Sunnuntaitouhut

Jos mamma oli eilen vähän väsynyt perjantaisen juhlimisen ja valvomisen jäljiltä, tänään touhuttiin sitäkin enemmän. Aamulla mentiin puistoon ja takapihalle leikkimään, niinkuin oikeastaan joka päivä. Jätän nyt tällä kertaa hiekkalaatikkokuvat väliin, niitä kun tuntuu olevan joka postauksessa. Ehkä tuo meidän viereinen suht tylsä leikkipaikka on jo aika nähty :D Trampoliinikuvia ei taida olla ihan yhtä paljoa. Hauska kyllä seurata noita kahta kun ne hyppii ja nauraa yhdessä <3

Iltapäivällä mentiin kaupungille moikkaamaan kavereita, sekä mamman että tyttöjen. Tällä kertaa ei kyllä mennyt kapunkireissu ihan putkeen, vaikka oli meillä mukavaakin. Vienaa sai koko ajan komentaa ja sen kanssa joutui taistelemaan milloin mistäkin. Välillä näin... Yleensä sen kanssa on mun mielestä kuitenkin suhteellisen helppo liikkua ja tehdä asioita. Saga onneksi käyttäytyi kuin unelma, istui rattaissa mukana ihan kuin ei olisikaan. Saadaan me näköjään näitä leikkipaikkakuvia tähänkin postaukseen, mutta on sentään eri paikka kuin yleensä :)

Käytiin kahvilassa syömässä ja se meni loppujen lopuksi yllättävän hyvin, vaikka aluksi ajattelin, että voi ei ISO virhe. Jouduin käymään Vienan kanssa taistelun siitä, saako hän istua pienten lasten syöttötuolissa vai ei. No tilanne rauhoittui ruoan saavuttua ja Vienakin hyväksyi neuvottelujen jälkeen isomman tuolin. Tulipahan taas tilattua kunnon terveysruokaa, tytöille ranskalaisia ja mulle porkkanakakkua. Nyt pitää taas skarpata eikä antaa tyttöjen (eikä itsenkään) mussutella ihan mitä sattuu. Mutta oli kyllä ihan mieletön porkkanakakku, paras aikoihin!

Autolle menossa Viena pääsi vielä halimaan kissaa. Se aina innostuu kun näkee kissoja ja juoksee niiden perään, mutta karkuunhan ne luikkii. Tämä kaveri otti kyllä ihmeen lungisti ja antoi Vienan tehdä tuttavuutta.

Jottei olisi liian vähän ohjelmaa, kotiin päästyämme naapurissa oli 2-vuotissynttärit vielä puutarhassa meneillään ja meitä pyydettiin sinne käymään. Viena jäi sinne vähäksi aikaa leikkimään kun minä ja Saga lähdettiin kotiin. Olin tosi yllättynyt, että halusi jäädä kun kutsuttiin, ei nimittäin mitenkään hirveästi olla olut noiden naapureiden kanssa tekemisissä ja yleensä Viena on aluksi kovin varautunut. Tosi kiva juttu kyllä, tekee hyvää Vienalle olla ihmisten ympärillä ilman mammaakin. Hauskaa kun naapurustossa on paljon lapsia, ei tarvitse aina lähteä pitkälle etsimään leikkikavereita. Täytyykin antaa tyttöjen leikkiä enemmän pihapiirin muiden lasten kanssa.

Stelpukvöld

Eilen vietettiin mun luona tyttöjeniltaa. Grillattiin, syötiin, juotiin viiniä ja juoruiltiin. Aikamoisiksi youtube-bileiksi meni loppuillasta, eikä meinattu päästä millään liikkeelle kaupungille, kun koko ajan tuli mieleen lisää biisejä mitä pitäisi kuunnella. Illan playlistillä oli muun muassa Iron Maidenia, Röyksoppia, Lykke Litä ja Rolling Stonesia. Ai niin, kuunneltiinhan me jopa Teräsbetoniakin! Aika laajalla skaalalla mentiin siis :D Mulla ei muuten koskaan oo ollut täällä meillä illanviettovieraita niin, että Ágúst ja lapset on poissa. On meillä usein ollut tuttavapariskuntia grillailemassa ja syömässä, mutta ei näin että mä olisin päässyt viettämään ihan rauhassa aikaa (tyttö)kavereiden kanssa. Olipa kyllä mahtavan hauska ilta ja ihanaa kun oon tutustunut kivoihin ihmisiin. Liian pitkään on ollut sellainen tilanne, ettei mulla oikein ole ollut omia kavereita täällä. Mutta nyt on :)

