Tänään on eräänlainen merkkipäivä, tuli puoli vuosikymmentä täyteen Islannissa. Tasan viisi vuotta sitten saavuin Islantiin, eikä mulla ollut aavistustakaan, että tässä kävisi näin. Vuosi oli siis 2007 ja mun ensimmäinen etappi Islannissa oli perunatila Höfnissä. Siellä vietin muutaman kuukauden kunnes muutin pääkaupunkiin Reykjavíkiin. Loppukesästä 2008 tapasin Ágústin, ja loppu onkin sitten historiaa :)
 |
| Kuva maatilalta Höfnistä missä vietin mahtavat neljä kuukautta. |
 |
| Myös Höfnistä. |
Paljon on näihin viiteen vuoteen mahtunut, ihan älyttömästi on elämä muuttunut. Ja uskon ja toivon että olen myös itse muuttunut ja kypsynyt, aikuistunut ehkä jopa. Muistan kun olin vielä kotikylällä kaupankassalla töissä ja eräs asiakas mainitsi, ettet sä sieltä koskaan kotiin tule, löydät kuitenkin jonkun miehen ja perustat perheen. Naureskelin vain, että niin varmaan joo. Silloin 21-vuotiaana sinkkuna ei tuntuneet perheenperustamisajatukset mitenkään ajankohtaisilta. Mutta ei siinä kauhean kauaa nokka kuitenkaan tuhissut, Vienahan syntyi kesällä 2009.
 |
| Ihana ihana issikka! |
Yhtenä suurimpana saavutuksenani, tyttöjen saamisen jälkeen tietysti, pidän tätä islanninkielen omaksumistani. Eka vuosi meni hämmästellessä, enkä edes tehnyt kovin paljoa töitä kielen oppimisen suhteen. Toki pikkuhiljaa opin ymmärtämään jotain ja sanomaan perusfraaseja. Vienan syntymisen jälkeen kielitaito lähti kuitenkin vähän kuin itsestään kehittymään. 2010-2011 lukuvuonna opiskelin islantia yliopistolla ja se kouluvuosi karisti viimeisetkin ujouden rippeet ja kannusti mua oikeasti käyttämään kieltä, en enää pelännyt virheitä. Tänä päivänä en puhu englantia lähes ollenkaan islantilaisten kanssa. Toki joku sana voi olla joskus hukassa ja saatan käyttään englanninkielistä vastinetta, mutta muuten islannilla mennään sataprosenttisesti. Virheitä teen tietysti edelleen, mutta ei se haittaa ketään muuta kuin itseäni.
 |
| Vienan ristiäiset vuonna 2009... |
 |
| ... ja Sagan 2011 |
Mulla ei enää nykyään ole ikävä Suomea. Ihmisiä Suomessa toki kaipaan paljon, perhettä ja ystäviä. Alkuvuosina tuli kaivattua kaikenlaista muutakin ja muista vielä noin vuosikin sitten kun tuli välillä kova kaipuu moniin suomalaisiin asioihin. Mutta enää ei ole pitkään aikaan ollut ikävä, enkä tällä hetkellä pysty kuvittelemaan palaavani Suomeen. Mielihän voi toki muuttua, en pidä sitä mitenkään mahdottomana ajatuksena, mutta nyt mun koti on täällä.
Tosi hienoo että oot oppinu kielen niin hyvin :) Se on niin hyödyllinen juttu. Ja paljon säkin oot kerenny tähän mennessä jo elämässäs tekemään. Onnea sit vaan taas tulevalle viidelle vuodelle ;)
ReplyDeleteKiitos vaan, tiedä mitä seuraavat viisi vuotta tuovat tullessaan, hahah. On tuo kielen oppiminen aikamoista, en olisi ikina uskonut etta joskus oikeasti puhun islantia. Paljon on kylla viela kehittymisen varaa :)
DeleteTaas yksi tarina, joka osoittaa, että elämässä ei tosiaan voi etukäteen tietää mihin tässä päätyy :) Tykkään kovasti lukea blogiasi, vaikka oma elämäntilanteeni onkin toistaiseksi aika kaukana sinun elämäntilanteesta! Mitäpä väliä sillä on, koska kirjoitat kuitenkin asioista, jotka minua kiinnostaa, kuten monikulttuurisuus :)
ReplyDeleteT. Aktiivinen seuraaja, 18v ja risat!
Kiitos ja kiva kuulla, että olet jaksanut seurata :) Ja ei todellakaan kannata edes yrittää suunnitella elämäänsä kauhean tarkkaan pitkälle eteenpäin, vaan tarttua tilaisuuksiin mitä eteen tulee. Ja tietysti toteuttaa omia haaveitaan :) Hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti mun höpinät jaksaa kiinnostaa jatkossakin.
Delete