Alelöytö ja vihaisia lintuja

Löysin alesta ihanat Vagabondin kengät. Just sen tyyppiset mitä oon kaipaillut, eli siistit arkikäyttöön sopivat kengät, joissa on kuitenkin vähän korkoa ryhtiä antamaan. Mutta silti mukavat kävellä. Ja ei mustat :) Eihän nuo mitkään halvat edelleenkään olleet, täällä ovat meinaan kengät todella hinnoissaan, ei tartte olla edes mikään hieno merkki. Ja Vagabondit just ovat itseasiassa todella hinnakkaita. Mutta oon kyllä tyytyväinen kun kerrankin löytyi sitä mitä etsi, kengät tuntuivat heti omilta, sellaisilta mun näköisiltä.

Shoppailukierroksen lopussa mentiin "paikalliseen cittariin", eli Hagkaupiin, mun piti saada lauantai-illaksi vähän karkkia itelleni. Sieltä bongasin Angry Birds karkkeja, ja tottahan minä yhden pussin itelleni ostin. Jotenkin hauskaa, kun on suomalaisia karkkeja hyllyssä, tulee kotoinen olo. Sitäpaitsi noi vihaiset linnut ovat yhtäkkiä vallanneet tän maan, hirveä hypetys päällä. En oo ennen tajunnutkaan miten iso juttu ne ovat. Siellä Hagkaupissa oli vaikka mitän Angry Birds-sälää karkkien lisäksi. Täytyy kyllä myöntää, että itse en ole koskaan yhtäkään Angry Birds-peliä pelannut, täytyisi varmaan kokeilla, ihan vaan isänmaallisuuden nimissä. Mun isäkin joskus yritti mulle näyttää sitä peliä ja kysyi oonko pelannut, hävetti oikein kun olin ihan telakalla koko hommasta. Aika paha jos omat viiskymppiset vanhemmat ovat paremmin ajan hermolla kuin itse... :D

Maalaushommia osa 1

Mulla on ollut jo pitkään useampikin maalausprojekti mielessä, toteutusta vailla. Meillä on aika paljon kaikkea puunväristä, vähän sekalainen setti sitä sun tätä. Ollaan paljon saatu huonekaluja, ei juurikaan itse ostettu mitään. Ei olla viitsitty kauheasti sijoittaa rahaa kalliisiin mööpeleihin, koska yhdessä vaiheessa oli vielä vähän epävarmaa missä maassa meinataan asua. Mutta eiköhän me täällä Islannissa enemmän tai vähemmän pysyvästi olla, joten tarkoituksena olisi myös ruveta kotia vähän laittamaan enemmän. Kunhan ekaks muutetaan isompaan, joskus....

Mut pientä tuunausta voi kuitenkin jo nyt tehdä, mua kun ei oikein viehätä tää meidän puutavaranäyttely. Tykkään kyllä esimerkiksi tummasta puusta yhdistettynä valkoiseen, mutta kaikesta männystä ja vaaleammasta puusta haluaisin eroon. Ágúst teki viime joulun alla töissä pöydän ja se on ollut meillä siitä asti käsittelemättömänä. Mun on pitänyt se maalata jo kauan kauan sitten. Nyt vihdoin sain sen tehtyä iltapuhteena tyttöjen ollessa nukkumassa. Kolme kerrosta valkoista maalia se otti. Mun ensimmäinen maalaushomma suoritettu kunnialla, jee :D Ei se ihan täydellinen ole, mutta oon silti tyytyväinen. Mä vähän oikaisin ja ajattelin, ettei se mitään pohjamaalia kaipaa, tulos olisi varmaankin ollut parempi jos en olisi ollut laiska. Mutta nytpähän tiedän :)

Ennen....

... ja jälkeen

Myyntitykki

Tänään mulla oli työpäivä. Ja olipahan taas mukavaa! Mä olin ihan tulessa kaupalla :) Tosi hauska ja kiireinenkin päivä. En oo ennen tajunnutkaan, että musta voisi kuoriutua tällainen myyntitykki, vaikka erilaisista asiakaspalvelutöistä onkin kokemusta. Tuosta myymisestä tekee tietysti entistä miellyttävämpää se kun itse pitää tuotteista mitä myy. Ja työympäristö on mitä ihanin ja tietty mun pomot on myös huippuja. Ei sillä, että olisin joku superärsyttävä tyrkkyttäjä ja kaupittelija, mutta tulen hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa ja musta on hauska höpötellä turistien ja paikallisten kanssa. Ja tietysti kertoa tuotteista. On myös ihanaa kun päivän aikana voi puhua islantia, englantia ja suomea. Olen myös uskaltanut käyttänyt saksaa, ruotsia ja ranskaa, ihan vaan tervehdyksiä ja muita yksinkertaisia fraaseja.

