyy vielä saada muutama sentti pituutta lisää hiuksiin, ennen kuin tulee hieno. Mutta kokeilkaa te, joilla on hiuksissa tarpeeksi pituutta :)