Shoppailua lasten ehdoilla

Me käydään aika vähän tyttöjen kanssa kaupoilla. Yleensä jos haluan mennä shoppailemaan, katselemaan ja hypistelemään kaikkea, jätän tytöt suosiolla isänsä kanssa kotiin, tai vien isovanhemmille. Toki välillä tulee käytyä ruokakaupoissa koko porukka. Olen vain jotenkin ajatellut, ettei noi lapset jaksa missään kaupoilla hengailla ja toisaalta olen myös ollut itsekäs ja ajattellut, ettei mun shoppailuista tule mitään jos tytöt on mukana.

Tänään kuitenkin mentiin koko perhe läheiseen ostokeskus Smáralindiin, piti poiketa puhelinyhtiön toimipisteessä. Reissu oli oikein onnistunut. Olin yllättynyt kuinka kivaa Vienalla oli ja vielä enemmän hämmästyin siitä miten kiltisti se käveli mukana, eikä sinkoillut minne sattuu. Viena kokeili kauppakeskuksen lapsille tarkoitettuja "laitteita" ja ostettiin jätskitkin. Sagakin sai maistaa vähäsen. Saga on osoittautunut muutenkin tosi helpoksi lapseksi mitä shoppailuihin tai rattaista muiden touhujen seuraamiseen tulee. Olen pari kertaa ottanut Sagan mukaan kaupoille ja olen jopa voinut sovittaa joitain vaatteita ilman sen kummempia kitinöitä. Muistaakseni Viena ei ollut tämän suhteen ihan noin helppo. Lopputulos on kuitenkin nyt se, että lapsillakin voi olla hauskaa shoppailureissuilla, varsinkin silloin kun ei tarvitse ostaa mitään :)

Naistenpäivän ajatuksia

Multa meni koko naistenpäivä ihan ohi, koska täällä Islannissa vietetään omaa kansallista naistenpäivää helmikuussa. Mutta hyvää naistenpäivää nyt vielä iltasella kaikille kanssasisarille!

Mua on viime aikoina Suomeen muuton lisäksi mietityttänyt tasa-arvo, naisten asema ja monet jutut näiden teemojen ympärillä. Mulla on ollut jokusenkin kerran viittaus Salamatkustajan blogiin, eikä syyttä, koska siellä on asiaa ja huumoria samassa paketissa. No tällä kertaa viittaan postaukseen, jossa hän nosti esille, kuinka Islanti on maailman paras paikka naisille. Monelta kantilta näin varmasti onkin.

Jotenkin mua vaan mietityttää nämä tasa-arvokysymykset. Naisten oikeus käydä töissä, äänestää, opiskella, tehdä sitä samaa mitä miehetkin. Nykypäivänä tuntuvat minusta ihan itsestäänselvyyksiltä, ei tule paljoa mietittyä, ettei näin aina ole ollut, eikä ole edelleenkään joka paikassa. Mutta, ollaanko silti menty liian pitkälle? Me naiset olemme niin agressiivisesti taistelleet esimerkiksi töiden teon oikeuden puolesta niin, ettei meidän tarvitse jäädä "vain" kotiäideiksi ja -rouviksi, että on unohdettu ne naiset ja perheet, jotka haluaisivat esimerkiksi hoitaa lapsensa kotona. Yhteiskunta on rakentunut niin, että arjen pyörittämiseen tarvitaan kahden ihmisen palkka, jos ei siis toisen tulot ole erittäin hyvät.

Ainakin täällä Islannissa tilanne on kinkkinen, koska kotihoidontukea ei ole. Lapsilisää saa, mutta sekin määräytyy edellisen vuoden tulojen mukaan, eikä yleensä ole mitenkään merkittävä summa. Äitiysloma on myös kovin lyhyt, vain kuusi kuukautta, jonka tosin voi pitää tuplana, mutta silloin kuukausittainen äitiysraha puolitetaan, eli saat saman verran rahaa, mutta vähemmän kuussa pidemmän ajan. Lisäksi isät saavat kolme kuukautta isyyslomaa, jota äideille ei voi siirtää. Ja meidän tapauksessa isä ei voi isyyslomaansa käyttää, joten tuo kolme kuukautta menee tavallaan hukkaan. Eli Islanti on niin hyvä paikka naisille ja perheille, että lapset pitäisi laittaa hoitoon 6-9 kuukauden iässä ja mennä töihin. Asiaa vaikeuttaa vielä se, ettei hoitopaikkoja oikein ole. Kunnalliseen päivähoitoon on lähes mahdotonta alle vuoden ikäistä lasta saada, monet lapset ovat jonossa vielä 2-vuotiainakin.

Itselläni ei ole haaveena jäädä kotiäidiksi pitkäksi aikaa (ymmärrän kyllä heitä, jotka haluavat olla kotona), mutta olisi hienoa jos edes sen lapsen ensimmäisen elinvuoden pystyisi jotenkuten kotona olemaan ilman totaalista taloudellista katastrofia. Mielestäni kuusikuinen lapsi on ihan vauva vielä ja liian pieni kodin ulkopuoliseen jokapäiväiseen hoitoon. Joku voi tietysti pitää näitä mun ajatuksia ihan pöllöinä ja sanoa vaikka, että olisit miettinyt ennen kuin hankit lapsia. En myöskään välttämättä osaa nähdä kaikkea tätä osana isompaa kokonaisuutta, vaan pyörin vaan tässä oman napani ja ongelmieni ympärillä. Voi kun voisin itse jonain päivänä jotenkin muuttaa tätä systeemiä paremmaksi ja erilaisiin tilainteisiin mukautuvammaksi. Rahastahan tuo tietysti taitaa kaikki kiinni olla.

