Talvivarustelua

Tuli tilattua Vienalle melkoisen kallis talvihaalari... Aika paljonkin kalliimpi mitä olin kaavaillut. Mutta puolustan tätä ostopäätöstä sillä, että se jää sitten Sagalle. Ja koska tämä Mini Rodinin haalari on musta aivan megamakea, en varmasti kyllästy siihen ja miellelläni puen vielä Sagallekin kun se aika koittaa. Kävin ennen tilauspäätöstä kaupoilla katselemassa, ja esimerkiksi Ticket to Heavenin talvihaalarit oli ihan samoissa hinnoissa täällä kuin tuo tilaamani Mini Rodini, eli todella kalliita. Myös Polarn O. Pyretin haalareita katselin, mutta ne olivat kertakaikkisen ankean värisiä. Mitkään haalarit mitä hypistelin eivät saaneet mua mitenkään kiljumaan riemusta. En aio pistää melkein paria sataa euroa vaatteeseen, joka ei tunnu heti siltä että tän mä haluan lapselleni. Katselin toki myös edullisempia merkkejä, mutta mun mielestä niissä vaan oli niin suuri ero laadukkaampiin ja hintavampiin verrattuina. Monet edukkaat haalarit olivat kovin kankean ja painavan oloisia. Hirveä selitys ja puolustelu meneillään. Itsellenikin joudun vielä vakuuttelemaan, että tämä oli järkihankinta. Ensi viikolla pitäisi paketin saapua, katsotaan sitten vielä menikö koko nappiin, uskoisin näin :)

Kuvat minirodini.com

Sushi train

Me jätettiin tänään tytöt illaksi anoppilaan hoitoon ja mentiin syömään O Sushiin keskustaan. Taas kerran parhaat sushit ikinä :D Elikkä jos olet Reykjavíkissa ja mielesi tekee varmasti tuoretta ja hyvää sushia, O Sushi on paikka jonne kannattaa suunnata. Ihanan tunnelmallista ja rentoa, just passeli illanviettopaikka syksyisessä sateisessa säässä. Sushien jälkeen mentiin vielä jälkkärreille Satt-ravintolaan Hótel Natúraan. Ágústin sisko on siellä töissä, saatiin ykkösluokkaista palvelua :) Me ei olla pitkään aikaan tehty oikein mitään kivaa ja stressitöntä kaksin, ja vaikkei nytkään oltu kuin reilu pari tuntia poissa, piristi se kummasti. Oli myös mukavaa hakea tytöt kotiin kylvetettyinä ja valmiiksi yövaatteisiin puettuina. Ei tarvinnut edes käydä sitä ainaista iltahäslinkiä läpi, arjen luksushetkiä sanon minä!

(hämäriä kännykkäkuvia)

Islantilaista lastenvaatedesignia

Islannissa on paljon mielenkiintoisia ja hyviä vaatesuunnittelijoita ja -merkkejä. Myös lastenvaatteita. Yksi lemppareistani on Iglo. Iglon vaatteissa on aina joku kiva juju ja ne ovat hyvällä tavalla humoristisia, mutta kuitenkin tyylikkäitä. Ei mielestäni yhtään naurettavia, vaan vaatteet saavat hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Tänään ostin Sagalle heiltä fleecehaalarin ja mätsäävän pipon. Sagan vanha haalari on jäämässä pieneksi ja olin jo useampaan kertaan katsellut tätä pukua Iglolta. Täällä Islannissa sääolosuhteet on sellaiset, että nimenomaan fleecevaatteille löytyy paljon käyttöä. Eikös olekin hauska? :)

