Wednesday, November 2, 2011

Ympäristöteko ja ruisleipää

Olen järjettömän ylpeä tämänpäiväisestä ympäristöteostani! Minä laiskamato nimittäin kävelin kaverini luokse kahville ja sieltä hakemaan Vienaa päiväkodista. En ajanut Jeepilläni metriäkään. Ei välimatkat mitään järjettömän pitkiä olleet, mutta ihan mukavasti sain silti liikuntaa ja raitista ilmaa. Ja hyvän mielen.

Täytyy myöntää, ettei kyseessä ollut pelkkä ekoteko, vaan myös rahan ajatteleminen, bensa ei nimittäin ole halpaa. Pakko yrittää vähentää autolla ajoa, ainakin silloin kun on mahdollisuus kävellä. Mä hyppään auton rattiin ihan liian helposti sen enempiä miettimättä. Ehkä se on hyväkin, että mulla on tollainen supersyöppö kinneri, joudunpahan vähän funtsimaan milloin voisin ajamisen sijaan kävellä. Ja sehän on vaan plussaa, jos pystyn kuormittamaan ympäristöä hieman vähemmän rahan säästämisen lomassa.

Olin siis tapaamassa kaveriani tänään, toista suomalaista äitiä. Sain häneltä ruisleipää, Vaasan ruispaloja, nam! Siitä suuri kiitos. Kummasti minäkin olen ruvennut arvostamaan suomalaista ruisleipää ulkomaille muuton jälkeen. Suomessa asuessani en sen kummemmin leipävalikoimia ajatellut, enkä edes ole ikinä ollut mikään mieletön ruisleipäfani. Lähes kaikki leipä täällä on enemmän tai vähemmän valkoista pullamössöä. Onneksi terveellisyydestä on nyt tullut jonkinlainen trendi, tai ainakin ihmiset tuntuvat tiedostavan paremmin mitä kannattaa syödä ja mitä ei, joten leipomoillakin rupeaa olemaan tarjolla terveellisiä leipävaihtoehtoja. Mutta ei silti mitään suomalaista ruisleipää vastaavaa. Olisiko tässä markkinarako? Eikun bisnestä perustamaan.

Täytyy mainostaa vähän, tämä samainen kaverini ompelee retrokankaista lastenvaatteita, leluja, pussukoita ja ties mitä. Aivan ihania juttuja! Tilasin häneltä tytöille joululahjoiksi supersöpöt pöllö-pehmolelut. Lisäksi suunnittelimme ratasistuimeen suojusta/jalkapeitettä Sagalle. Istuin on meinaan sen verran avonainen, että jos siinä meinaa päiväunia nukkua talviasaikaan, jonkinlainen suojus untuvapussin lisäksi on tarpeen. Onneksi on ompleutaitoinen tuttava :)


2 comments:

  1. Ihana pöllö, haluaisin niin itekin tehä vastaavanlaisia mutta millä ajalla kun se pitäis ensin opetellakin? Olis ihana virkatakin jotain leluja mut sekin pitäis opetella
    Kiva että sulla on joku tuttu joka tekee, saat ite päättää kaikki kankaat ja muuta, eiks nii?

    ReplyDelete
  2. Mustakin olis ihana ommella, neuloa ja virkata kaikkea. Muttei oikein tunnu aika riittavan. Eika varsinkaan siihen opetteluun! Eika mulla ole edes ompelukonetta... Mutta sahan osaat virkata, ainakin olit virkannut kauniin mekon N:lle :) Äkkiahan sita jonkun lelun opettelee virkkamaan, ihan vaan vaikka neliskulmaisen eka ja joku kulkunen sisaan ja tupsut kulmiin niin on kiinnostavampi :)

    ReplyDelete