Ikävä

Meillä on luonnollisesti ikävä "pabbia". Sagakin osoitteli tänään tuolia missä Ágúst aina löhöää ja sanoi useaan kertaan "pabbi, pabbi". Aika hellyyttävää. Samalla musta tuntui vähän pahaltakin, että mitäköhän se ajattelee, kun ei raukka vielä varsinaisesti ymmärrä mistä on kyse, kun yhtäkkiä pabbi ei olekaan kotona. Vienakin sai tänään illalla jonkun surullisuuskohtauksen ja itkeskeli vähän isänsä perään. Sille onneksi voi asian selittää ja se ymmärtää, että kyllä isukki tulee takaisin kotiin. Tietysti tuon ikäinen ei oikein ymmärrä vielä aikaa, joten Viena kyselee ja odottaa pabbia kotiin oikeastaan joka päivä. Ja noin viikko vasta kulunut...

Ikävä on myös Molia. Vaikka mä usein kiroankin sen koiruuksia ja välillä mulla käy hermoon se ainainen imuroiminen ja siivoaminen, koirankarva kun ei tästä taloudesta imuroimalla lopu. Paitsi ehkä viideksi minuutiksi. Mutta noita negatiivisia fiiliksiä isompi tunne on kuitenkin se rakkaus perheenjäsentä kohtaan. On täällä kovin tyhjää ilman Molia. Ja tylsempääkin. Harmi vaan kun se ei oikein ole mahdollista olla yksin noiden pienten kanssa ja tarjota Molille samalle sen tarvitsema liikunta ja huomio.

Vaikka ikävä on kova, olen kuitenkin erittäin hyvillä mielin, koska tiedän että Molilla on hauskaa. Se on hoidossa maalla, samassa paikassa missä viime kesänäkin Ágústin ollessa merellä. Se on yhden naisen luona, joka ottaa koiria ja kissojakin hoitoon pidemmiksikin ajoiksi. Ja tämä nainen, Helga, on varmasti yksi elänrakkaimmista ihmisistä ketä oon ikinä tavannut. Hän hoitaa ja viettää aikaa eläinten kanssa elääkseen ja jaksaa touhuta niiden kanssa vaikka mitä. Tällä hoitopaikalla on Facebook-sivut, minne Helga laittelee jatkuvasti kuvia koirien touhuista. Tosi hauska seurata, tietää vähän mitä siellä puuhaillaan. Moli on päässyt tän vähän reilun viikon aikana ainakin kaksi kertaa jo merenrannalle juoksemaan ja leikkimään muiden koirien kanssa. Lisäksi hoitopaikan piha on iso ja aidattu, joten sielläkin saa olla ihan vapaana päivät. Ei mitään häkkiin sulkemisia yms. Ihan kuin kotona olis, vähän musta jopa tuntuu, että Moli viettää siellä parasta aikaa ikinä :)

Kuvat ovat lainattu hoitolan Facebook-sivuilta ja ovat kaikki Helga Kristjánsdóttirin ottamia.