Pikku ballerinat

3-4-vuotiaiden lasten balettitunnin seuraaminen on nauruhermoja koetteleva elämys. Voi sitä söpöyttä! Viena aloitti eilen baletissa tarhakaverinsa kanssa. Tytöt olivat niin reippaita ja tekivät kaiken yhdessä. Heillä oli pieni etulyöntiasema muihin tyttöihin verrattuna, koska tunsivat toisensa ennestään ja olivat toistensa tukena. Musta tuntuu, että tästä tulee hauskaa. Luulen, että tanssiminen sopii Vienalle tosi hyvin. Sen liikkeet ovat vielä melko kömpelöitä, mutta hei mitä voi 3-vuotiaalta odottaa :) Enkä mä siis odotakaan mitään muuta kuin sitä, että se osaa ottaa ohjeita vastaan ja tehdä mukana. Se ainakin onnistui heti ekalla kerralla. Mamma on vähintäänkin yhtä innoissaan kuin tytär. Viena on balettitunnin jälkeen kotonakin näyttänyt kuinka hän tanssii ja kysynyt saako hän mennä uudestaan. Toki toki, ensi lauantaina taas :)

Käsi kädessä :)

Kielinero

Blogissa on ollut hiljaista, mutta "oikeassa" elämässä ei niinkään. Mä olen ollut viime päivät töissä, ja ai että kuinka olenkaan siitä nauttinut :) Kiva päästä puuhaamaan jotain muuta kuin niitä arkisia kotihommia. Vaikka työ onkin se kaikista arkisin juttu monille, minulle se on tällä hetkellä vähän kuin harrastus ja pako siitä normaalista päivärutiinista. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta :D

Keskiviikkona tapasin töissä uskomattoman nuoren naisen, mun on ihan pakko kertoa hänestä. Amerikkalainen tyttö, en kysynyt ikää, mutta veikkaisin että mun ikäinen tai vähän nuorempi. Hän oli ollut joitakin vuosia sitten Suomessa Leppävaaran lukiossa vaihto-oppilaana ja aivan uskomatonta miten hyvää suomea hän puhui! En ole koskaan kuullut kenenkään ulkomaalaisen puhuvan niin hyvin. Ei kuulunut juurikaan aksenttia, ehkä puheessa oli vähän samanlainen vivahde kuin joillain suomenruotsalaisilla, joilla ruotsi on selkeästi ykköskieli. Ja tämän tytön vaihto-oppilasvuodesta on jo aikaa, eikä hän ole tietysti pystynyt niin aktiivisesti edes pitämään kieltä yllä vaihtarivuoden jälkeen. Ja silti hän puhui edelleen todella hyvin, kuin vettä vaan. Olin jotenkin ihan sanaton hämmennyksestä ja siitä ylpeydestä minkä hänen kielitaitonsa minussa herätti. Tyttö kertoi vierailleensa Suomessa kerran vaihto-oppilasvuotensa jälkeen, mutta on toki pitänyt yhteyttä suomalaisiin kavereihinsa ja isäntäperheeseensä. Hän oli myös juuri suorittanu kanditutkintonsa loppuun venäjänkielestä ja mulle jäi sellainen ymmärrys, että muitakin kieliä on aika hyvin hallussa. Uskomaton kielinero!

En tajunnut kysyä, että voisinko ottaa hänestä kuvan, joten saatte taas tyytyä kuvaan lapsukaisistani :D

Tälläset typsykät tuli hakemaan mua tänään töistä :)

Sunnuntai

Kokoonnuttiin jälleen kesätauon jälkeen tarinoimaan suomalaisporukalla Pohjolan talon kirjastolle. Paikalla oli uusiakin naamoja, hauskaa että sana on levinnyt ja suomalaiset täällä ovat löytäneet tarinahetken. Toistan taas itseäni, mutta se vaan on niin hyvä lapsille kuulla suomea isomassa porukassa. Menin Sagan kanssa kaksin, koska Viena on valitettavasti vielä kipeänä, sillä on korvatulehdus. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun sille laitettiin putket korviin noin 1,5-vuotiaana.

