Maalausta ja kommelluksia

Meillä on Ágústin äidin ainakin 25 vuotta vanha sohvapöytä. Se on tummaksi maalattua tai muuten käsiteltyä puuta ja tosi kulunut. Ihan tavallisen mallinen pöytä, jossa ei oikein ole mitään ihmeellistä muttei mitään vikaakaan. Päätin sitten senkin maalata, niin ei tartte ainakaan ihan ensimmäisenä ryhtyä uutta sohvapöytää hankkimaan. Kummasti on kyllä heti paljon valoisamman ja kivemman näköinen parin maalikerroksen jälkeen! Ja tällä kertaa käytin myös pohjamaalia ;) Luulenpa, että sudin vielä yhden kerroksen maalia lisää, sitten luulisi jo kelpaavan.

Moli on jälleen kerran taas kunnostautunut. Noin viikko sitten lähdettiin käymään kaupassa ja meiltä jäi olohuoneen pieni tuuletusikkuna auki. Juuri kun parkerattiin autoa, Ágúst sai puhelun naapureilta. Moli oli yrittänyt ulos ikkunasta ja jäänyt siihen jumiin ja piti ihan hirveää meteliä. Siitä selvittiin sitten sähkähdyksellä, mitään ei käynyt ja koira saatiin irti ikkunasta. Sen jälkeen ei olla ikkunaa jätetty auki.

Tänään sit olin Sagan kanssa lääkärissä poistattamassa kipsiä ja tarkistuttamassa jalkaa (kaikki on muuten ihan hyvin jalan suhteen), sillä välin Ágúst sai puhelun töihin, taas jälleen kerran naapureilta, että Moli on ikkunassa jumissa. Se joutui sitten tulemaan töistä kotiin pelastamaan tilanteen. Tällä kertaa ikkuna meni myös vähän rikki ja myös sellainen kahva millä se avataan ja suljetaan. Oudointa koko jutussa on se, että mä oon ihan sataprosenttisen varma, että suljin ikkunan, koska muistin oikein ajatelleeni sitä. Eli Moli ilmeisesti saa sen ikkunan itse auki. Ihan uskomaton tapaus, aina se keksii jotain uutta. Tästä rupeaa olemaan jo huumori kaukana... Ja se ikkuna on niin pieni, ettei sen oikeasti pitäisi mitenkään päästä siitä ulos, me ei ymmärretä millä ihmeellä se saa sen päänsä tungettua siitä läpi.

Ikkuna on n.15cm leveä ja se aukeaa n.10cm.