Miksi Islantiin?

Multa kysytään usein miksi tulin Islantiin. Ajattelinkin, että voisin sen stoorin kertoa täällä blogissa.

Tulin Islantiin "hyvänä vuonna" 2007. Oli lokakuu. En ollut koskaan ennen käynyt Islannissa, enkä ollut edes ollut kovin kiinnostunut koko maasta, ei sillä että minulla olisi ollut jotain Islantia vastaan. En vaan ollut perehtynyt. En tiennyt koko maasta juuri muuta kuin pääkaupunki Reykjavíkin nimen ja että Islannista tulee niitä söpöjä pieniä hevosia, ei siis poneja niinkuin jotkut niitä kutsuvat.

Se kuinka tänne ajauduin on osaltaan rakkaan lapsuudenystäväni "syytä". Hän kertoi minulle kesällä 2007, että lähtee syksyllä maatilatöihin Islantiin. Hän oli aina haaveillut, että tulee tänne töihin ja hevostelemaan, islanninhevosihmisiä kun on. Mä sain siitä sitten kipinän, että ei hitto, munkin pitää toteuttaa lapsuudensuunnitelmia ja lähteä jonnekkin ulkomaille töihin. Elämäntilannekin oli siihen sopiva. Olin vihdoin saanut lukioni viimeisetkin kurssit suoritettua, eikä mulla ollut vielä uusia opiskelusuunnitelmia.

Rupesinkin tuumasta toimeen ja tutkailin netissä työmahdollisuuksia. Yhtenä vahvana vaihtoehtona oli lähteä Skotlantiin jonnekin maaseudulle hotelliin töihin. Jostain syystä se ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen. Kaikella on ilmeisesti tarkoituksensa. Löysin netistä myös sivuston, jossa etsittiin Islantiin työvoimaa. Ajattelin, että mikä ettei ja näpyttelin tietoni hakemukseen. Jo parin päivän päästä sain puhelun Islannista. Minulle tarjottiin töitä Höfn í Hornafjörðurista perunatilalta.

Siinä oli sitten hetki tytöllä sulattelemista. Eka reaktio oli, että ei kai nyt sentään. Enhän mä nyt mihinkään maatilahommiin lähde. Ei ei ei.... Mutta jotenkin innostuin ajatuksesta salaa ja tuntui kivalta ajatukselta, etta mun ystävä olisi myös Islannissa, vaikkakin ihan eri puolella saarta. Mietiskelin sitten juttua muutaman päivän ja juttelin kotikylälläni asuvan islantilaisen naisen kanssa. Se oli viimeinen niitti päätökselleni lähteä. Hän sanoi hyvin minulle, että kotiin pääset aina takaisin, ei tää kylä ole mihinkään lähdössä.

Minulla oli kaksi kuukautta aikaa tehdä kaikki käytännön järjestelyt ennen kuin lähtö koittaisi. Se oli jännittävää aikaa, en yhtään tiennyt mitä tuleman pitäisi. Tapani mukaan jätin kaiken viime tinkaan ja vielä lähtöpäivän aamunakin kannettiin tavaroita asunnostani pois. Pääsin kuitenkin matkaan.... ja loppu onkin sitten historiaa. Että kiitti vaan teille, jotka autoitte mua päätöksenteossa :D

Mä kerron joku kerta mun ensimmäisistä kuukausista täällä, mutta ei nyt venytetä tätä postausta tämän pidemmäksi. Riittää kerrottavaa toisellekin kertaa :)

Kuva maatilasta, jolla olin töissä Höfnissä