Nukuttamisesta

Mä en oikeasti tiedä miten mun pitäisi nyt toimia. Sagaa ei meinaa saada yöunille millään. Tai ainut tapa on imettää ja antaa sen nukahtaa syliin. Ja sit siirrän sen kehtoon tai sänkyyn, mutta viiden minuutin päästä rupeaa vinkumaan ja haluaa taas rinnalle. Ja nukahtaa taas. Ja herää jne. Saga ei suostu imemään tuttia, joten sekään ei tarjoa helpotusta. Päivisin Saga nukkuu ulkona vaunuissa 2-4 tunnin päiväunet ilman mitään ongelmia, mutta yöunille menoon en meinaa löytää mitään tapaa. En nimittäin millään haluaisi huudattaa toista ja antaa sillä lailla nukahtaa niinkuin usein neuvotaan. Ei oikein ole sydäntä kuunnella sitä huutoa. Mutta joku parempi tapa tähän olisi löydettävä, mulla menee kaikki illat sohvalla istuessa, Saga sylissä. Olisi mukava tehdä iltaisin jotain omiaan, kun lapset on jo nukkumassa. Ja nyt se on mennyt siihen, että yöllä Saga on vähän väliä rinnalla, ja tiedän ettei ole kyse nälästä. Mikä hauskinta, noin kolmen kuukauden ikäiseksi Saga nukkui yöt tosi hyvin. Heräsi ehkä kerran yössä syömään. Joten jokin meni vikaan, mutta mikä...

Laatuaikaa

Vitsit että mä tykkään näistä hetkistä viikonloppuisin kun koko muu perhe nukkuu ja mä voin rentoutua hetken ihan yksin. Ágústilla on tapana mennä Vienan kanssa viikonloppuisin päiväunille ja mä lykkään aina Sagan vaunuissa ulos nukkumaan. Muun perheen nukkuessa voin viettää omaa laatuaikaani; juoda kahvia ja neuloa. Tai vaikka surffailla netissä. Näistä hetkistä saa aina tosi paljon energiaa touhuta tyttöjen kanssa. Täytyykin miettiä mitä hauskaa sitä keksisi iltapäiväksi, sää kun ei oikein suosi tänään. Noniin, nyt mä lähden viettämään sitä laatuaikaa :D Moro!

Lattea caramel-siirapilla, mmm.... Mun lempparikahvi!

Vöffludagur

Vienan päiväkodissa vietettiin tänään "vohvelipäivää", eli vanhemmille tarjottiin aamukahvit vohvelien kera. Mentiin sitten koko poppoo yhdessa aamulla viemään Vienaa ja jäätiin kahville. Viena oli hetken aikaa ihan ihmeissään, että mitä noi täällä vielä tekee, enkö mä saa jo lähteä leikkimään rauhassa. Mutta ihan tyytyväisenä malttoi kuitenkin tarjota meille aamukaffet. Lopuksi kysyin, että pitääkö äidin ja isän lähteä nyt ja vastaus oli hyvin selkeä ja iloinen "já! bless mamma, bless pabbi".

En tiedä onko meillä käynyt hyvä tuuri vai mikä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa Vienan päiväkodista. Iltapäivälehdissä revitellään jatkuvasti kauhukertomuksilla lastentarhoista ja usein julkaistaan tutkimuksia päivähoidon haitallisuudesta lapsen kehitykselle ja niin edelleen. Tää on niin tulenarka aihe, että melkein pelottaa edes sivuuttaa sitä. Täytyy myöntää, että mullakin oli ennakkoluuloja ja pelkoja laittaa Viena päiväkotiin kaikkien kauhujuttujen takia. Onneksi mun pelot ovat osoittautuneet turhiksi. Voitte olla varmoja, että jos mulla olisi pienikin epäilys jälkikasvuni hyvinvoinnista päivähoidossa, en sitä sinne veisi.