Pihaleikkejä

Me käydään aika usein tyttöjen kanssa leikkimässä mun yhden suomalaisen kaverin ja sen tytön luona. Niin tehtiin taas tänään. Tarkoituksena oli lähteä merenrannalle kävelemään, mutta sää teki meille tepposet. Noin kello kolmeen asti iltapäivällä oli aivan ihanan lämmintä ja kesäistä, sitten jostain takavasemmalta hyökkäsi tummia pilviä ja tuulikin vähän yltyi ja kävi koleammaksi. Joten ei sitten lähdettykään rannan suuntaan vaan pysyteltiin pihalla leikkimässä. Lapsilla oli mukavaa eikä varmasti kylmä, koko ajanhan nuo ovat touhuamassa ja juoksentelemassa. Minä taas olin luottavaisin mielin sonnustautunut kesämekkoon ja mukana oli vain ohut neulostakki, joten meinasi tulla vähän kylmä. Mitä tästä opimme, älä koskaan luota Islannin kesään :D

Meillä on alkanut ihan mukavasti tämä ilman isäntää kotona oleminen. Johan tässä on kaksi päivää kulunut enkä mä ole vielä menettänyt hermojani kertaakaan :D Viena kyllä kyselee "pabbia" koko ajan ja yritän siinä sitten selitellä, että iskä on aika pitkään siellä töissä. Mutta kyllä se sieltä takaisin tulee. Eilen Viena ihmetteli missä pabbin tyyny on, kun sitä ei ollut meidän sängyssä normaalilla paikalla. Saga tietysti on sen verran pieni vielä, ettei se noin konkreettisesti ymmärrä kaivata, tosin varmasti riemu repeää kun herra sitten vihdoin saapuu kotiin. On siihen kyllä vähän liian pitkä aika...

P.S. Meinas melkein unohtua, että meidän ihanakamala koiruus, rakas Moli, on tänään 2-vuotias. Onnea Moli! Harmi, ettei päästy tarjoamaan herkkuja ja halimaan.. No, pidetään sit kekkerit kun se tulee kotiin :)

Laiskamato

Ja taas sama virsi siitä, kuinka olen ollut ihan uskomattoman laiska tän blogin pitämisen kanssa. Joku siinä vaan on, että mitä paremmat kelit ja mitä enemmän on puuhaattavaa ja tekemistä, eli sitä oikeaa elämää, sitä vähemmän tulee bloggailtua.

Viimeksi kirjoittelin, että mies on lähdössä merelle töihin. Tänään aamulla koitti lähdönhetki noin kuukauden mittaiselle tourneelle kalastaja-aluksella. Minä jäin siis kesäleskeksi, kalastajan vaimokkeeksi ja tilapäiseksi yksinhuoltajaksi, heh. Vähän on yksinäistä nyt illalla kun tytöt on nukkumassa. Mutta onneksi sain tähän jo vähän esimakua viime viikolla kun Viena ja Ágúst kävivät pohjoisessa sukuloimassa. Nyt ei ole niin shokki viettää iltoja yksin.

Tästä on tulossa varmasti kuitenkin aika kiireinen kuukausi, koska aion tehdä jonkin verran töitä ja samalla pitää järjestää sitten tytöille hoitaja. Vienan päiväkoti menee kuukaudeksi kiinni tämän viikon jälkeen ja Ágústin porukat on lähdössä kesälomille, joten on pientä säätämistä luvassa. Tosin he sanoivat että voisivat ottaa tytöt mukaan ainakin osaksi lomaa. Hui :D Mietin vielä kovasti, että osaanko olla useamman yön ilman heitä.. Ja osaavatko he olla ilman minua. Jostain syystä en kuitenkaan ole siitä niin stressaantunut, koska tytöt ovat kuitenkin todella läheisiä isovanhempiensa kanssa. Onneksi ei kuitenkaan ihan vielä tarvitse tehdä päätöksiä :)

Mä laittelen vähän kuvia viimeisen viikon varrelta, niitäkään ei ole tullut otettua turhan paljoa, jotenkin kamerankin käyttö on jäänyt ihmeen vähälle vaikka yleensä olen aina räpsimässä. Ja nyt vielä viimeiset pari päivää ovat olleet mahtavan lämpimiä ja ihania, enkä yhtäkään kuvaa ole ottanut. Pöh :P

Keinumassa, niinkuin aina :D

Isäntä ja sen paras ystävä.

