Hienoin lopapeysa ikinä

Lopapeysa on islantia ja tarkoittaa villapaitaa, ei kuitenkaan mitä tahansa sellaista, vaan islantilaisesta lampaanvillasta, lopista, kudottua islantilaista villapaitaa. Islantilaiselle villapaidalle tyypillistä on, että se on neulottu pyöröneuleena ja sitä koristaa jonkinlainen kirjoneule miehustassa ja usein myös hihansuissa ja helmassa.

Mä sain eräältä Ágústin sukulaisnaiselta ihanimman lopapeysan ikinä. Hän oli neulonut sen tyttärelleen, mutta olikin liian pieni. Kelpaa mulle! Tämä paita ei ole kuitenkaan ommeltu karheasta islantilaisesta villasta vaan jostain pehmeämmästä ja hienommasta ulkomaisesta. Se tekeekin siitä niin supermukavan, kun ei kutise. Islantilaiset käyttävät lopapeysojaan useimmiten kuin takkeja, pukevat ehkä alle jotain tuulenpitävää mutta villapaita toimii uloinpana kerroksena. On myös olemassa ohuesta lopista kudottuja paitoja, jotka sopivat paremmin sisäkäyttöön, eivät ole ihan niin kuumia. Uskaltaisin väittää että jokainen islantilainen omistaa perinteisen villapaidan ja jokainen tuntee jonkun joka osaa niitä neuloa. Minäkin varmaan osaisin jos viitsisin.

 Älkää huomioiko mun typerää posea ja ilmettä, keskittykää paitaan :D Tästä kuvasta  näkee mun paidan ihanuuden ehkä parhaiten.

Islantilaisia villapaitoja myydään myös todella paljon turisteille, ne ovat todellinen myyntivaltti ja jos haluaa ostaa jotain todella islantilaista, villapaita on se juttu. Vähän aikaa sitten oli kuitenkin "skandaali" kuinka joku isompi firma oli teetättänyt paitojaan jossain halvan työvoiman maassa ja myyneet niitä silti islantilaisina. Tämän kuitenkin koski vain jotain urheiluvaatemerkkiä, jonka paidoista näki ihan suoraan etteivät ne edes olleet käsin neulottuja. Joten jos käy Islannissa villapaitoja myyvissä kaupoissa, aika turvallisin mielin voi luottaa sen alkuperän olevan Islannissa. Mutta aina kannattaa varmistaa asia jos hiemankin epäilyttää. Jos jotakuta kiinnostaa, Farmers Marketilla on nettikauppa, heidän paidat ovat aivan mielettömän ihania. Itse en omista yhtään, mutta olen usein haaveillut hankkivani jonkun.

Roadtrip

Nyt on Islannissa Verslunamannahelgi, eli kauppiaidenviikonloppu. Kauppiaidenpäivä on aina elokuun ensimmäinen maanantai, joka on pyhäpäivä. Sitä edeltävänä viikonloppuna on pitkin maata vaikka mitä tapahtumaa ja yleensä Reykjavík ja muu pääkaupunkiseutu autioituu lähes kokonaan kun ihmiset pakenevat maalle.

Me käytiin tänään vähän seikkailemassa eteläisessä Islannissa. Tehtiin roadtrippi Eyrarbakkiin, Stokkseyriin, Selfossiin, Þykkvibæriin ja Hellaan. Meitä oli matkassa minä, Viena, mun kaveri ja hänen tyttärensä. Tarkoitus oli kyllä ottaa Sagakin mukaan, muttei saatu mun auton takapenkille kolmea tuolia laitettua millään. Joten anoppilaan jäi Saga...Välillä harmittaa, kun Saga on jäänyt usein reissuilta pois. Mutta toisaalta se on sen verran pieni vielä, ettei varmasti osaa kadehtia tai tuntea jäävänsä jostain paitsi.

Käytiin Þykkvibærissa moikkaamassa Molia, siellähän on sen hoitopaikka. Oli aivan ihana nähdä sitä! Moli oli niin innoissaan kun me tultiin. Ja Viena hali ja jutteli sille pitkät pätkät. Mutta sitten tuli suru puseroon. En oo varmasti ikinä nähnyt Vienaa niin surkeana, kun se tajusi, ettei Moli lähdekään meidän mukana takaisin kotiin. Oikein sellaista surullista itkua ja huutoa kuinka hän haluaa Molin mukaan. Se jutteli, itki ja rapsutteli sitä vaikka kuinka pitkään ennen kuin sain suostuteltua autoon, ei millään meinannut haluta jättää Molia. Aika sama tilanne kuin silloin kun Ágúst lähti takaisin merelle pikaisen maissa käynnin jälkeen. Ja taas meinas mammallakin tulla tippa linssiin. Mutta kyllä me siitä aika äkkiä onneksi toivuttiin. Ihanaa kyllä nähdä kuinka Moli on Vienalle niin tärkeä.

Meillä oli hyvä reissu ja vaikka ei tullut edes kauheasti kuvattua, näitä kuvia on kuitenkin taas miljoona.... Mitenköhän sitä oppisi vähän karsimaan :)

Stokkseyri. Löydettiin sieltä vanhojan naisten pitämät villapaitamarkkinat, heillä oli kyllä muutakin myynnissä. Ostin banaanileivän ja Stokkseyristä kerättya kuminaa.

Käytiin katselemassa taidetta Stokkseyrissa. Siellä oli yhdessä talossa muutaman taiteilijan työhuoneet ja heillä oli siellä myyntinäyttelyitä. Ihastuin näihin peilinpalasista tehtyihin teoksiin. Kuvassa vieraskirja.