En tiedä sitten onko tilanne Suomessa jotenkin huonompi kuin täällä, mutta en kyllä sitä oikein jaksa uskoa. Islantihan ei ole tunnettu hyvästä taloudellisesta tilastaan, joten tuskinpa täällä käytetään enemmän rahaa päivähoitoon kuin Suomessa. Tämä tosin ei ole mitään faktatietoa, vaan silkka mutu-tuntuma. En myöskään usko, että hoidossa käyminen olisi lapsen kehitykselle millään lailla haitaksi, päinvastoin. Eri asia tietysti voi olla, jos lapsen pitää jatkuvasti viettää päiväkodissa yli kymmentuntisia päiviä. Itse toivon kovasti, ettei mun tarvitse koskaan laittaa lapsiani säännöllisesti niin pitkäksi aikaa päivähoitoon.

Tuleva uimamaisteri

Tänään oltiin vauvauimassa. Oli alkeiskurssin viimeinen kerta, mutta ei hätiä, me meinataan jatkaa jatkokurssille! Saga on sen verran kova uimari, että pakkohan se on tyttöä altaaseen viedä. Oikeasti ihanaa nähdä kuinka oma pieni tyttö nauttii olostaan kun pääsee veteen lillumaan. Monet muut vauvat kitisee ja parkuu jatkuvasti, Saga vaan huokailee onnellisena. Ja on muuten myös kova likka sukeltamaan :) Tässä muutama kuva vauvauinnista, ei tosin tältä päivältä kun ei sattunut kamera mukaan.

Ostosparatiisi

Olen tähän mennessä hehkuttanut kuinka Islannissa on kaunista ja upeaa. Se on ihan totta, mutta löytyy mulla ominaiseen tapaani valittamistakin. Ensimmäinen valituspostaukseni koskee ruokakauppoja. Ne ovat suurin osa ihan syvältä.

Bónus on Islannin halvin ruokakauppaketju. Siellä käyntiin kannattaa valmistautua henkisesti hyvin, kuin olisi taistelutantereelle lähdössä. Ainakin minun, joka en ole tunnettu pitkästä pinnastani ja hyvistä hermoistani. Käytävät ovat sen verran kapeat, että jos erehtyy pysähtymään tutkiakseen surkeaa leipävalikoimaa takana on sekunnissa kiukkuisten ihmisten lauma murahtelemassa ja luomassa einiinystävällisiä katseita. Bónuksessa ei kannata silmäillä tuotteita ja miettiä paikan päällä mitä tarvitsee. Kaikki pitää olla hyvin organisoitu ja suunniteltu etukäteen, ettei kaupassa tarvitsisi vahingossakaan pysähtyä. Jos menemme yhdessä islantilaisvahvistukseni kanssa kauppaan, meillä on selkeä työnjako; mene sinä sinne maitotaloustuoteosastolle, niin minä hoidan hevi-puolen. Vinkki kaikille Bónuksessa asioiville; tee kauppalista huolellisesti ja listaa tuotteet siinä järjestyksessä missä eri osastot sijaitsevat. Ettei tarvitse kääntyä takaisinpäin. Se on nimittäin iso virhe, siitä syntyy kaaos.

Yksi asia mikä ketuttaa, paitsi kauppojen ahtaus, ankeus ja valikoima, on palvelu. Ihan sama onko kallis vai halpa ruokakauppa, palvelu on useimmiten todella surkeaa. Ja jos satut saamaan hymyn tai ystävällisen tervehdyksen kassaneidiltä, kyseessä ei melko varmasti ole natiivi. Täällä ei myöskään kassaneidit tee hommiaan loppuun asti. Tiedättekö kun tavarat on mennyt kassan läpi sinne pakkausalueelle ja siinä on se puolelta toiselle siirrettävä "aita", jottei ostokset mene sekaisin seuraavan asiakkaan kanssa. Noh, sen käyttöä ei täällä ilmeisesti opeteta. Tai ainakaan sitä ei viitsitä käyttää. Esimerkiksi juuri Bónuksessa ostosten pakkaaminen on kuin mikäkin kilpaurheilulaji, alta on päästävä pois ja äkkiä. Se on suuri eloonjäämiskamppailu, uutta ruokatavaraa nimittäin pukkaa hihnalta sellaista tahtia että hirvittää.

