Joulumietteitä

Kerroin tänään Vienalle joulusta. Hyvin meni joulun idea perille; jos et ole kiltti, et saa paketteja. Haha, lastenkasvatuksen kulmakivet tuli sit otettua käyttöön. Kiristys, lahjonta ja uhkailu. Nyt voin sitten jouluun asti uhkailla sillä, ettei saa lahjoja jos ei tottele. No ei vaiskaan, mutta huvitti vähän itseänikin miten tuli joulun idea esitettyä... Mutta ei kai vähän reilulle 2-vuotiaalle vielä voi koko joulun syvintä olemusta opettaa. Ei joululla minullekaan sinäänsä mitään kristillistä merkitystä ole. Minulle joulu on aikaa perheen kanssa, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja rauhallisuutta. Tietty ne lahjatkin on kivoja, mutta tässä iässä ja perheellisenä sitä ennemminkin miettii, mitä muille ja lapsilleen voisi antaa, kuin mitä itse saa ja haluaa. Antamisen ilo on paras ilo, eikös se niin mennyt :)

Vaikka mulla on jo kova joulufiilis ja odotus päällä, inhoan silti sitä kun joka paikka on jo täynnä joulumainoksia, jotka suorastaan rääkyy kuinka on pakko ostaa, ostaa ja ostaa. Rahaa on käytettävä mahdollisimman paljon, muuten joulustasi tulee kurja ja lapsesi kärsii jos eivät saa kymmenittäin paketteja, kjaftæðia sanon minä! Ei sitä joulua ihan vielä joka tuutin täydeltä tarvitsisi markkinoida. Muutenkin ärsyttää kuinka kaikki on niin pirun kaupallista. Toisaalta, meidän oma vikammehan se on kun lampaina rynnätään kauppohin ja vimmaisina ostetaan hyllyt tyhjiksi, vaikka varaa ei olisi. 

Omassa rauhassa on mun mielestä tosi mukava jo aloitella joulun suunnittelu. Tulevan joulu on Sagan ensimmäinen ja myös ensimmäinen joulu, josta Vienakin jo toivottavasti ymmärtää jotain. Tosi hauska nähdä miten se suhtautuu kaikkiin paketteihin ja joulujärjestelyihin. Nyt kun on lapsia, saan ehkä takaisin hieman sitä fiilistä ja jännitystä mikä liittyi jouluun kun olin itse lapsi.

Viena auttoi kuusen koristelussa viime jouluna