Viimeaikoina olen lueskellut paljon eri blogeissa juttuja piilomainonnasta. Ja haluankin korostaa, että hehkutan täällä blogissani Suomi PRKL! Design-kauppaa ihan vain omasta vapaasta tahdostani ja innostuksestani. Eli siis mitään hyötyä tai ilmaisia tuotteita en tästä saa. Ja jos näin olisi, tietysti sen kertoisin. Eipä tämä minun blogini nyt mitenkään kaupallinen edes ole, lähinnä oma päiväkirja vain. Mutta ettei vaan jää kellekään epäselväksi :)

Työasusteeni tänään; Poola Katarynan ihana kullanvärinen nahkainen kaulakoru. Tekisi todella paljon mieli hankkia omaksi, mutta mietin vielä hieman. Kaulakoruissa käytetty nahka on huonekaluteollisuuden ylijäämiä.

Vielä on kesää jäljellä...

Kuinka paljon olenkaan säästä tässä blogissa jauhanut :D Noh, sen verran vain vielä, että meillä tuntuu kesä senkuin jatkuvan. Illat rupeavat olemaan jo tosi viileitä ja yöt kylmiä, mutta mä tykkään elokuun tunnelmasta. Päivällä saattaa olla vielä oikein kesäistä ja lämmintä, mutta illaksi hämärtyy ja yöllä on pimeää, niinkuin kuuluukin. Keväällä on aina ihanaa kun päivä pitenee, mutta syksyksi sitä kaipaakin jo niitä romanttisia pimeneviä iltoja. Sitä osaa rentoutua ja rauhoittua jotenkin ihan eri lailla. Kohtahan voisi jo ruveta kaivamaan kynttilöitä esille...

Me tytöt käytiin tänään anoppilassa vähän polskuttelemassa pienessä puhallettavassa uima-altaassa, ja hauskaa oli. Sagan kanssa on välillä melko työlästä olla vedessä, se kun ei pysy hetkeäkään paikallaan, oikea ikiliikkuja tuo neiti. Koko ajan kiipeilee ylös alas ja yrittää laitojen yli, muttei kuitenkaan halua mennä pois. Mutta tärkeintähän se on, että tykkää polskutella eikä pelkää vettä yhtään. Viena nauttii aina olostaan uimassa, se osaa myös usein ottaa tosi lungisti. Toivottavasti ei ollut kesän viimeinen puutarhassapulikointi :)

Roadtrip

Nyt on Islannissa Verslunamannahelgi, eli kauppiaidenviikonloppu. Kauppiaidenpäivä on aina elokuun ensimmäinen maanantai, joka on pyhäpäivä. Sitä edeltävänä viikonloppuna on pitkin maata vaikka mitä tapahtumaa ja yleensä Reykjavík ja muu pääkaupunkiseutu autioituu lähes kokonaan kun ihmiset pakenevat maalle.

Me käytiin tänään vähän seikkailemassa eteläisessä Islannissa. Tehtiin roadtrippi Eyrarbakkiin, Stokkseyriin, Selfossiin, Þykkvibæriin ja Hellaan. Meitä oli matkassa minä, Viena, mun kaveri ja hänen tyttärensä. Tarkoitus oli kyllä ottaa Sagakin mukaan, muttei saatu mun auton takapenkille kolmea tuolia laitettua millään. Joten anoppilaan jäi Saga...Välillä harmittaa, kun Saga on jäänyt usein reissuilta pois. Mutta toisaalta se on sen verran pieni vielä, ettei varmasti osaa kadehtia tai tuntea jäävänsä jostain paitsi.

Käytiin Þykkvibærissa moikkaamassa Molia, siellähän on sen hoitopaikka. Oli aivan ihana nähdä sitä! Moli oli niin innoissaan kun me tultiin. Ja Viena hali ja jutteli sille pitkät pätkät. Mutta sitten tuli suru puseroon. En oo varmasti ikinä nähnyt Vienaa niin surkeana, kun se tajusi, ettei Moli lähdekään meidän mukana takaisin kotiin. Oikein sellaista surullista itkua ja huutoa kuinka hän haluaa Molin mukaan. Se jutteli, itki ja rapsutteli sitä vaikka kuinka pitkään ennen kuin sain suostuteltua autoon, ei millään meinannut haluta jättää Molia. Aika sama tilanne kuin silloin kun Ágúst lähti takaisin merelle pikaisen maissa käynnin jälkeen. Ja taas meinas mammallakin tulla tippa linssiin. Mutta kyllä me siitä aika äkkiä onneksi toivuttiin. Ihanaa kyllä nähdä kuinka Moli on Vienalle niin tärkeä.

Meillä oli hyvä reissu ja vaikka ei tullut edes kauheasti kuvattua, näitä kuvia on kuitenkin taas miljoona.... Mitenköhän sitä oppisi vähän karsimaan :)

Stokkseyri. Löydettiin sieltä vanhojan naisten pitämät villapaitamarkkinat, heillä oli kyllä muutakin myynnissä. Ostin banaanileivän ja Stokkseyristä kerättya kuminaa.

