Lenkkikuvia ja aasinsilta arkkitehtuuriin

Tänään sain nauttia jokailtaisen lenkkini ajan mahtavasta keväisestä säästä ja auringonlaskusta. Tehtiinkin Molin kanssa ihan kunnon lenkki. On se kumma miten kevään tullen kaikki tuntuu kivemmalta ja kirjaimellisesti valoisammalta. Minäkin olen suorastaan Little miss Sunshine :D Energiaa täynnä. Ainakin näinä hetkinä kun on hyvä sää.

Otin vähän kuvia matkan varrelta. Pistin merkille kuinka erilainen rakennuskulttuuri täällä on kuin Suomessa. Useimmiten rakennusmateriaalina on kivi. Talot saattavat myös olla päällystettyjä aaltopellillä. Sääolosuhteiden takia se on hyvä päällystysmateriaali, kestää hyvin piiskaavaa tuulta ja sadetta. Puutaloja täällä on melkoisen vähän, ihan jo siitä syystä, että täällä ei omasta takaa ole paljoa puuta. On siis kallista rakentaa siitä. Puu ei myöskään ulkoseinien pintamateriaalina ole se kestävin, varsinkaan näissä välillä melko raaoissakin olosuhteissa. Lisäksi talojen muotokieli on joskus melko erikoista, kokeellistakin. Lenkkireittini varrelta nappasin kuvan taloista joissa katot ovat kaarevia, puoliympyrän mallisia. En mielestäni ole Suomessa nähnyt vastaavanlaisia. Usein talot saattavat näyttää ulkoapäin "kurjilta", tylsiltä laatikoilta, mutta sisällä avautuu ihan eri totuus. Islantilainen sanonta sanookin, että lämpö tulee kodin sisältä. Mielestäni islantilaiset ovat myös vapaamielisempiä talojen värien suhteen kuin suomalaiset ja käyttävätkin värejä rohkeammin. Niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Täällä ei taideta kaavoituksessa tarkkaan määritellä mitä värejä saa käyttää talojen ulkoseinissä.

Islantilaiset ovat myös hyvällä tavalla mahtipontisia. Uusi musiikkitalo Harpa on upea ilmestys, lisäksi täällä pääkaupunkisuedulla on kaksi näyttävää lasista tornitaloa. Täällä ei pelätä huomiota ja näyttävyyttä. Halutaan erottua joukosta. Suomessa ollaan paljon perinteisempiä, eikä oikein uskalleta revitellä.Täytyykin sopivan hetken tullen käydä kuvaamassa noita edellä mainitsemiani rakennuksia ja tehdä postaus niistä. Olen toki kiinnittänyt näihin samoihin asioihin huomiota ennenkin, varsinkin täällä asumiseni alkuaikoina. Mutta kun on tarpeeksi kauan jossain tietyssä ympäristössä, se muuttuu itselle tavalliseksi, eikä tule enää samalla lailla vertailtua ja kiinnitettyä huomiota yksityiskohtiin.

Kópavogurin kirkko tuolla taustalla.

Digraneskirkja, kirkko jälleen.