Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Ehkä hieman kulunut vitsi jo tuo otsikko, mutta jostain syystä se saa mut edelleen nauramaan. Tänään ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä, ei sinne päinkään. Aamusta mentiin käymään mun kaverilla tyttöjen kanssa, hän tarjosi kahvit. Jätin ison täyden kahvimukini pöydälle niin, että Saga nappasi sen siitä alas. Onneksi mulla oli paljon maitoa seassa, joten kuumaa se ei ollut. MUTTA, sitä kahvia oli sitten ihan joka paikassa, tuolinpäällisiä myöten. Jostain kumman syystä Sagan tai Vienan päällä ei ollut yhtään vaikka kaikki muu tuntui lainehtivan ja olevan kivoissa kahviroiskeissa. Tytöt söivät myös mustikoita, eikä sinisiltä tahroiltakaan vältytytty valkoisessa lattiassa ja tuolinpäällisissä. Viena kävi myös jatkuvasti jääkaapilla ja pakastimessa tutkimassa ja vaatimassa jotain syötävää. Tytöt eivät ole koskaan ennen edes tavannut tätä kaveria, mutta kävivät sitten samantien taloksi kuitenkin. Kotiinlähdettäessä Viena sai vielä itkupotkuraivarit. Olisi pitänyt saada olla kauemmin. Lasten kanssa kyläily on mukavaa. Varsinkin niille, joiden luona kyläillään...

Iltapäivällä päikkäreiden jälkeen Viena lähti kummitätinsä luokse, heidän oli tarkoitus myös mennä lastenelokuviin. Viena oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, että saa mennä kummitädin luokse ihan ilman mammaa, yksin. Ja lähtikin intoa piukkana. Reilun puolentunnin päästä Vienan lähdöstä kummitäti kuitenkin soitti ja sanoi, että Viena vaan itkee ja valittaa mahakipua. Oli tainnut liika ruiscrackereiden ja mustikoiden syönti aamulla kyläillessä tehdä tehtävänsä... Vienalla tosin ei ole ollut mikään herkkä vatsa aiemmin. Taisi myös hieman jännitttää ja jotenkin kaikki innostus ja vatsanvääntö yhdessä oli liikaa tytölle. Hain Vienan siis kotiin. Olin itse juuri matkalla Sagan kanssa tapaamaan toista kaveria, hieman samaan suuntaan, joten ei onneksi tarvinnut mammaa kauaa odotella. Vienalle nousi sitten vielä illaksi hieman lämpöä, joten joku taudinpoikanenhan siellä oli ollut tuloillaan. Selittää varmaan aamunkin käytöstä..

Mut jos jotain positiivista kuitenkin tältä päivältä, Moli on ollut koiriksi ja jättänyt turhat tutkimiset ja ikkunoiden availut kokonaan väliin. Onkohan tämä nyt joku tilapäinen mielenhäiriö, vai olisikohan se kenties "aikuistumassa" pikkuhiljaa.... Toivotaan jälkimmäistä!

Kuva ei nyt liity aiheeseen millään lailla, mutta on musta jotenkin mainio. Ostin Vienalle eilen balettimekon, koska viikon päästä aloitetaan sellainen balettileikkikoulu. Oli muuten tyytyväinen pikkuballerina mekkonsa kanssa :)