Kielinero

Blogissa on ollut hiljaista, mutta "oikeassa" elämässä ei niinkään. Mä olen ollut viime päivät töissä, ja ai että kuinka olenkaan siitä nauttinut :) Kiva päästä puuhaamaan jotain muuta kuin niitä arkisia kotihommia. Vaikka työ onkin se kaikista arkisin juttu monille, minulle se on tällä hetkellä vähän kuin harrastus ja pako siitä normaalista päivärutiinista. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta :D

Keskiviikkona tapasin töissä uskomattoman nuoren naisen, mun on ihan pakko kertoa hänestä. Amerikkalainen tyttö, en kysynyt ikää, mutta veikkaisin että mun ikäinen tai vähän nuorempi. Hän oli ollut joitakin vuosia sitten Suomessa Leppävaaran lukiossa vaihto-oppilaana ja aivan uskomatonta miten hyvää suomea hän puhui! En ole koskaan kuullut kenenkään ulkomaalaisen puhuvan niin hyvin. Ei kuulunut juurikaan aksenttia, ehkä puheessa oli vähän samanlainen vivahde kuin joillain suomenruotsalaisilla, joilla ruotsi on selkeästi ykköskieli. Ja tämän tytön vaihto-oppilasvuodesta on jo aikaa, eikä hän ole tietysti pystynyt niin aktiivisesti edes pitämään kieltä yllä vaihtarivuoden jälkeen. Ja silti hän puhui edelleen todella hyvin, kuin vettä vaan. Olin jotenkin ihan sanaton hämmennyksestä ja siitä ylpeydestä minkä hänen kielitaitonsa minussa herätti. Tyttö kertoi vierailleensa Suomessa kerran vaihto-oppilasvuotensa jälkeen, mutta on toki pitänyt yhteyttä suomalaisiin kavereihinsa ja isäntäperheeseensä. Hän oli myös juuri suorittanu kanditutkintonsa loppuun venäjänkielestä ja mulle jäi sellainen ymmärrys, että muitakin kieliä on aika hyvin hallussa. Uskomaton kielinero!

En tajunnut kysyä, että voisinko ottaa hänestä kuvan, joten saatte taas tyytyä kuvaan lapsukaisistani :D

Tälläset typsykät tuli hakemaan mua tänään töistä :)