Käytiin katselemassa taidetta Stokkseyrissa. Siellä oli yhdessä talossa muutaman taiteilijan työhuoneet ja heillä oli siellä myyntinäyttelyitä. Ihastuin näihin peilinpalasista tehtyihin teoksiin. Kuvassa vieraskirja.

Tässä yksi maalaus mistä pidin todella paljon, hirmu isokokoinen ja ei kyllä näytä yhtään niin upealta kuvassa kuin livenä.

Näkymään kattoterassilta Stokkseyrissa.

Tytöt poseeraa samalla kattoterassilla :)

Juotiin vohvelikaffet. Mamma vähän innostui ton kermavaahdon kanssa, kun kerta itse sai annostella :D Viena ei jostain syystä halunnut edes hilloa. Kumma tyyppi.

Tavattiin myös ihana koira ja kivoja poikia, jotka olivat myös Kópavogurista. Koira on kuulemma suomalainen samojedi. En ole koskaan kuullutkaan, mutta eiköhän pojat tienneet mistä puhuivat :)

Stokkseyri edelleen, siellä tuli kuvattua eniten. Ei oikeasti ollut noin synkkää miltä kuvissa näyttää. Tuossa rannalla vaan kävi aikamoinen tuuli.

Kirkkonäkymä

Nyt ollaankin jo Þykkvibærissa.

Þykkvibær

Käytiin Molin kanssa pikku kävelyllä.

Vaatehankintoja ja leikkitreffit

Mä ostin tytöille tänään alesta Villervallan kivoja vaatteita. Molemille tähtikuvioiset housut, vai legginsitkö nuo ovat ja sit Sagalle bodyn ja sukat ja Vienalle vielä mustavalkoraidallisen hameen ja sukkikset. Kauppaan jäi vielä paljon mitä ois tehnyt mieli... Täytyy ehkä kävästä siellä huomenna uudestaan :) Kuvissa näkyy osa hankinnoista.

Tavattiin tänään myös Vienan paras kaveri Unnur, jonka kanssa Viena on samassa päiväkodissa. Oltiin ulkona kävelemässä ja syöttämässä lintuja lammella ja sit käytiin myös leikkipaikalla keinumassa. Ja tietysti haettiin jätskit. Ulkoilun jälkeen mentiin vielä Unnurin luokse leikkimään. Hauska seurata miten tytöt juttelee ja oikeasti leikkii keskenään. Kävelivät ja juoksivat käsi kädessä. Tosi ihana päivä! Nyt on tosin joku ihme ampiaiskausi meneillään, niitä pörrää joka paikassa. Me mammat lietsottiin ylimääräistä paniikkia tytöissä, kun kiljuttiin ja juostiin niitä karkuun kuin pikkulapset. Mä vaan oikeasti inhoan ampiaisia yli kaiken!

Gamla húsið

Vielä vähän juttua Húsavíkista, vaikka ollaankin jo kotiuduttu. Mun on pakko esitellä teille sieltä "Ágústin landelta" ihana vanha talo, eli gamla húsið. Ágústin isovanhemmat ja heidänkin vanhempansa asuivat tuossa vanhassa viehättävässä kivitalossa. Talo on Pohjois-Islannin yks vanhimmista kivitaloista. Myös Ágústin äiti ja hänen sisaruksensa viettivät siellä osan lapsuudestaan, samaan aikaan talossa asui siis monta sukupolvea. Tuntuu tänä päivänä hassulta, koska mikään valtavan iso talo ei kyseessä ole. Mutta ennenvanhaanhan se oli ihan yleistä, että samassa talossa asui useampikin perhe. Eikös näin ollut Suomessakin.

Ágústin yksi enoista on puuseppä ja hän on pikkuhiljaa entisöinyt ja remontoinut taloa. Hän on halunnut tehdä kaikesta mahdollisimman samanlaista kuin vanhoina aikoina oli, kaikkine yksityiskohtineen. Toki joitain juttuja on modernisoitu hieman, kuten kylpyhuonetta. Keittiö on vielä kesken, odotan jännityksellä millainen siitä tulee.

Olisi joskus ihana omistaa joku vanha talo, minä tosin varmaan purkaisin joitain seiniä välistä, jotta tilasta tulisi avarampi. Mutta tykkään vanhojen talojen tunnelmasta ja hengestä, siitä historiasta. Jotenkin talo tuntuu melkein elävältä perheenjäseneltä, kun tietää kuinka monta sukupolvea siellä on asunut. Minä jo vitsailinkin Ágústin enolle, että me ostetaan talo häneltä kun se on valmis :D Tuskinpa näin tapahtuu koskaan, eikä hän varmasti edes myisi. Mutta haaveillahan aina saa :)

Kuvat eivät ole mitenkään loistavia, mutta ehkä niistä saa jotain vihiä tunnelmasta. Paljon on myös vielä kesken sisällä, joten jäi kuvattavaa seuraavaankin kertaan. Enkä myöskään oikein osaa, tai kamerallani ei pysty, ottamaan sellaisia laajempia kuvia sisältä, eli lähinnä tässä näkyy nyt vain yksityiskohtia.