Joulumietteitä

Kerroin tänään Vienalle joulusta. Hyvin meni joulun idea perille; jos et ole kiltti, et saa paketteja. Haha, lastenkasvatuksen kulmakivet tuli sit otettua käyttöön. Kiristys, lahjonta ja uhkailu. Nyt voin sitten jouluun asti uhkailla sillä, ettei saa lahjoja jos ei tottele. No ei vaiskaan, mutta huvitti vähän itseänikin miten tuli joulun idea esitettyä... Mutta ei kai vähän reilulle 2-vuotiaalle vielä voi koko joulun syvintä olemusta opettaa. Ei joululla minullekaan sinäänsä mitään kristillistä merkitystä ole. Minulle joulu on aikaa perheen kanssa, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja rauhallisuutta. Tietty ne lahjatkin on kivoja, mutta tässä iässä ja perheellisenä sitä ennemminkin miettii, mitä muille ja lapsilleen voisi antaa, kuin mitä itse saa ja haluaa. Antamisen ilo on paras ilo, eikös se niin mennyt :)

Vaikka mulla on jo kova joulufiilis ja odotus päällä, inhoan silti sitä kun joka paikka on jo täynnä joulumainoksia, jotka suorastaan rääkyy kuinka on pakko ostaa, ostaa ja ostaa. Rahaa on käytettävä mahdollisimman paljon, muuten joulustasi tulee kurja ja lapsesi kärsii jos eivät saa kymmenittäin paketteja, kjaftæðia sanon minä! Ei sitä joulua ihan vielä joka tuutin täydeltä tarvitsisi markkinoida. Muutenkin ärsyttää kuinka kaikki on niin pirun kaupallista. Toisaalta, meidän oma vikammehan se on kun lampaina rynnätään kauppohin ja vimmaisina ostetaan hyllyt tyhjiksi, vaikka varaa ei olisi. 

Omassa rauhassa on mun mielestä tosi mukava jo aloitella joulun suunnittelu. Tulevan joulu on Sagan ensimmäinen ja myös ensimmäinen joulu, josta Vienakin jo toivottavasti ymmärtää jotain. Tosi hauska nähdä miten se suhtautuu kaikkiin paketteihin ja joulujärjestelyihin. Nyt kun on lapsia, saan ehkä takaisin hieman sitä fiilistä ja jännitystä mikä liittyi jouluun kun olin itse lapsi.

Viena auttoi kuusen koristelussa viime jouluna

Ympäristöteko ja ruisleipää

Olen järjettömän ylpeä tämänpäiväisestä ympäristöteostani! Minä laiskamato nimittäin kävelin kaverini luokse kahville ja sieltä hakemaan Vienaa päiväkodista. En ajanut Jeepilläni metriäkään. Ei välimatkat mitään järjettömän pitkiä olleet, mutta ihan mukavasti sain silti liikuntaa ja raitista ilmaa. Ja hyvän mielen.

Täytyy myöntää, ettei kyseessä ollut pelkkä ekoteko, vaan myös rahan ajatteleminen, bensa ei nimittäin ole halpaa. Pakko yrittää vähentää autolla ajoa, ainakin silloin kun on mahdollisuus kävellä. Mä hyppään auton rattiin ihan liian helposti sen enempiä miettimättä. Ehkä se on hyväkin, että mulla on tollainen supersyöppö kinneri, joudunpahan vähän funtsimaan milloin voisin ajamisen sijaan kävellä. Ja sehän on vaan plussaa, jos pystyn kuormittamaan ympäristöä hieman vähemmän rahan säästämisen lomassa.

Olin siis tapaamassa kaveriani tänään, toista suomalaista äitiä. Sain häneltä ruisleipää, Vaasan ruispaloja, nam! Siitä suuri kiitos. Kummasti minäkin olen ruvennut arvostamaan suomalaista ruisleipää ulkomaille muuton jälkeen. Suomessa asuessani en sen kummemmin leipävalikoimia ajatellut, enkä edes ole ikinä ollut mikään mieletön ruisleipäfani. Lähes kaikki leipä täällä on enemmän tai vähemmän valkoista pullamössöä. Onneksi terveellisyydestä on nyt tullut jonkinlainen trendi, tai ainakin ihmiset tuntuvat tiedostavan paremmin mitä kannattaa syödä ja mitä ei, joten leipomoillakin rupeaa olemaan tarjolla terveellisiä leipävaihtoehtoja. Mutta ei silti mitään suomalaista ruisleipää vastaavaa. Olisiko tässä markkinarako? Eikun bisnestä perustamaan.

