Lenkkikuvia ja aasinsilta arkkitehtuuriin

Tänään sain nauttia jokailtaisen lenkkini ajan mahtavasta keväisestä säästä ja auringonlaskusta. Tehtiinkin Molin kanssa ihan kunnon lenkki. On se kumma miten kevään tullen kaikki tuntuu kivemmalta ja kirjaimellisesti valoisammalta. Minäkin olen suorastaan Little miss Sunshine :D Energiaa täynnä. Ainakin näinä hetkinä kun on hyvä sää.

Otin vähän kuvia matkan varrelta. Pistin merkille kuinka erilainen rakennuskulttuuri täällä on kuin Suomessa. Useimmiten rakennusmateriaalina on kivi. Talot saattavat myös olla päällystettyjä aaltopellillä. Sääolosuhteiden takia se on hyvä päällystysmateriaali, kestää hyvin piiskaavaa tuulta ja sadetta. Puutaloja täällä on melkoisen vähän, ihan jo siitä syystä, että täällä ei omasta takaa ole paljoa puuta. On siis kallista rakentaa siitä. Puu ei myöskään ulkoseinien pintamateriaalina ole se kestävin, varsinkaan näissä välillä melko raaoissakin olosuhteissa. Lisäksi talojen muotokieli on joskus melko erikoista, kokeellistakin. Lenkkireittini varrelta nappasin kuvan taloista joissa katot ovat kaarevia, puoliympyrän mallisia. En mielestäni ole Suomessa nähnyt vastaavanlaisia. Usein talot saattavat näyttää ulkoapäin "kurjilta", tylsiltä laatikoilta, mutta sisällä avautuu ihan eri totuus. Islantilainen sanonta sanookin, että lämpö tulee kodin sisältä. Mielestäni islantilaiset ovat myös vapaamielisempiä talojen värien suhteen kuin suomalaiset ja käyttävätkin värejä rohkeammin. Niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Täällä ei taideta kaavoituksessa tarkkaan määritellä mitä värejä saa käyttää talojen ulkoseinissä.

Islantilaiset ovat myös hyvällä tavalla mahtipontisia. Uusi musiikkitalo Harpa on upea ilmestys, lisäksi täällä pääkaupunkisuedulla on kaksi näyttävää lasista tornitaloa. Täällä ei pelätä huomiota ja näyttävyyttä. Halutaan erottua joukosta. Suomessa ollaan paljon perinteisempiä, eikä oikein uskalleta revitellä.Täytyykin sopivan hetken tullen käydä kuvaamassa noita edellä mainitsemiani rakennuksia ja tehdä postaus niistä. Olen toki kiinnittänyt näihin samoihin asioihin huomiota ennenkin, varsinkin täällä asumiseni alkuaikoina. Mutta kun on tarpeeksi kauan jossain tietyssä ympäristössä, se muuttuu itselle tavalliseksi, eikä tule enää samalla lailla vertailtua ja kiinnitettyä huomiota yksityiskohtiin.

Kópavogurin kirkko tuolla taustalla.

Digraneskirkja, kirkko jälleen.

Sairastelut jatkuu

Viikonloppu meni sit kaikinpuolin vähän ketuilleen, kun tauti tuli kylään. Viena oli jo sunnuntaina ihan hyvässä kunnossa, ei enää kuumetta. Mutta tänään on taas vähän lämpöä. Minä ja Saga tultiin myös kipeiksi sunnuntaina. Mä rupean nyt olemaan jo ihan hyvinvoiva, mitä nyt nokka vuotaa aika lailla. Sagalla oli vielä viime yönä korkea kuume, mutta aamulla ei enää paljoa. Pidetään peukkuja, ettei enää nousisikaan mihinkään hurjiin lukemiin.

Yön aikana satoi tosi paljon lunta ja räpsin taas kerran meidän takapihalta kuvia :) Oli tosi nätti aamu ja auringonnousu, jota en tietenkään pystynyt kameralla tallentamaan niin hyvin kuin olisin halunnut.

Pieni sairastupalainen

Tänään piti olla ohjelmassa aamulla Vienan urheiluleikkikoulu ja iltapäivällä nelivuotissynttärikemut. Mutta ohjelma muuttui kotona löhöilyksi, Vienalle nimittäin nousi eilisen illan ja yön aikana korkea kuume, yli 39:ään asteeseen. Eipä ole tyttö ollut aiemmin noin väsynyt ja kipeä, ettei edes leikkiä meinannut jaksaa. Päivä meni makoillessa, lueskellessa ja piirrettyjä katsellessa. Illaksi Viena tosin piristyi ja oli jo enemmän oma itsensä. Ilmoitti kuitenkin itse vähän kahdeksan jälkeen, että nyt haluaa mennä nukkumaan. Se on selvä merkki siitä, ettei olo ole ihan normaali. Jotenkin Viena myös hiffasi, että kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja pyytää mitä mieli tekee, koska me vanhemmathan ei voida olla hemmottelematta kun toisella on niin kurja olo. Hän nimittäin ilmoitti, että haluaa ranskiksia! Ei ole koskaan ennen moista pyytänyt kotona, kerran kahvilassa. Me ei edes oikein koskaan syödä ranskiksia kotona. No, Ágúst lähti sitten grilliltä niitä hakemaan ja hyvin maistui potilaalle. Niinkuin maistui muuten jätskikin jälkkäriksi... Hups :)

Tyypillistä, että iski flunssa päälle juuri nyt kun olisi ollut ohjelmaa. Pari viime viikonloppua on ollut aika "tylsiä", ei siis mitään erityistä tekemistä plus et on ollut tosi kurjat ja sateiset säät. Tänään taas on ollut ihan täydellinen aurinkoinen talvisää. Ei juurikaan tuulta ja vähän pakkasta. Olisi ollut niin kiva leikkiä Vienan ja tietysti Sagankin kanssa ulkona, käydä pulkkailemassa ja muuten vaan peuhaamassa.

Sain sentään itse nauttia hieman kauniista ilmasta kun kävin Molin kanssa lenkillä. Napsin pari kuvaa mun lenkkireitin varrelta. Sama reitti, mistä oon ennenkin kuvia esitellyt. Tosin silloin oli syysmaisemat.