Kaksin kotona

Minä ja Saga ollaan oltu nyt pari päivää kaksin kotona, Molin kera toki. Ágúst ja Viena lähtivät tiistaina pohjoiseen hautajaisiin ja sukuloimaan. Aika jännä tunne, en ole koskaan ollut aiemmin Sagan kanssa kahdestaan näin pitkää aikaa, enkä myöskään erossa Vienasta enempää kuin yhden yön yhtäjaksoisesti. Vienan kanssahan meillä oli ennen Sagan syntymää paljon aikaa yhdessä ja mun sataprosenttinen huomioni olikin keskitetty häneen. Oon näiden parin päivän aikana oppinut Sagasta ihan uusia juttuja kun on nyt ollut mahdollisuus touhuta vain hänen kanssaan. Varmasti myöskin hauskaa Vienalle ja Ágústille viettää niin sanottua laatuaikaa. Ágústhan tekee niin paljon töitä, ettei aina kerkeä touhuamaan tyttöjen kanssa ihan niin paljon kuin haluaisi. Nythän me jäädän pian kuukaudeksi kotiin ilman perheen päätä, kun tuo lähtee merelle töihin. Kalastamaan. Eli minä jään siis tilapäisesti kalastajan vaimoksi.

Aika helppoa muuten elämä vain yhden lapsen kanssa, hauskaa vaihtelua kun on tottunut jatkuvaan menoon ja meininkiin. Yhden lapsen kanssa on kovin helppo mennä ja tehdä kaikenlaista. Kahden pienen kanssa ei paljoa pysty itse rentoutumaan kun saa revetä koko ajan kahteen suuntaan :D Mutta kyllä tämä varmasti pitemmän päälle tylsäksi kävisi. Ja on mulla jo hirveä ikävä Vienaa, tänäänkin oon soitellut pari kertaa ja jutellut puhelimessa sen verran kuin vajaa 3-vuotias jaksaa. Huomaa, että Sagakin jo kaipaa siskoaan ja isäänsä kotiin. No, huomenna tulevat :)

Tänään me käytiin Sagan kanssa kaupungilla pyörimässä. Poikettiin Suomi PRKL. Designissa ihastelemassa kaikkia kivoja juttuja ja juttelemassa vähän työkuvioista, niistä lisää myöhemmin. Sitten tavattiin vielä yksi mun kaveri ja käytiin puistossa istuskelemassa ja tutkimassa nurmikkoa :D Saga painoi pitkin nurtsia kuin viimeistä päivää, pieni tutkimusmatkailija. Sitä sai hakea vähän väliä takaisin lähelle, en tiedä kuinka kauas se olisi lähtenyt jos olisin antanut. Olipa kyllä oikein mukava ja touhukas päivä, säätkin suosivat :)

Otin taas muutaman kuvan pääkadun varrelta, eikös olekin ihanan idyllinen paikka tuo Reykjavíkin keskusta? Ei täysin varmasti tunnelma välity mun räpsyistä, mutta on se vaan niin söpö ja symppis kaupunki!

PRKLeellistä menoa

Eilen avasi ovensa Suomi PRKL! Design. Mahtavaa! Onnea Satu ja Maarit. Aivan ihana kauppa, sinne tulee varmasti kannettua tässä lähiaikoina useampikin kruunu. Heti huomenna meinaan mennä hankkimaan sieltä anoppikokelaalle synttärilahjan. Olisipa ihanaa jos kukkaro antaisi periksi enemmänkin, niin paljon kaikkea siellä on. Toivottavasti islantilaiset löytävät kaupan ja ottavat omakseen. Ennestäänhän täällä ovat Muumit kovin suosittuja ja tietysti myös Iittalan tuotteet. Nyt on kuitenkin saatavilla myös pienempiä hieman vähemmän ulkomailla tunnettuja merkkejä. Eläköön suomalainen muotoilu!

Onnelliset kauppiaat Satu ja Maarit.

Paikalla oli myös suomalainen harmonikan soittaja (sori, nimi ei jäänyt mieleen.... noloa...), joka soitti ja lauloi meille muun muassa Satumaan ja pari muuta tunnettua suomalaista kappaletta. Aika epätodellinen fiilis kun lähti Satumaat soimaan.

Kossua kaksin käsin, heh... En minä mikään rohmu ole :D

Ihania suomalaisia naisia :)

Meitä suomalaisia oli paljon paikalla avajaisissa ja mentiinkin vielä porukalla juhlien jälkeen syömään sushia ja nauttimaan pari lasillista. Allekirjoittaneen ja parin muun osalta ilta venyi sinne kolmeen asti yöllä. Olipa muuten tosi hauskaa! Ihana porukka meitä on täällä. Ruvettiin muuten kutsumaan puodin sijaintipaikkaa Suomikortteliksi. Monissa miljoonakaupungeissahan on vaikka mitä china towneja ja italialaiskortteja, niin pitäähän sitä nyt Reykjavíkissa yksi suomalaiskortteli olla :D

Eiliseltä on epätavallisen paljon kuvia minusta, yleensä olen itse siellä kameran takana. Multa unohtui kamera kotiin, tuli niin hirveä kiire ja jouduin juoksemaan bussille, siinä hässäkässähän se sitten unohtui. Onneksi kaverillani oli kamera mukana, sain häneltä kuvat tähän postaukseen. Isot kiitokset!