Kuva pöllitty Piialta :)

Tarinoinnin jälkeen suunnattiin Piian ja hänen perheensä kanssa hieman kirppistelemään Kolaportiðiin ja sieltä sitten Harpa-musiikkitaloon kahville. Pysähdyttiin myös satamassa hieman pällistelemässä ja kuvailemassa. Piia ottikin tosi hyviä kuvia, minä en niinkään. Syytän edelleen välineitä :D

Mua naurattaa tää kuva ihan hillittömästi, näyttää kuin olisin tosissani valokuvaamassa, ammattilainen työssään :D 

Kuva Piialta jälleen.

Harpa

Porkkanakakkua, hyvää sellaista. Ja eipä voinut valittaa kuorrutuksen määrästä tällä kertaa. Paitsi että sitä oli ehkä jopa vähän liikaa. En saanut syötyä kuin puolet kakusta!

Ja Piia kuvasi jälleen... :)

Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Ehkä hieman kulunut vitsi jo tuo otsikko, mutta jostain syystä se saa mut edelleen nauramaan. Tänään ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä, ei sinne päinkään. Aamusta mentiin käymään mun kaverilla tyttöjen kanssa, hän tarjosi kahvit. Jätin ison täyden kahvimukini pöydälle niin, että Saga nappasi sen siitä alas. Onneksi mulla oli paljon maitoa seassa, joten kuumaa se ei ollut. MUTTA, sitä kahvia oli sitten ihan joka paikassa, tuolinpäällisiä myöten. Jostain kumman syystä Sagan tai Vienan päällä ei ollut yhtään vaikka kaikki muu tuntui lainehtivan ja olevan kivoissa kahviroiskeissa. Tytöt söivät myös mustikoita, eikä sinisiltä tahroiltakaan vältytytty valkoisessa lattiassa ja tuolinpäällisissä. Viena kävi myös jatkuvasti jääkaapilla ja pakastimessa tutkimassa ja vaatimassa jotain syötävää. Tytöt eivät ole koskaan ennen edes tavannut tätä kaveria, mutta kävivät sitten samantien taloksi kuitenkin. Kotiinlähdettäessä Viena sai vielä itkupotkuraivarit. Olisi pitänyt saada olla kauemmin. Lasten kanssa kyläily on mukavaa. Varsinkin niille, joiden luona kyläillään...

Iltapäivällä päikkäreiden jälkeen Viena lähti kummitätinsä luokse, heidän oli tarkoitus myös mennä lastenelokuviin. Viena oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, että saa mennä kummitädin luokse ihan ilman mammaa, yksin. Ja lähtikin intoa piukkana. Reilun puolentunnin päästä Vienan lähdöstä kummitäti kuitenkin soitti ja sanoi, että Viena vaan itkee ja valittaa mahakipua. Oli tainnut liika ruiscrackereiden ja mustikoiden syönti aamulla kyläillessä tehdä tehtävänsä... Vienalla tosin ei ole ollut mikään herkkä vatsa aiemmin. Taisi myös hieman jännitttää ja jotenkin kaikki innostus ja vatsanvääntö yhdessä oli liikaa tytölle. Hain Vienan siis kotiin. Olin itse juuri matkalla Sagan kanssa tapaamaan toista kaveria, hieman samaan suuntaan, joten ei onneksi tarvinnut mammaa kauaa odotella. Vienalle nousi sitten vielä illaksi hieman lämpöä, joten joku taudinpoikanenhan siellä oli ollut tuloillaan. Selittää varmaan aamunkin käytöstä..

Mut jos jotain positiivista kuitenkin tältä päivältä, Moli on ollut koiriksi ja jättänyt turhat tutkimiset ja ikkunoiden availut kokonaan väliin. Onkohan tämä nyt joku tilapäinen mielenhäiriö, vai olisikohan se kenties "aikuistumassa" pikkuhiljaa.... Toivotaan jälkimmäistä!

Kuva ei nyt liity aiheeseen millään lailla, mutta on musta jotenkin mainio. Ostin Vienalle eilen balettimekon, koska viikon päästä aloitetaan sellainen balettileikkikoulu. Oli muuten tyytyväinen pikkuballerina mekkonsa kanssa :)