Täytyy mainostaa vähän, tämä samainen kaverini ompelee retrokankaista lastenvaatteita, leluja, pussukoita ja ties mitä. Aivan ihania juttuja! Tilasin häneltä tytöille joululahjoiksi supersöpöt pöllö-pehmolelut. Lisäksi suunnittelimme ratasistuimeen suojusta/jalkapeitettä Sagalle. Istuin on meinaan sen verran avonainen, että jos siinä meinaa päiväunia nukkua talviasaikaan, jonkinlainen suojus untuvapussin lisäksi on tarpeen. Onneksi on ompleutaitoinen tuttava :)

Ohjelmalöytö

Meillä on täällä Islannissa vain yksi valtakunnallinen "ilmainen" televisiokanava RÚV, joka vastaa sisällöltään paljon suomalaisia YLE:n kanavia. En katso paljon televisiota, paitsi uutiset ja joskus jotain elokuvia ja dokumentteja. RÚV:ilta ei kertakaikkiaan tule paljoa katsottavaa. Netistä seuraankin kaikenlaista enemmän tai vähemmän hömppää. Yksi suosikeistani on Project Runway, jonka tuorein tuotantokausi pääsi juuri päätökseensä. Mietinkin, että mitä ihmettä mä nyt katson Desperate Housewives:ien ohella.

Onnekseni löysin ihan huippumielenkiintoisen brittiläisen talonrakennusohjelman (ei ehkä kuulosta kovin raflaavalta) Grand Designs. Siinä seurataan mielenkiintoisia rakennusprojekteja, toinen toistaan erikoisempia ja hämmätyttävämpiä. Yhteisenä piirteenä kaikille projekteille on jokin poikkeava tekijä "normaalista" omakotitalorakentamisesta. Käytetään innovatiivisia uusia ja kokeellisiakin menetelmiä, rakennetaan erittäin ympäristöystävällisesti, tai muutetaan vaikka vanha teollisuusrakennus asunnoksi. Eikä läheskään kaikki projektit ole luksuslinnoja, niinkuin usein vastaavissa ohjelmissa.

Mä oon kiinnostunut sisustamisesta (vaikka oma koti ei siltä tällä hetkellä näytäkään) ja arkkitehtuurista. Musta on ihana mennä ajelulle katselemaan erilaisia taloja ja kerätä ideoita omaa unelmien taloa ja kotia varten. Haaveillahan saa ja se on kaikenlisäksi ilmaista :) Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan ohjelman, jos sisustus, talot ja arkkitehtuuri kiinnostaa. Mielestäni erittäin asiallinen ja piristävä poikkeus moniin amerikkalaisiin sisustusohjelmiin verrattuna.

Nukuttamisesta

Mä en oikeasti tiedä miten mun pitäisi nyt toimia. Sagaa ei meinaa saada yöunille millään. Tai ainut tapa on imettää ja antaa sen nukahtaa syliin. Ja sit siirrän sen kehtoon tai sänkyyn, mutta viiden minuutin päästä rupeaa vinkumaan ja haluaa taas rinnalle. Ja nukahtaa taas. Ja herää jne. Saga ei suostu imemään tuttia, joten sekään ei tarjoa helpotusta. Päivisin Saga nukkuu ulkona vaunuissa 2-4 tunnin päiväunet ilman mitään ongelmia, mutta yöunille menoon en meinaa löytää mitään tapaa. En nimittäin millään haluaisi huudattaa toista ja antaa sillä lailla nukahtaa niinkuin usein neuvotaan. Ei oikein ole sydäntä kuunnella sitä huutoa. Mutta joku parempi tapa tähän olisi löydettävä, mulla menee kaikki illat sohvalla istuessa, Saga sylissä. Olisi mukava tehdä iltaisin jotain omiaan, kun lapset on jo nukkumassa. Ja nyt se on mennyt siihen, että yöllä Saga on vähän väliä rinnalla, ja tiedän ettei ole kyse nälästä. Mikä hauskinta, noin kolmen kuukauden ikäiseksi Saga nukkui yöt tosi hyvin. Heräsi ehkä kerran yössä syömään. Joten jokin meni vikaan, mutta mikä...