Harpa

Poikettiin tänään uudehkossa musiikkitalossa, Harpassa. Se avattiin samoihin aikoihin kuin Helsingin uusi musiikkitalo, ja tämä oli mulle vasta eka kerta kun pääsin rakennukseen sisälle asti. Olin aika vaikuttunut. Harpa jakaa mielipiteet kahtia, islantilaisilla ja muilla täällä asuvilla on kovia antipatioita koko musiikkitalohanketta kohtaan. Taloa ruvettiin rakentamaan kun täällä oli asiat vielä taloudellisesti hyvin, mutta sitten pankit kaatui ja koko talous heitti kuperkeikkaa. Monien mielestä musiikkitalohanke olisi pitänyt jättää kesken ja unohtaa, eikä tuhlata siihen miljardeja islannin kruunuja. Veronmaksajien maksettavaksihan tuokin on jäänyt.

No se politikoinnista. Mielestäni Harpa on upea ja mahtipontinen rakennus, islantilaiseen tapaan. Tykkään siitä juuri sen takia, ettei olla turhaan yritetty olla vaatimattomia, sitähän islantilaiset nimittäin eivät ole. Jos kerran rakennetaan jotain uutta, niin annetaan sen sitten näkyä. Varsinkin pimeään aikaan tuo lasikuutio on upea kun se kimaltelee kuin värikäs jalokivi. Täällä Islannissa on muuten moderni lasista rakentaminen kovassa huudossa.

Sisällä on käytetty paljon mustaa kiveä seinä- ja lattiamateriaaleina ja tehosteina on muun muassa keltaisia ovia ja penkkejä. Myös jonkin verran liilaa ja valkoista. Mielestäni hyvä väriyhdistelmä. Jotenkin minulle jäi kuitenkin kylmä fiilis tuosta kivilasimöhkäleestä. En nyt tarkoita, että konserttiahallien ja muiden julkisten tilojen tarvitsisi olla hirmuisen kotoisia, mutta jotain pehmoisuutta ja valoa olisin kuitenkin kaivannut lisää. Kuulostaa ehkä hassulta, valoahan sinne tulvii sisään vaikka millä mitalla lasisten seinien ja katon kautta. Vähän turhan kolkko ja synkkä minun makuuni. Kai sitä näin suomalaisena kaipaa myös jotain puupintoja hieman lämmittämään tilaa. Kokonaisuutena kuitenkin vaikuttava ja käymisen arvoinen paikka. Harpassa toimii ravintola, kahvila ja design-liike, joten sinne voi siis poiketa ihan muuten vaan, ei tarvitse olla konserttiin tai muuhun tapahtumaan menossa :)

Virallinen turistikuva

Päivä biitsillä

Tänään oli melko lämmintä ja se antoi selvästi lupauksen kesästä. Islantilaiseen tapaan tietysti tuuli vähän viilensi ja palautti maanpinnalle riemuvolttien heittelystä. Mutta paikallisen mittakaavan mukaan tänään oli oikein hyvä sää.

Me mentiinkin juhlistamaan tätä ihan biitsille asti Nauthólsvíkiin. Se on osittain keinolämmitetty poukama Öskjuhlíð-ulkoilualueen kupeessa aika lähellä Reykjavíkin keskustaa. Siellä oli paljon porukkaa uimassakin ja lapsia juoksenteli uikkareissa mereen ja kuumaan altaaseen. Mua ei kyllä olis saanut uimaan vielä tänään ei sit millään. Sen verran viileää oli. Ja vaikka sinne mereen pumpataankin kuumaa vettä, niin ei se sitä miksikään linnunmaidoksi silti tee. Oli kuitenkin kiva antaa tyttöjen leikkiä rannalla hiekassa, molemmilla oli tosi hauskaa. Ja Saga ei olisi halunnut millään lähteä pois, tyttö sai pienimuotoisen raivarin kun nostin sen ylös ja keräsin lelut kasaan.

Käytiin myös syömässä rannan lähellä olevassa ravintolassa, Nauthóllissa. Se on tosi mukava paikka ja ruokakin on oikein maittavaa. Kun on hyvä sää on kiva istua niiden isolla avaralla terassilla. Terassin vieressä on hyvin tilaa polkupyörille, lastenvaunuille, rattaille ja vaikka koirille jäädä narikkaan. Siellä on jopa ajatelu koiria niin paljon, että nurmikolle on laitettu niille iso vesikulho. Itse en nyt syönyt, napsin vain ranskiksia tytöiltä ja Ágústin hampurilaisen kyljestä, mutta aikaisemmin olen syönyt siellä parikin erilaista salaattia ja olivat ihan mielettömän hyviä. Joten turisteille ja muille Nauthólsvíkissa murkinaa tai vaikka vain kahvia kaipaaville suosittelen Nauthóllia lämpimästi. Palvelukin on erittäin mukavaa ja kohteliasta.

