Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Ehkä hieman kulunut vitsi jo tuo otsikko, mutta jostain syystä se saa mut edelleen nauramaan. Tänään ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä, ei sinne päinkään. Aamusta mentiin käymään mun kaverilla tyttöjen kanssa, hän tarjosi kahvit. Jätin ison täyden kahvimukini pöydälle niin, että Saga nappasi sen siitä alas. Onneksi mulla oli paljon maitoa seassa, joten kuumaa se ei ollut. MUTTA, sitä kahvia oli sitten ihan joka paikassa, tuolinpäällisiä myöten. Jostain kumman syystä Sagan tai Vienan päällä ei ollut yhtään vaikka kaikki muu tuntui lainehtivan ja olevan kivoissa kahviroiskeissa. Tytöt söivät myös mustikoita, eikä sinisiltä tahroiltakaan vältytytty valkoisessa lattiassa ja tuolinpäällisissä. Viena kävi myös jatkuvasti jääkaapilla ja pakastimessa tutkimassa ja vaatimassa jotain syötävää. Tytöt eivät ole koskaan ennen edes tavannut tätä kaveria, mutta kävivät sitten samantien taloksi kuitenkin. Kotiinlähdettäessä Viena sai vielä itkupotkuraivarit. Olisi pitänyt saada olla kauemmin. Lasten kanssa kyläily on mukavaa. Varsinkin niille, joiden luona kyläillään...

Iltapäivällä päikkäreiden jälkeen Viena lähti kummitätinsä luokse, heidän oli tarkoitus myös mennä lastenelokuviin. Viena oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, että saa mennä kummitädin luokse ihan ilman mammaa, yksin. Ja lähtikin intoa piukkana. Reilun puolentunnin päästä Vienan lähdöstä kummitäti kuitenkin soitti ja sanoi, että Viena vaan itkee ja valittaa mahakipua. Oli tainnut liika ruiscrackereiden ja mustikoiden syönti aamulla kyläillessä tehdä tehtävänsä... Vienalla tosin ei ole ollut mikään herkkä vatsa aiemmin. Taisi myös hieman jännitttää ja jotenkin kaikki innostus ja vatsanvääntö yhdessä oli liikaa tytölle. Hain Vienan siis kotiin. Olin itse juuri matkalla Sagan kanssa tapaamaan toista kaveria, hieman samaan suuntaan, joten ei onneksi tarvinnut mammaa kauaa odotella. Vienalle nousi sitten vielä illaksi hieman lämpöä, joten joku taudinpoikanenhan siellä oli ollut tuloillaan. Selittää varmaan aamunkin käytöstä..

Mut jos jotain positiivista kuitenkin tältä päivältä, Moli on ollut koiriksi ja jättänyt turhat tutkimiset ja ikkunoiden availut kokonaan väliin. Onkohan tämä nyt joku tilapäinen mielenhäiriö, vai olisikohan se kenties "aikuistumassa" pikkuhiljaa.... Toivotaan jälkimmäistä!

Kuva ei nyt liity aiheeseen millään lailla, mutta on musta jotenkin mainio. Ostin Vienalle eilen balettimekon, koska viikon päästä aloitetaan sellainen balettileikkikoulu. Oli muuten tyytyväinen pikkuballerina mekkonsa kanssa :)

Korvakipua ja keittoa

Mä heräsin aamulla ihan järkyttävän korvasäryn kera. Olin ihan kokonaan unohtunut miltä se voi tuntua. Pahempaa kipua ei tuu nyt ihan heti mieleen, tai no... Ehkä se synnytys, mut ei lähdetä nyt siihen aiheeseen ollenkaan. Menin sitten iltapäivällä lääkäriin, eikä mulla ole edes korvatulehdusta, vaikka olin ihan varma! Yli kaksi viikkoa jatkuneen räkätaudin takia sinne korviin on vain kertynyt jotain ällöä kans. Mietin vaan, että miltä se oikea korvatulehdus sit tuntuu, kun se on jo päässyt unohtumaan. Vienalla oli paljon korvatulehduksia, kun se aloitti päivähoidon. Ne saatiin kuriin asentamalla putket korviin. Täytyy olla kyllä ylpeä tyttärestään, koska se käyttäytyi aina paljon urheammin kuin minä tänään.

Tein kuitenkin ruoaksi tänään tosi hyvää tulista keittoa! Ágústkin söi sitä ihan älyttömän paljon ja tykkäs. Yleensä sillä on aina jotain ei niin positiivista kommentoitavaa mun keitoksista, haha. Eikä se ole ainoa, mustakin tuntuu aina, että jotain puuttuu tai jotain on liikaa. Sain reseptin anopilta, kuulemma vuoden keitto 2009, en mä tosin tapani mukaan reseptiä mitenkään orjallisesti noudattanut. Tosin joskus voisi olla hyvä noudattaakin, kun keitokset tuntuvat usein menevän pieleen... Mutta tässä se resepti nyt ois.