Olen myös joskus erehtynyt ajattelemaan, että menenpä kauppaan heti kun se aukeaa, niin saan tehdä ostokseni kaikessa rauhassa. Väärin! Siihen aikaan siellä on kaikki eläkeläiset, joilla ei ole kiire minnekään. Silloin minusta kuoriutuu se monsteri joka puhisee ja luo niitä katseita kun ei pääse eteen- eikä taaksepäin hyllyjen välissä.

Mulla on oikeasti ikävä mun kotikylän S-Marketia! Eikö olisi mitenkään mahdollista siirtää se tänne, valikoimineen kaikkineen.

Toi logo jo saa mut voimaan pahoin

(kuva: www.baugurgroup.com)

Miksi Islantiin?

Multa kysytään usein miksi tulin Islantiin. Ajattelinkin, että voisin sen stoorin kertoa täällä blogissa.

Tulin Islantiin "hyvänä vuonna" 2007. Oli lokakuu. En ollut koskaan ennen käynyt Islannissa, enkä ollut edes ollut kovin kiinnostunut koko maasta, ei sillä että minulla olisi ollut jotain Islantia vastaan. En vaan ollut perehtynyt. En tiennyt koko maasta juuri muuta kuin pääkaupunki Reykjavíkin nimen ja että Islannista tulee niitä söpöjä pieniä hevosia, ei siis poneja niinkuin jotkut niitä kutsuvat.

Se kuinka tänne ajauduin on osaltaan rakkaan lapsuudenystäväni "syytä". Hän kertoi minulle kesällä 2007, että lähtee syksyllä maatilatöihin Islantiin. Hän oli aina haaveillut, että tulee tänne töihin ja hevostelemaan, islanninhevosihmisiä kun on. Mä sain siitä sitten kipinän, että ei hitto, munkin pitää toteuttaa lapsuudensuunnitelmia ja lähteä jonnekkin ulkomaille töihin. Elämäntilannekin oli siihen sopiva. Olin vihdoin saanut lukioni viimeisetkin kurssit suoritettua, eikä mulla ollut vielä uusia opiskelusuunnitelmia.

Rupesinkin tuumasta toimeen ja tutkailin netissä työmahdollisuuksia. Yhtenä vahvana vaihtoehtona oli lähteä Skotlantiin jonnekin maaseudulle hotelliin töihin. Jostain syystä se ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen. Kaikella on ilmeisesti tarkoituksensa. Löysin netistä myös sivuston, jossa etsittiin Islantiin työvoimaa. Ajattelin, että mikä ettei ja näpyttelin tietoni hakemukseen. Jo parin päivän päästä sain puhelun Islannista. Minulle tarjottiin töitä Höfn í Hornafjörðurista perunatilalta.

Siinä oli sitten hetki tytöllä sulattelemista. Eka reaktio oli, että ei kai nyt sentään. Enhän mä nyt mihinkään maatilahommiin lähde. Ei ei ei.... Mutta jotenkin innostuin ajatuksesta salaa ja tuntui kivalta ajatukselta, etta mun ystävä olisi myös Islannissa, vaikkakin ihan eri puolella saarta. Mietiskelin sitten juttua muutaman päivän ja juttelin kotikylälläni asuvan islantilaisen naisen kanssa. Se oli viimeinen niitti päätökselleni lähteä. Hän sanoi hyvin minulle, että kotiin pääset aina takaisin, ei tää kylä ole mihinkään lähdössä.

Minulla oli kaksi kuukautta aikaa tehdä kaikki käytännön järjestelyt ennen kuin lähtö koittaisi. Se oli jännittävää aikaa, en yhtään tiennyt mitä tuleman pitäisi. Tapani mukaan jätin kaiken viime tinkaan ja vielä lähtöpäivän aamunakin kannettiin tavaroita asunnostani pois. Pääsin kuitenkin matkaan.... ja loppu onkin sitten historiaa. Että kiitti vaan teille, jotka autoitte mua päätöksenteossa :D

Mä kerron joku kerta mun ensimmäisistä kuukausista täällä, mutta ei nyt venytetä tätä postausta tämän pidemmäksi. Riittää kerrottavaa toisellekin kertaa :)

Kuva maatilasta, jolla olin töissä Höfnissä

Vesileikkejä

Meillä oli mukava sunnuntai. Aamusta mentiin merenrantaan leikkimään, ihan tohon lähelle. Saman kävelyreitin varteen mistä aikaisemminkin laitoin kuvia. Vienasta oli hauskaa roiskia matalassa rantavedessä, kaatuikin sinne pari kertaa ja naurua riitti :D Onneksi ei kastunut kokonaan kurahousujen ja saappaiden ansioista, mitä nyt hanskat oli läpimärät. Mutta ei se menoa haitannut. Saga on vielä sen verran pieni, että veteli sikeitä vaunuissa Vienan pitäessä huolen toiminnasta.

