Haaste

Minut on haastettu! Seven Days A Week-blogin kirjoittaja Mm haastoi minut seuraavaan:

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.

2. Valitse neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta kolme muuta bloggaajaa:

-N-

suvi

-Henrietta

Kävipä tuuri, ettei ollut mikään karmea kuva minusta. Tässä on Viena viime joulun aikoihin, vaaleanpunaiset reinot kädessä ja uusi pipo huonosti päässä. Tuohon pipoon liittyykin hauska tarina. Oltiin joulun välipäivinä kaupoilla ja etsin Vienalle alennusmyynneistä uutta myssyä. Zarassa Viena nappasi tuon sinisen neulemyssyn käsiinsä ja ihan selkeästi halusi sen. Ei nimittäin suostunut vaihtamaan sitä mihinkään muuhun pipoon, vaikka yritin tarjota. Tuo oli nimittäin nippa nappa hyvän kokoinen, eikä suurempaa kokoa ollut tarjolla. Ostettiin kuitenkin tuo, vaaikka jäikin melkein heti pieneksi. Se oli ensimmäinen ostos jonka Viena "päätti" ihan itse :)

Tyttöjenpäivä

Me tytöt oltiin koko päivä sisällä. Ulkona on ollut niin karmea ilma, ettei sinne ole ollut menemistä. Vienakin oli tänään koko päivän kotona ja olisi ollut tosi hauska tehdä jotain kivaa ulkona. Eihän tuon ikäinen oikein jaksaisi koko päivää neljän seinän sisällä kököttää, enkä kyllä minäkään. Saga sai kuitenkin onneksi nukuttua päiväunet ulkona vaunussa, ei ollut tuuli ja sade yltyneet ihan myrskyksi asti vielä siihen aikaan. Meillä on myös aika suojaisa paikka tossa koko seinän korkuisen ikkunan vieressä, jossa aina vaunuja pidän kun Saga on unilla. Mutta nyt myrskyää!

Yllättävän hyvin me saatiin kuitenkin päivä kulumaan. Kuunneltiin lastenmusiikkia ja Viena tanssi ympäri olohuonetta. Katottiin me vähän piirrettyjäkin ja rakennettiin legoilla duploilla. Viena on myös ahkera leikkimään nukeilla, se pistää ne nukkumaan pitkin kämppää ja välillä "vaihtaa" vaipat ja leikkii niiden kanssa. Sagakin leikki paljon lattialla ja yritti koko ajan päästä kovasti eteenpäin. Musta näytti tänään jo vähän siltä, että kohta lähtee liikkeelle. Eteenpäin ei vielä mennyt, mutta mahalla makoillessaan pyöri hienosti ympyrää.

Tuntuu, että aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti viimeiset pari vuotta. Ei sitä meinaa oikein ymmärtää miten elämä on muuttunut. Oon tosi onnellinen, mulla on niin ihanat tytöt!

Tarinatuokio, Ikea-reissu ja leipomuksia

Viikonloppua vietettiin aika rauhallisissa merkeissä. Ei tullut tehtyä läheskään niin paljoa kun olin suunnitellut. Mutta mukavaa on ollut silti, ei aina tarvitse niin kauheasti tehdäkään, välillä on hyvä olla vaan kotona ja leikkiä lasten kanssa. Musta on tosi kivaa viettää aikaa koko perheen kesken. Vienakin kun on viikolla aina päiväkodissa, niin on ihanaa että se on kotona koko päivän, vaikkakaan kaksivuotiaan kanssa ei ole aina ihan helppoa, vielä kun yhtälöön lisää yhen puolivuotiaan. Ja koiran.