öljyä
1 iso punasipuli
paljon valkosipulia murskattuna (maun mukaan)
purjoa
paprikaa
perunaa
porkkanaa
kukkakaalia
parsakaalia
1,5-2 l vettä
2-3 liemikuutiota (käytin kasvislientä)
1-1,5 dl makeaa chilikastiketta
1 rkl currya
n. 200 gr maustamatonta tuorejuustoa
loraus (olisko ollut noin 1dl) kermaa/ruokakermaa/maitoa

1. Eka kuullotin kattilan pohjalla öljyssä sipulit, purjon ja valkosipulin.
2. Lisää sitten vesi ja liemikuutiot, ja paloitellut vihannekset kattilaan. Mä laitoin kaikki aika samaan aikaan, mutta jos haluaa ruveta hifistelemään on ehkä hyvä lisätä paprika ja parsakaali vähän myöhemmässä vaiheessa keittelyä.
3. Sitten mausteet, eli chilikastike, curry. Sen jälkeen heitin sekaan vielä tuorejuuston ja kermaa. Kannattaa maistella vähän, jos kaipaa lisää liemikuutioita tai chilikastiketta. Se chilikastike vahvistuu keitettäessä, joten ei kannata ihan heti alussa koko pulloa keittoon tyhjentää. Mutta keiton kuuluukin olla vahva.
4. Keittele kunnes kaikki kasvikset on kypsiä.

Ens kerralla ajattelin laittaa myös tuoretta inkivääriä mausteeksi, luulen että se sopisi tosi hyvin. Mutta en siis ole kokeillut, eikä sitä reseptissä ollut. Me syötiin keitto katkarapujen kanssa. Mutta niitä katkiksia ei sit kannata laittaa sinne keittoon kiehumaan. Mä otin ne vaan pakkasesta ja huutelin kylmällä vedellä suliksi, sitten itse annosteltiin lautaselle keiton joukkoon. Katkaravuista tulee inhottavan nihkeitä ja sitkeitä jos niitä keittelee ja varsinkin jos seuraavana päivänä lämmittää tähteeksi jäänyttä keittoa. Mutta tohon keittoon käy mikä vaan, kana, kala, miksei vaikka possun tai naudanlihakin. Ihan mielitekojen mukaan.

Lumentulolle ei näy loppua...

Me tytöt sairastellaan edelleen, joten ollaan pysytelty sisätiloissa. Koko porukka on jo ihan kyllästynyt, mutta minkä teet, ei sitä tautia valitettavasti pysty hoputtamaan. Viena rupeaa olemaan jo ihan villi tän kotona hengailun takia, mammasta puhumattakaan. Saga on ainut joka ei niin välitä, se rupeaakin olemaan jo parhaimmassa kunnossa, vaikka nokka vuotaakin urakalla.

Laitoin eilen kuvia takapihalta yön aikana sataneesta lumesta. Nyt sitä on sitten tullut tuplaten lisää ja nyt tulevaksi yöksi on luvattu myrskyä ja lisää lunta. Mä harrastelin taas takapihakuvausta, jotta näette miten paljon sitä lunta todella on, vaikka eipä se tietysti suomalaisille mitenkään eksoottista ole. Tossa lähellä mitattiin lumen syvyydeksi 47cm. Täällä Reykjavíkin alueella Islannissa oli lunta viimeksi yhtä paljon noin 30 vuotta sitten. Koko pääkaupunkiseutu on ihan kaaoksessa, me ei edes päästä parkkeeraamaan autoa lähelle kotia, Ágúst jättikin sen Hamraborgiin (Kópavogurin keskusta) yhden kaupan pihaan.

Muuallakin maassa on kaaos, muun muassa Länsivuonoilla Ísafjörðurissa on jouduttu evakuoimaan ihmisia lumenvyöryvaaran takia ja Keflavíkin lentokentällä on paljon porukkaa jumissa, koska tie Reykjavíkiin on suljettu. Nyt hyvät yöt, raportoin huomenna taas :)

Sairastelut jatkuu

Viikonloppu meni sit kaikinpuolin vähän ketuilleen, kun tauti tuli kylään. Viena oli jo sunnuntaina ihan hyvässä kunnossa, ei enää kuumetta. Mutta tänään on taas vähän lämpöä. Minä ja Saga tultiin myös kipeiksi sunnuntaina. Mä rupean nyt olemaan jo ihan hyvinvoiva, mitä nyt nokka vuotaa aika lailla. Sagalla oli vielä viime yönä korkea kuume, mutta aamulla ei enää paljoa. Pidetään peukkuja, ettei enää nousisikaan mihinkään hurjiin lukemiin.

Yön aikana satoi tosi paljon lunta ja räpsin taas kerran meidän takapihalta kuvia :) Oli tosi nätti aamu ja auringonnousu, jota en tietenkään pystynyt kameralla tallentamaan niin hyvin kuin olisin halunnut.