Googlen kuvahaku pelasti jälleen.

Viikon biisi

Tämä kappale tul tutuksi ihan ensimmäisinä Islannissa viettämieni viikkojen aikan. Tuli lauleskeltua usein mukana jotain siansaksaa kun silloin ei ollut vielä kielestä kunnolla hajuakaan :D Toivottavasti kukaan ei kuullut... Biisi on Ego-yhtyeen suurin hitti ja se on levytetty 80-luvulla. Bändin vokalisti Bubbi Morthens on tehnyt myös merkittävän soolouran, ehkäpä palailen siihen toisella kertaa :)

Mietteitä

Mä tykkään asua Islannissa ja nykyinen asuinkunta Kópavogur tuntuu kodilta, enkä osaa oikein kuvitella asuvani missään muualla. Tai ainakin ajatus muuttamisesta jollain tapaa pelottaa mua. Olen vähän tälläinen paikalleen jymähtäjä, pelkään muutoksia ja sitä mitä ne tuovat tullessaan. Toiset ovat innoissan ja muuttavat asuinpaikkakuntaa, maata tai työpaikkaa innoissaan paremman elämän toivossa. Tai vaikka vain muutoksen halusta. Minä niin toivoisin, että osaisin itsekin olla hieman optimistisempi, enkä aina pelätä pahinta ja muutosta, uusia asioita. Kaikesta tästä huolimatta on ollut muutto Suomeen viime päivinä melkon paljon mielessä. Tietysti näin ulkomailla asuessa koti-ikävä iskee välillä, se on ihan luonnollista. Nyt on vaan tullut mietittyä paljon järjenkin kannalta, kun tässä maassa eivät asiat ole kauhean hyvin ja tuntuu että elämä on käymässä liian hankalaksi. Joten odottaisiko Suomessa sittenkin parempi ja helpompi elämä. En tiedä, mutta uskaltaisimmeko me sitä kokeilla? Mitään konkreettisia päätöksiä ei siis olla tehty, enkä tiedä tullaanko niitä vielä vähään aikaan tekemäänkään. Mutta vaihtoehtoja on tullut pyöriteltyä mielessä. Menipäs tämä henkilökohtaiseksi pohdinnaksi tänään... :)

Kuvaa Kópavogurista. Iso rakennus kukkulan päällä on Kópavogurin kirkko. Kuva googlen kuvahausta.

Iltaherkku

Mulla on pahe... Iltasella kun lapsukaiset ovat nukkumassa ja mä hengailen tässä koneella internetin ihmeellisessä maailmassa, tai jotain hömppäohjelmia katsoen, herkuttelen skyrillä. Skyr on rahkantapainen maitovalmiste, joka sinäänsä on terveellistä, mutta minäpä sekoitan maustamattoman skyrin sekaan tolkuttoman määrän kermaa ja fariinisokeria. Ai että on namia! Ei ole ainakaan vielä ruvennut näkymään vyötäröllä, mutta jos näin tapahtuu, saa mun iltaherkuttelut jäädä vähemmälle.

Kuva Googlen kuvahausta.

Lauantaitouhuja vol. 162

Meidän lauantai on noudattanut aika normaalia kaavaa. Vienan urheilukerho, satutunti, päiväunet (mun laatuaika), ulkoilu ja tietty normaalit syömiset ja sisällä touhuilut väleihin. Tais muuten mun eiliset anelut herra Säältä tuottaa tulosta! Tänään oli hyvinkin keväinen ja kaunis päivä, vähän meinas ilmojen haltija ruveta iltasella sekoilemaan, mutta tasapainottui siitä sitten hyvinkin äkkiä. Joten kiitos tästä päivästä, näitä lisää!

Moli pääsi pyörälenkille. 

Viena harjoitteli pyöräilyä kolmipyörällään.

Kattokaa mikä kaikkien leikkikenttien fashionista, tällä mammalla on taas kerran tyyli niin kohdallaan että!

Saga on ihanan helppo, se vaan tyytyväisenä katselee rattaista siskonsa touhuja :) Keväämmällä pääsee jo paremmin itsekin osallistumaan.

Viena keksi, että Molin päälle on kiva lapioida hiekkaa. Ei ollut Moli ihan samaa mieltä...

Sääherra on sekaisin

Tällä viikolla on ollut jos jonkinlaista säätä. Lunta ja pakkasta, sadetta ja melkein kymmenen astetta plussan puolella, tuulta ja myrskyä, aurinkoa... Ja välillä kaikkea tätä yhden päivän, tai vaikka yhden tunnin aikana. Ei tietysti mitenkään epätyypillistä Islannissa, mutta nyt on mennyt vähän liian pitkälle tää sekoilu. Tällä hetkellä tuuli ja sade pauhuaa niin pirusti, että hyvä kun omat ajatuksensa kuulee. Ai niin, ja olihan täällä yhtenä yönä maanjäristyskin, jonka tosin missasin. Taas. En ole kertaakaan elämässäni kokenut pientäkään maanjäristystä, ehkäpä hyvä niin. Yksi toive sinulle rakas Sääherra, anna kevään jo tulla ja auringon paistaa. Ja pliis, vain pari erilaista säätilaa yhdelle päivälle, eikä niin että vaihtelet niitä viiden minuutin välein. Onko liikaa vaadittu?

Kuva Googlen kuvahausta.