Minä ja Saga ulkoilutettiin Molia ahkerasti aamulla ja päivällä ennen Vienan hakua. Ja arvaatteko miten tuo koiruus kiitti siitä? Kun käväisin kaffella läheisessä kahvilassa, hän päätti sillä välin levittää roskat pitkin keittiötä. Eikä se edes riittänyt, kun avasin ulko-oven tullakseni sisään, tuo katala otus oli kyttäämässä oven takana ja paineli livohkaan minkä kerkesi. Tiesi siis olleensa pahan teossa. Mulla ei ollut kertakaikkiaan mitään tehtävissä. No aikani odoteltua puhelin soi, joku oli saanut Molin kiinni ja vielä ihan lähellä meitä. Hyvä näin, noista huskyista kun ei koskaan tiedä kuinka pitkälle päättävät pinkoa.
Yritin ottaa vähän kuvia meidän pihapiiristä, koska maisemat on oikeesti aika hienot varsinkin tällaisena kauniina päivänä kun vuoret näkyy valkoisina taustalla. Eihän noi kuvat oikein oikeutta tee näille upeille seuduille, mutta ainakin näkyy hieman minkälaisessa ympäristössä asutaan :)
Tarhamatkan varrelta |
Rivitalo, jossa asutaan. |
On ne koiruudet just sellaisia. Täälä joskus kun tulen kotiin on jäänyt joku laukku auki ja kaikki nenäliinat on tuhansina palasina kaikkialla ympäri asuntoa. Siinä sitten kykitään lattialla. :D
ReplyDeleteOn ne sellaisia pikkuriiviöitä, haha. Ja meidän tapauksessa ei edes kovin pieni. Joskus toivoisin, että mulla olisi tyhmä koira, joka ei itse keksisi avata keittiön laatikoita ja kaappeja :D
DeleteHahha kiva kuulla et muiden koirat osaa kans tehdä pahoja :D
ReplyDeleteT:anna :)
Kuin myös :D Onneksi meilla ei ole maailman ainut riiviö...
Delete