Kerkesinpäs pelastaa yhdeltä kaatumiselta!

Siellä se Saga nukkuu ja jää paitsi kaikesta hauskasta :P

Henkkamaukka myös Islantiin kiitos!

Kylläpä viikko vierähti nopeasti! En oo blogiakaan päivitellyt jostain syystä. Ei oo vissiin ollut mitään sanottavaa :P

En malta odottaa mun H&M-tilausta, jonka isukki tuo mukanaan kun tulee ensi kuussa piipahtamaan. Musta on kiva saada sieltä välillä vaatteita, koska täällä ei ole henkkamaukkaa. Muutenkin on tosi pienet valikoimat, pieni maa kun on. Kyllästyttää shoppailla aina samoissa kaupoissa. Tuntuu, että tytöillekin ostan vaatteita aina vaan parista eri liikkeestä, lähinnä Name It:istä ja Zarasta. Sama homma itellä, Vila ja Zara ovat kovassa käytössä.

Tässä vähän maistiaisia mun tilauksesta :)

  

Sagalle haalari

Vienalle mekko

Mammalle housut...

... ja neule :)

(Kuvat: hm.com)

Mun mielestä toi keltakukallinen mekko on aivan ihana! En voinut vastustaa sitä, vaikka olikin suht "hintava", noin 25 euroa. Mä ostan aina aivan liian paljon liiloja vaatteita tytöille ja Vienalla on myös paljon sinistä. Kiva vähän laajentaa värivalikoimaa :) Tosin löytyy sieltä tilauksesta sitä liilaakin.... 

Autoasiaa

Islantilaiseen tyyliin myös meidän perheellä on maastoauto. Itseasiassa kaksi (mut se toinen on diesel eikä niin kauhea syöppö). Mulla on viha-rakkaussuhde meidän (ykkös)autoon. Mulla on tapana kiintyä tavaroihin, ja meidän autosta onkin muodostunut perheenjäsen, enka halua luopua siitä, vaikka ehkä pitäisi. Koska se kuluttaa paljon bensaa. Erittäin paljon.

Haluankin antaa vinkin kaikille, jotka aikovat hankkia auton. Älä ikinä osta autoa, joka kuluttaa yli kakskyt litraa satasella kaupunkiajossa. Vaikka se olisi kuinka hieno ja kiva ja vaikka mitä. Ellei sulla sitten ole pohjaton lompakko. Tai jos susta on kiva kantaa kaikki fyrkat bensikselle.

Takaisin luontoon

Ajettiin tänään vähän matkan päähän kaupungin ulkopuolelle Heiðmörkiin. Se on ulkoilualue, jossa on paljon kävelyreittejä. Ja uskokaa tai älkää, sieltä myös löytyy puita, jopa niin paljon, että joitain alueita voi kutsua metsäksi.

Kun muutin Islantiin noin neljä vuotta sitten, hämmästelin jatkuvasti kuinka voi olla näin upean kaunista. Täällä on ihan erilaista Suomeen verrattuna, joten mulle kaikki oli aluksi tosi eksoottista. Vaikka olen asunut Islannissa jo neljä vuotta ja tottunut tähän maahan ja maisemiin, olen edelleen haltioissani näkemästäni.