Laatuaikaa

Vitsit että mä tykkään näistä hetkistä viikonloppuisin kun koko muu perhe nukkuu ja mä voin rentoutua hetken ihan yksin. Ágústilla on tapana mennä Vienan kanssa viikonloppuisin päiväunille ja mä lykkään aina Sagan vaunuissa ulos nukkumaan. Muun perheen nukkuessa voin viettää omaa laatuaikaani; juoda kahvia ja neuloa. Tai vaikka surffailla netissä. Näistä hetkistä saa aina tosi paljon energiaa touhuta tyttöjen kanssa. Täytyykin miettiä mitä hauskaa sitä keksisi iltapäiväksi, sää kun ei oikein suosi tänään. Noniin, nyt mä lähden viettämään sitä laatuaikaa :D Moro!

Lattea caramel-siirapilla, mmm.... Mun lempparikahvi!

Vöffludagur

Vienan päiväkodissa vietettiin tänään "vohvelipäivää", eli vanhemmille tarjottiin aamukahvit vohvelien kera. Mentiin sitten koko poppoo yhdessa aamulla viemään Vienaa ja jäätiin kahville. Viena oli hetken aikaa ihan ihmeissään, että mitä noi täällä vielä tekee, enkö mä saa jo lähteä leikkimään rauhassa. Mutta ihan tyytyväisenä malttoi kuitenkin tarjota meille aamukaffet. Lopuksi kysyin, että pitääkö äidin ja isän lähteä nyt ja vastaus oli hyvin selkeä ja iloinen "já! bless mamma, bless pabbi".

En tiedä onko meillä käynyt hyvä tuuri vai mikä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa Vienan päiväkodista. Iltapäivälehdissä revitellään jatkuvasti kauhukertomuksilla lastentarhoista ja usein julkaistaan tutkimuksia päivähoidon haitallisuudesta lapsen kehitykselle ja niin edelleen. Tää on niin tulenarka aihe, että melkein pelottaa edes sivuuttaa sitä. Täytyy myöntää, että mullakin oli ennakkoluuloja ja pelkoja laittaa Viena päiväkotiin kaikkien kauhujuttujen takia. Onneksi mun pelot ovat osoittautuneet turhiksi. Voitte olla varmoja, että jos mulla olisi pienikin epäilys jälkikasvuni hyvinvoinnista päivähoidossa, en sitä sinne veisi.

En tiedä sitten onko tilanne Suomessa jotenkin huonompi kuin täällä, mutta en kyllä sitä oikein jaksa uskoa. Islantihan ei ole tunnettu hyvästä taloudellisesta tilastaan, joten tuskinpa täällä käytetään enemmän rahaa päivähoitoon kuin Suomessa. Tämä tosin ei ole mitään faktatietoa, vaan silkka mutu-tuntuma. En myöskään usko, että hoidossa käyminen olisi lapsen kehitykselle millään lailla haitaksi, päinvastoin. Eri asia tietysti voi olla, jos lapsen pitää jatkuvasti viettää päiväkodissa yli kymmentuntisia päiviä. Itse toivon kovasti, ettei mun tarvitse koskaan laittaa lapsiani säännöllisesti niin pitkäksi aikaa päivähoitoon.

Tuleva uimamaisteri

Tänään oltiin vauvauimassa. Oli alkeiskurssin viimeinen kerta, mutta ei hätiä, me meinataan jatkaa jatkokurssille! Saga on sen verran kova uimari, että pakkohan se on tyttöä altaaseen viedä. Oikeasti ihanaa nähdä kuinka oma pieni tyttö nauttii olostaan kun pääsee veteen lillumaan. Monet muut vauvat kitisee ja parkuu jatkuvasti, Saga vaan huokailee onnellisena. Ja on muuten myös kova likka sukeltamaan :) Tässä muutama kuva vauvauinnista, ei tosin tältä päivältä kun ei sattunut kamera mukaan.