Juuri kun eilen pääsin valittamaan, ettei tule käytyä tarpeeksi usein keskustassa, niin tulihan siellä sitten pyörähdettyä tänäänkin rantareissun jälkeen. Käytiin Kolaportið-kirppiksellä metsästämässä Ágústille jotain kirjaa, mutta päädyttiinkin sitten vielä palloilemaan vähäksi aikaa kaupungille. Kaivattu kirja löytyikin sitten kirjakaupasta, yllättäen... :)

Mä virkkasin jokunen viikko sit yhden tollaisen kieppikaulaliinan lisää. Oon tosi rakastunut mintunvihreään ja muihinkin kauniisiin vihreän sävyihin. En siltikään ole oikein osannut käyttää tuota huivia, enkä yhdistää sitä mihinkään. Mustan kanssahan sopii kaikki, eiks niin :D Eiköhän tuolle kesällä  käyttöä löydy, kun se villainen beige käy jo vähän kuumaksi. Tää uusin on virkattu puuvillalangasta.

Uusi Reykjavíkin yliopisto.

Lihapiirakkaa ja kaupunkikierros

Kuten monet tietävätkin, tänään on vietetty ravintolapäivää. Myös täällä Reykjavíkissa, kahden suomalaisen pop-up ravintolan voimin. Toiseen niistä pääsin minäkin piipahtamaan tyttösten kanssa, nimittäin Suomi PRKL Design-kaupan takana häärivät Satu ja Maarit pistivät lihapiirakkakestit pystyyn rakennustyömaallaan. Oli muuten aivan prkl:een hyvät lihikset! Kiitos niistä vielä ihanille naisille. En edes muista koska olen viimeksi syönyt lihapiirakan, kyllä siitä ainakin se viisi vuotta on. Joten nyt oli jo aikakin verestää muistoja tuohon suomalaiseen gourmet-herkkuun. Piirakkapartyista oli muuten juttua Suomessakin uutisvälineissä, ainakin täällä ja Nelosen uutisissa.

Mä käyn valitettavan harvoin keskustassa, eli Reykjavík 101:sessä. Se tosin tulee varmaan nyt muuttumaan, kun tulee "kesä" (en mä tiedä kuinka kesäksi Islannin kesää voi kutsua... mutta meille täällä asuville se tietysti on kesä, hah.) ja tyttöjenkin kanssa on jo paljon helpompi mennä, vaikka ihan yksin. Viena tottelee jo niin kivasti ja kulkee mukana eikä ota heti hatkoja kun silmä vähän välttää. Sitäpaitsi pääkatu Laugavegurilla ei tarvitse autojakaan paljoa pelätä, kävellen meinaan kulkee siellä nopeammin kuin autolla. Viime kesänä jopa pätkä Laugaveguria suljettiin autoliikenteeltä ja mun käsittääkseni niin aiotaan tehdä myös tänä kesänä.

Reykjavík on tosi nätti kaupunki, pikkuinen, idyllinen, söpö, huumorintajuinen, värikäs, kekseliäs, erilainen, boheemi ja mitä kaikkea vielä. Mä nappasin muutaman kuvan sieltä, ihan sellaisia yleisnäkymiä. En siinä tyttöjen kanssa yksin ollessani oikein pystynyt kuvaamiseen keskittymään. Mutta saattepa vähän sneakpeakia :) Ja kyllä, se arkkitehtuuripostauskin on vielä tulossa, en ole ollenkaan unohtanut :)

Monet rakennukset ovat päällystetty aaltopellillä. 

Tässä alla kuvia "sydänaukiolta". Se on aukio joka sijaitsee Laugavegurin ja toisen samansuuntaisen isomman kadun Hverfisgatan välissä. Aukio on kuin suuri sisäpiha, jonka keskellä on sydämenmuotoinen kivetys ja kaikki torille päin olevat seinät ovat maalattu graffitein.

Meillä oli oikein kiva kaupunkikierros. Sattui vielä hyvä tuuri, erään urheiluvaatemerkin liikkeessä oli synttärijuhlat ja siellä oli mies ja kitara esittämässa lastenlauluja, lisäksi tarjolla oli jätskiä, kakkua ja kahvia. Ilmapallokin lähti mukaan.. Viena oli niin innoissaan ilmapallostaan, että halusi mennä sen kanssa nukkumaan. No suostuttelin kuitenkin tytön jättämään pallon lattialle odottamaan huomista.