Joka kerta kun mennään Pohjois-Islantiin, tai vaikka vaan ulos kaupungista, esimerkiksi Heiðmörkiin, muistan elävästi sen tunteen mikä mulle tuli kun saavuin ensimmäisen kerran Islantiin. Tunnetta on vaikea sanoin selittää, mutta parhaat sanat kuvaamaan olisivat varmaan rauhallinen ja onnellinen. Mulle tuli heti tosi kotoinen olo. Täällä vaan on niin upeaa. Karua, kaunista ja avaraa. Välillä on pakko päästä pois kaupungista, ihan vaan katselemaan jotain mitä ihminen ei ole tehnyt ja nauttimaan sen kauneudesta.

Loppuun vielä tunnelmiin sopiva video ja kappale.

Aamulenkki

Karkasin heti aamusta Molin kanssa lenkille ja jätin Ágústin hoitamaan aamutoimet tyttöjen kanssa. Oli mielettömän kaunis syysaamu. Just sellainen kirpeä ja aurinkoinen ilma, mistä mä tykkään. Eikä edes tuullut! Sain varoa askeleitani, maa oli yön jäljiltä vielä huurteinen ja jäinen. Meinasinkin lentää persuksilleni heti kotiovelta startattuani.

Meillä on tässä lähistöllä tosi kivat lenkkeilyreitit meren rannalla, yritin ottaa muutaman kuvan, muttei musta vielä kovin kummoista valokuvaajaa ole kuoriutunut :P

Leppoisa lauantai

Mä käyn Vienan kanssa lauantaiaamuisin Hafnarfjörðurissa "urheilukoulussa" vai pitäisikö ennemminkin sanoa leikkikoulussa. Ryhmässä on 2-3-vuotiaita lapsia. Vienalla on siellä aina tosi hauskaa kun se saa juosta ympyrää, hyppiä ja pomppia ja vaikka mitä. Tänään oltiin ulkona, eikä sää ihan suosinut ja typerä mamma unohti kaikenlisäksi vielä hanskatkin kotiin. Vienaa ei paljoa kiinnostanut mennä palloa potkimaan muiden lasten kanssa, vaan keinuminen oli kivempaa kunnes kädet oli ihan jäässä. Oli siella pari muutakin lasta, jotka mielummin keinui :)

Vienan ja Sagan ollessa päikkareillä sain vihdoin tehtyä pipon valmiiksi kaverin pienelle pojalle. Ei siitä ihan täydellinen tullut, aion kutoa toisenkin hieman ohkaisemmasta langasta, niin sen saa paremmin istumaan ja kuvion myöskin siistimmäksi. Aloitin myös kutomaan mekkoa tai paitaa Vienalle, en oo vielä ihan varma kumpi siitä tulee. Aika näyttää, jos näyttää. Mulla kun tuppaa olemaan tapana aloittaa uusia ja uusia projekteja, eikä mikään ikinä valmistu :D Jos tää blogi vaikka toimisi motivaattorina, on sit täällä jotain näytettävää.

Meinattiin lähteä ulkoilemaan iltapäivällä, mut jäi lyhyeksi kun Ágústin serkku putkahti kahville. Tässä kuitenkin vähän syystunnelmia kotimme lähettyviltä.

Ja sit vielä loppukevennys, mamma leikkii hevosta :D

Mäkin haluun blogata!

Nyt mä sen tein! Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduin aloittamaan bloggaamisen. Tää on mulle vielä tosi uusi juttu, vaikka joitain blogeja itse ahkerasti seuraankin. Tarkoituksenani on kertoa kuulumisia täältä Islannista, jakaa meidän perheen arkea, mun omia kiinnostuksia ja touhuja. Toki joskus väliin saattaa tupsahtaa joku koti-ikävää poteva postauskin ;)

Ja sit niihin kuulumisiin! Tänään on siivottu, valjastin komeamman puoliskoni myös avuksi ja kyllä se hyvin jaksoikin jonkin aikaa. Ei tullut ihan valmista, loppui motivaatio. Kyllä kai ne lattiat voi pestä huomennakin? Tuskin lika karkaa yön aikana, tai kyllä se mulle sopisi...

Illan ajattelin viettää sohvannurkassa kutoen, vai neulominenko on se oikeaoppinen termi. Jos saisin vihdoin keskeneräisen vauvan pipon valmiiksi. Ja uuden alulle! Laitan huomenna kuvan aikaansaannoksestani :) Nyt toivotan hyvää perjantai-iltaa kaikille!