Ihanat pikkupoikaset :)

Sorsia ruokkimassa läheisellä lammella.

Moli tapaamassa hoitopaikkassaan kavereita. Vietiin siis Moli hoitoon tuttuun paikkaan maalle. Olisi mulle vähän liian hankalaa olla kuukausi kahden lapsen ja koiran kanssa. Moli kuitenkin tarttee sitä liikuntaa ja huomiota myös. Kivaa sillä varmasti vain on :) Aiotaan kyllä tyttöjen kanssa tehdä pieni roadtrippi ja mennä moikkaamaan Molia. Viena on jo ikävöinyt sitä kovasti.

Kävin sunnuntaina kirppistelemässä kaverin kanssa ja löysin aika paljon kaikkea. Yksi löydöistä oli tuo sifonki tunika/mekko. Tykkään :)

Kaksin kotona

Minä ja Saga ollaan oltu nyt pari päivää kaksin kotona, Molin kera toki. Ágúst ja Viena lähtivät tiistaina pohjoiseen hautajaisiin ja sukuloimaan. Aika jännä tunne, en ole koskaan ollut aiemmin Sagan kanssa kahdestaan näin pitkää aikaa, enkä myöskään erossa Vienasta enempää kuin yhden yön yhtäjaksoisesti. Vienan kanssahan meillä oli ennen Sagan syntymää paljon aikaa yhdessä ja mun sataprosenttinen huomioni olikin keskitetty häneen. Oon näiden parin päivän aikana oppinut Sagasta ihan uusia juttuja kun on nyt ollut mahdollisuus touhuta vain hänen kanssaan. Varmasti myöskin hauskaa Vienalle ja Ágústille viettää niin sanottua laatuaikaa. Ágústhan tekee niin paljon töitä, ettei aina kerkeä touhuamaan tyttöjen kanssa ihan niin paljon kuin haluaisi. Nythän me jäädän pian kuukaudeksi kotiin ilman perheen päätä, kun tuo lähtee merelle töihin. Kalastamaan. Eli minä jään siis tilapäisesti kalastajan vaimoksi.

Aika helppoa muuten elämä vain yhden lapsen kanssa, hauskaa vaihtelua kun on tottunut jatkuvaan menoon ja meininkiin. Yhden lapsen kanssa on kovin helppo mennä ja tehdä kaikenlaista. Kahden pienen kanssa ei paljoa pysty itse rentoutumaan kun saa revetä koko ajan kahteen suuntaan :D Mutta kyllä tämä varmasti pitemmän päälle tylsäksi kävisi. Ja on mulla jo hirveä ikävä Vienaa, tänäänkin oon soitellut pari kertaa ja jutellut puhelimessa sen verran kuin vajaa 3-vuotias jaksaa. Huomaa, että Sagakin jo kaipaa siskoaan ja isäänsä kotiin. No, huomenna tulevat :)

Tänään me käytiin Sagan kanssa kaupungilla pyörimässä. Poikettiin Suomi PRKL. Designissa ihastelemassa kaikkia kivoja juttuja ja juttelemassa vähän työkuvioista, niistä lisää myöhemmin. Sitten tavattiin vielä yksi mun kaveri ja käytiin puistossa istuskelemassa ja tutkimassa nurmikkoa :D Saga painoi pitkin nurtsia kuin viimeistä päivää, pieni tutkimusmatkailija. Sitä sai hakea vähän väliä takaisin lähelle, en tiedä kuinka kauas se olisi lähtenyt jos olisin antanut. Olipa kyllä oikein mukava ja touhukas päivä, säätkin suosivat :)

Otin taas muutaman kuvan pääkadun varrelta, eikös olekin ihanan idyllinen paikka tuo Reykjavíkin keskusta? Ei täysin varmasti tunnelma välity mun räpsyistä, mutta on se vaan niin söpö ja symppis kaupunki!

