 |
| Kuvaa Kópavogurista. Iso rakennus kukkulan päällä on Kópavogurin kirkko. Kuva googlen kuvahausta. |
Tuesday, March 6, 2012
Mietteitä
Mä tykkään asua Islannissa ja nykyinen asuinkunta Kópavogur tuntuu kodilta, enkä osaa oikein kuvitella asuvani missään muualla. Tai ainakin ajatus muuttamisesta jollain tapaa pelottaa mua. Olen vähän tälläinen paikalleen jymähtäjä, pelkään muutoksia ja sitä mitä ne tuovat tullessaan. Toiset ovat innoissan ja muuttavat asuinpaikkakuntaa, maata tai työpaikkaa innoissaan paremman elämän toivossa. Tai vaikka vain muutoksen halusta. Minä niin toivoisin, että osaisin itsekin olla hieman optimistisempi, enkä aina pelätä pahinta ja muutosta, uusia asioita. Kaikesta tästä huolimatta on ollut muutto Suomeen viime päivinä melkon paljon mielessä. Tietysti näin ulkomailla asuessa koti-ikävä iskee välillä, se on ihan luonnollista. Nyt on vaan tullut mietittyä paljon järjenkin kannalta, kun tässä maassa eivät asiat ole kauhean hyvin ja tuntuu että elämä on käymässä liian hankalaksi. Joten odottaisiko Suomessa sittenkin parempi ja helpompi elämä. En tiedä, mutta uskaltaisimmeko me sitä kokeilla? Mitään konkreettisia päätöksiä ei siis olla tehty, enkä tiedä tullaanko niitä vielä vähään aikaan tekemäänkään. Mutta vaihtoehtoja on tullut pyöriteltyä mielessä. Menipäs tämä henkilökohtaiseksi pohdinnaksi tänään... :)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Mullakin on käynyt toi mielessä aika monta kertaa viimeisten vuosien aikana. Etenkin silloin kun joku ei kaupassa ymmärrä, mitä haluan, tai kun joku on käynyt pöllimässä Pohjolan talosta kaikki suomenkieliset kuukausilitteet eikä Hesarin nettiversio toimi. Ja välillä ketuttaa joku isompikin asia. Huoh. Mut ihan normaalia varmaan kaivata välillä himaansa, luulisin että kaikilla ekspateilla tulee välillä se mieleen.
ReplyDeleteKattellaan :)
Mun kaipuu kaikkiin pikkujuttuihin on taas kasavnut tosi paljon. Yhdessä vaiheessa hyväksyin jo surkeat ruokakaupat, mut nyt ne on taas käynyt ketuttamaan! Ja ylipäänsä valikoimat ja niiden puute. Mutta onhan täällä sit paljon hyvääkin, jokuhan meitä täällä pidättelee :)
DeleteMun mielestä olet aika sponttaani kun kerran olet jo tuonne uskaltanut muuttaa ja hankkia sielä perheen:) Pidän itseäni aika sponttaanina mutta kyllä sä mut voitat. Mä en tiedä uskaltaisinko muuttaa maahan jossa en tunne ketään:) Ajatus toki välillä kiehtoo, et eihän sitä koskaan tiedä vaikka sitä repäsisi ja muuttaisi:) Mitäs miehesi on ajatuksesta muuttaa joskus Suomeen?
ReplyDeleteNiin, se oli tavallaan vähän eri juttu olla spontaani silloin kun oli yksin. Ei tarttenut olla vastuussa kenenkään muun hyvinvoinnista. Mutta kyllä se oli jännä paikka silloinkin! Enka kadu yhtään, että lähdin. Mieshän on seurustelun alkuajoista lähtien halunnut Suomeen, että kaikki on musta kiinni. Jos mä sanon, että muutetaan, sit muutetaan :)
DeleteMuistatko silloin kun sulla oli siellä pikkasen vaikeaa alkuaikoina, kirjoteltiin paljon juttuja. Sitten sinä jo yht äkkiä aloitkin viihtyä siellä :) Ja eikä aikaakaan kun sulla nyt on kokonainen perhe. En enää ees muista koska lähdit mutta taitaa olla jokunen vuosi sitten, ei olla päästy marjoja maisteleen sen jälkeen kun lähdit;) Mutta ehkä kesällä käytte ja minäkin pääsen perheesi näkemään.
ReplyDeleteKauniita päiviä sinne teille ja ehkä jossain vaiheessa osaat päättää mitä teette tuutteko vai jäättekö. Ehkä siellä on ihan kiva olla ainakin niin kauan kun lapset on pieniä eikä ole aloittanut koulua.
Halaukset teille kaikille täältä <3
Ainahan se vie aikansa ennen kuin sopeutuu :) Ja hyvin kävi! Lähdin vuonna 2007, että onhan tässä jo mennyt tovi jos toinenkin. Itselläni on myös toiveissa päästä pian Suomeen käymään, ei olla käyty sitten vuoden 2010. Ihan liian kauan sitten!
Delete