Tässä yksi maalaus mistä pidin todella paljon, hirmu isokokoinen ja ei kyllä näytä yhtään niin upealta kuvassa kuin livenä.

Näkymään kattoterassilta Stokkseyrissa.

Tytöt poseeraa samalla kattoterassilla :)

Juotiin vohvelikaffet. Mamma vähän innostui ton kermavaahdon kanssa, kun kerta itse sai annostella :D Viena ei jostain syystä halunnut edes hilloa. Kumma tyyppi.

Tavattiin myös ihana koira ja kivoja poikia, jotka olivat myös Kópavogurista. Koira on kuulemma suomalainen samojedi. En ole koskaan kuullutkaan, mutta eiköhän pojat tienneet mistä puhuivat :)

Stokkseyri edelleen, siellä tuli kuvattua eniten. Ei oikeasti ollut noin synkkää miltä kuvissa näyttää. Tuossa rannalla vaan kävi aikamoinen tuuli.

Kirkkonäkymä

Nyt ollaankin jo Þykkvibærissa.

Þykkvibær

Käytiin Molin kanssa pikku kävelyllä.

17. júní

Kesäkuun seitsemästoista vuonna 1944 Islannista tuli virallisesti tasavalta, silloin Islanti sai siis ensimmäisen presidenttinsä. Sitä ennen Islanti oli Tanskan kruunun alainen. "Sautjándi júní", eli tämä päivä onkin islantilaisille suurin juhlapäivä. Kylissä ja kaupungeissa järjestetään juhlamenoja ja ohjelmaa, hauskanpitoa ja kokoontumisia. Me vietimme juhlapäivää täällä kotikunnassamme Kópavogurissa kauniissa säässä peheen ja ystävien kera. Tätä päivää voisi ehkä verrata suomalaiseen vappupäivän viettoon.

Meillä oli tosi hauskaa, oltiin ulkona ja kuunneltiin musiikkiesityksiä, syötiin islantilaiseen tapaan hodareita ja jätskiä, ostettiin Vienalle kaasuilmapallo ja hengailtiin vaan ulkona. Illalla kokoonuimme vielä porukalla meille seuraamaan EM-jalkapalloa. Ei muuten mennyt tuo B-lohko ihan niinkuin halusin... Jokatapauksessa onnea vielä itsenäinen tasavalta Islanti!

Varoitus, taas tulee kuvatulva.... :)

Aika paljon väkeä :) 

Viena lentokonebongari!

Jätski on hyvää ja ilmapallolla on kiva leikkiä.

Perhepotretti.

Vieläkin vähän jädeä :)

Nenänkaivuuta.

Mamma poseeraa!

Jäätelön jälkeen on kiva maistaa vähän lippua.

Siellä nenässä taitaa edelleen olla jotain...

Jouluperinteet

Olen tehnyt tänään ensimmäistä kertaa elämässäni lanttulaatikkoa. Eli enää porkkana-, peruna ja mahdollisesti punajuurilaatikko jäljellä. Kun kerta en pääse Suomeen jouluksi, täytyy tuoda suomalainen joulu tänne. Tarkoituksenamme olisi viettää jonkinlainen pikkujoulu, suomalaisen jouluruuan kera. Kinkkukin on pakkasessa :) Isäni toi sen käydessään täällä marraskuussa.

Lanttulaatikon lisäksi paistoin myös joulutorttuja, joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi. Se vaatikin suuria ponnisteluja, voitaikinapaketti auki, taikinalevyt uunipelille, viillot kulmiin ja luumumarmeladit päälle. Ei paljon helpompaa voisi olla. Täältä Islannista en ole löytänyt paistonkestävää luumuhilloa tai marmeladia, joten sekin oli suomen tuliaisia.

Avattiin aamulla Vienan kanssa ensimmäinen luukku joulukalenterista. Tämä on nyt ensimmäinen vuosi kun Vienalla on joulukalenteri. En aiempina parina vuotena ole tullut ajatelleeksi, koska Viena on ollut vielä niin pieni. Tosin olen huomannut, että monilla on kalenterit jo ihan pikkuvauvoille... Mutta en ole Sagalle kuitenkaan omaa hankkinut, en usko että hän kokee jäävänsä mistään paitsi :) Meillä on ihan perinteinen paperikalenteri, jonka vanhempani lähettivät Vienalle. Se on Mauri Kunnaksen piirtämä, tykkään tosi paljon Mauri Kunnaksen kirjoista ja olen niitä Vienallekin lukenut. Viena ei ihan heti tajunnut mistä on kyse, vaan yritti laittaa luukkua uudestaan kiinni :D Mutta illalla se tuli jo uudestaan kalenterinsa kanssa, ja kysyi eikö jo avattaisi uusi luukku. Selitin, että huomenna taas.

Täällä Islannissa on tapana laittaa joka päivä kaksitoista päivää ennen joulua kenkään pieni lahja lapsille, jos he ovat olleet kilttejä. Jos eivät, kengässä odottaa aamulla peruna. Ajattelin tänä jouluna noudattaa tuota perinettä meillä. Kerron siitä myöhemmin lisää, kun olen varmistanut faktat :) Miten muuten Suomessa, onko meillä jotain perinteitä joulukalenterin lisäksi? Joulusukka? Miten se menikään?

Sagakin oli hengessä mukana, vaikkei vielä joulukalenteria availekaan tai syö torttuja :)