Ostosparatiisi

Olen tähän mennessä hehkuttanut kuinka Islannissa on kaunista ja upeaa. Se on ihan totta, mutta löytyy mulla ominaiseen tapaani valittamistakin. Ensimmäinen valituspostaukseni koskee ruokakauppoja. Ne ovat suurin osa ihan syvältä.

Bónus on Islannin halvin ruokakauppaketju. Siellä käyntiin kannattaa valmistautua henkisesti hyvin, kuin olisi taistelutantereelle lähdössä. Ainakin minun, joka en ole tunnettu pitkästä pinnastani ja hyvistä hermoistani. Käytävät ovat sen verran kapeat, että jos erehtyy pysähtymään tutkiakseen surkeaa leipävalikoimaa takana on sekunnissa kiukkuisten ihmisten lauma murahtelemassa ja luomassa einiinystävällisiä katseita. Bónuksessa ei kannata silmäillä tuotteita ja miettiä paikan päällä mitä tarvitsee. Kaikki pitää olla hyvin organisoitu ja suunniteltu etukäteen, ettei kaupassa tarvitsisi vahingossakaan pysähtyä. Jos menemme yhdessä islantilaisvahvistukseni kanssa kauppaan, meillä on selkeä työnjako; mene sinä sinne maitotaloustuoteosastolle, niin minä hoidan hevi-puolen. Vinkki kaikille Bónuksessa asioiville; tee kauppalista huolellisesti ja listaa tuotteet siinä järjestyksessä missä eri osastot sijaitsevat. Ettei tarvitse kääntyä takaisinpäin. Se on nimittäin iso virhe, siitä syntyy kaaos.

Yksi asia mikä ketuttaa, paitsi kauppojen ahtaus, ankeus ja valikoima, on palvelu. Ihan sama onko kallis vai halpa ruokakauppa, palvelu on useimmiten todella surkeaa. Ja jos satut saamaan hymyn tai ystävällisen tervehdyksen kassaneidiltä, kyseessä ei melko varmasti ole natiivi. Täällä ei myöskään kassaneidit tee hommiaan loppuun asti. Tiedättekö kun tavarat on mennyt kassan läpi sinne pakkausalueelle ja siinä on se puolelta toiselle siirrettävä "aita", jottei ostokset mene sekaisin seuraavan asiakkaan kanssa. Noh, sen käyttöä ei täällä ilmeisesti opeteta. Tai ainakaan sitä ei viitsitä käyttää. Esimerkiksi juuri Bónuksessa ostosten pakkaaminen on kuin mikäkin kilpaurheilulaji, alta on päästävä pois ja äkkiä. Se on suuri eloonjäämiskamppailu, uutta ruokatavaraa nimittäin pukkaa hihnalta sellaista tahtia että hirvittää.

Olen myös joskus erehtynyt ajattelemaan, että menenpä kauppaan heti kun se aukeaa, niin saan tehdä ostokseni kaikessa rauhassa. Väärin! Siihen aikaan siellä on kaikki eläkeläiset, joilla ei ole kiire minnekään. Silloin minusta kuoriutuu se monsteri joka puhisee ja luo niitä katseita kun ei pääse eteen- eikä taaksepäin hyllyjen välissä.

Mulla on oikeasti ikävä mun kotikylän S-Marketia! Eikö olisi mitenkään mahdollista siirtää se tänne, valikoimineen kaikkineen.

Toi logo jo saa mut voimaan pahoin

(kuva: www.baugurgroup.com)