Parkkeeraussnobbailua

Islantilainen autoilukulttuuri on vähän erilainen kuin suomalainen. Tai ainakin autoja parkkeerataan vähän miten sattuu ja minne sattuu, eikä säännöistä tai kielloista välitetä niinkään. Huolimattomien ja välinpitämättömien parkkeeraajien lisäksi on kansanosa, jotka omistavat luksusautoja. Usein isoja hienoja maastoautoja, kuten Range Rovereita. Ne parkkeerataan tahallaan kahteen ruutuun, ettei vaan naapuriruudun halpamikäliepelitpurkki tee naarmuja omaan upeaan paremmanväen autoon. Ihan mielettömän raivostuttavaa snobbailua. Tänään pisti taas vihaksi ja meinasin parkkeerata oman Skodani tuohon viereen niin lähelle kuin vain saa. Mutta enpäs sitten iljennytkään. Olisi pitänyt. Ens kerralla ihan varmana teen niin. Ja otan kuvan teille! :D

Sadetta karkuun

Eilen hehkuttelin kesää ja tänään sit sateli. Pilipilipom. Mut oli silti ihan lämmin, eikä tuullut :) Eli aika epätyypillinen islantilainen sadepäivä, yleensä sade tulee vakaatasossa. Nyt se vaan ropisi nätisti suoraan alaspäin.

Me mentiin tyttöjen ja Ágústin siskon kanssa vähän kaupoille sadetta karkuun, sinne oli eksynyt pari muutakin alennusmyynteihin, heh. Kävin lähinnä lastenvaateliikkeissä katselemassa jos olisi jotain kivaa edullisesti, ei sillä, että nuo tytöt nyt mitään niin kovin akuutisti edes tarvitsisivat. Oli paljon kaikkea ihan kivaa, muttei kuitenkaan mitään sellaista, että tää on saatava. Ja jos olikin, niin ei ollut mun mielestä tarpeeksi hyvässä alennuksessa. Polarn O. Pyretissäkin oli -40%, mut ei siellä oikein ollut mun mielestä mitään. Tai ei ainakaan mitään niin kivaa, josta viitsisi maksaa kovin paljoa. Koska ne hinnathan on vielä alennettuinakin aika korkeita. Olishan siellä tietysti ollut jotain ulkovaatteita syksyksi tai vaikka ensi kevääksi, jos haluaisi ennakoida. Mut en mä oikein osa vielä niin pitkälle ajatella, eikä tarkoituksena muutenkaan ole nyt hirveästi sijoittaa. Mut hei, hyvä näin! Ei aina tartte ostiskella, joskus on ihan kiva vaan katella ja todeta, ettei täällä mitään ole :) Mä saan ainakin mun shoppailuhimon usein kuriin sillä, että käyn tarpeeksi usein kaupoilla, niin sitä tavallaan turtuu ja kyllästyy kaikkiin rätteihin ja härpättimiin.

Hauskaa meillä oli kuitenkin. Käytiin kaffella ja jädellä tyttöjen kanssa. Taas sitä jätskiä, johan te luulette, ettei meidän tytöt muuta syökään :P Viena ei vielä Sagan ikäisenä syönyt paljoa herkkuja, olin tosi tarkkana, ettei liian aikaisin opeteta jotain älyttömyyksiä ja tehdä sokeririippuvaiseksi. Nyt Sagan kanssa on vaan paljon vaikeampi pitää noita rajoja kauhean tiukkina, kun on se isosisko sit joka syö jätskiä vieressä. No, ei mun mielestä pieni määrä jädeä nyt niin vaarallista ole, eikä ollenkaan pahimmasta päästä herkkujen listalla. Vienalla on kyllä nyt ollut aika luksusviikonloppu, jätskiä sekä lauantaina että sunnuntaina. Ai niin ja perjantainahan oli jollain synttärit päiväkodissa ja sielläkin oli mehujäät tarjolla.

Kuvat räpsitty tällä kertaa kännykameralla, ja sen kyllä huomaa :D

Eilen mainitsin pressanvaaleista, ja niinhän siinä kävi, että Ólafur Ragnar korjasi potin lähes 53%:lla äänistä. Hän jatkaa siis täten viidennelle kaudelleen. Toiseksi eniten ääniä sai televisiotoimittaja Þóra Arnórsdóttir, noin 33% äänistä. Presidentin virkakausi on täällä nelivuotinen ja uudelleen saa asettautua ehdolle niin kauan kuin henki pihisee. Ólafur Ragnar Grímsson ja hänen israelilainen vaimonsa Dorrit ovat hyvin pidettyjä täällä Islannissa. Onnea heille!

Kuva nyysitty Googlen kuvahausta.