Eilen menin tyttöjen kanssa tapamaan muita suomalaisia lapsia ja heidän vanhempiaan Pohjolan taloon. Meitä perheellisiä suomalaisia kokoontuu Pohjolan talon kirjastossa kerran kuussa tarinatuokion merkeissä. Mun mielestä ihan mielettömän mukavaa tavata suomalaisia, sekä lapsia että aikuisia. Ihanaa ja vapauttavaa puhua omaa kieltä kunnolla. Tosi hyödyllistä kaikille lapsillekin, että kuulevat suomea muuallakin kuin kotona ja useammilta ihmisiltä. Kaikenlisäksi se kirjasto on viihtyisä ja mukava, siellä on ihana lastenosasto, missä on sohvat, pehmeät matot ja lattiatyynyjä. Lisäksi siellä on pöytä ja värikyniä piirtämistä varten. Ja kirjoja on kaikilla pohjoismaisilla kielillä. Täytyisikin ruvetä käyttämään Pohjolan talon kirjastoa enemmän. Olen itse lukenut rikollisen vähän parin viime vuoden aikana. Paitsi tietysti Vienalle nyt kun se on vihdoin malttanut ruveta myös vähän kuuntelemaan, eikä pelkästään katsomaan kuvia.

Viena on just kaatumassa kun nappasin tämän kuvan, sillä on ollut tasapaino vähän hakusessa viimeaikoina. Kuva otettu Pohjolan talon kirjastolla.

Iltapäivällä piipahdin Ikeassa ostamassa vähän kehyksiä ja jotain muuta pientä tosi tarpeellista sälää, niinkuin Ikeasta aina tuppaa mukaan tarttumaan. Jösses mikä hysteria ja kaaos siellä oli päällä. Siis ihan oikeasti, nyt on marraskuun eka viikonloppu ja jouluhysteria on alkanut ihan täysillä. En olisi uskonut, vaikka aiemmin jo asiaa päivittelinkin. Muutenkin Ikea on sellainen paikka, jota pitäisi tajuta välttää viikonloppuisin. Se kun tuntuu olevan joku lapsiperheiden pyhiinvaelluskohde. Äidit vanhemmat ajattelevat, että tehdäänpäs koko perhe yhdessä jotain hauskaa, eli mennään Ikeaan! Öööö... En usko, että Ikea vastaa pikkulasten käsitystä jostain hauskasta, eikä muuten isienkään.

Tänään aamulla oltiin tapamme mukaan ulkoilemassa. Ihan vaan leikkipaikalla keinumassa ja vähän tässä lähistöllä kävelemässä. Aamulla oli vielä hyvä ilma, mutta iltapäivällä sää on vaihdellut viiden minuutin välein, islantilaiseen tapaan. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja seuraavan kerran kun vilkaiset ikkunasta ulos siellä sataa kaatamalla ja on säkkipimeää.

Molikin pääsi vähän purkamaan energiaa juoksentelemalla kepin perässä.

Ai niin, mä myös leivoin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni banaanileipää. Ei tullut otettua kuvaa (eipä siinä paljon kuvattavaa ollut), mutta hyvää tuli. Tosin aion muokata reseptiä hieman, seuraavalla kerralla vähemmän sokeria ja enemmän banaania. Oon melkein ylpeä itsestäni kun oon ruvennut leipomaan useammin. Ennen musta kaikki leipominen tuntui jotenkin niin työläältä ja rasittavalta, muttei enää. Mikään mestarileipuri en todellakaan ole, aina tulee kämmättyä jotain. Onnistun kuitenkin ihan hyvin, jos ei ole liian monimutkaisista resepteistä kysymys. Saas nähdä miten käy mun joululeipomisten kanssa. Toivottavasti en ole haukannut suunnitelmissani liian isoa palaa.

Tytöt mekoissaan

Saga on tällä viikolla oppinut kunnolla kääntymään vatsalleen itse. Tänään se on ähissyt ja puhissut kun on yrittänyt kääntyä takaisin selälleen, melkein jo onnistuu, loppusilaus vaan puuttuu. Liikkeellekin on kova yritys ja tahto. Ei varmaan mee kauaa kun Saga lähtee ryömimään. Sitten ei toiminta lopu tässä huushollissa.

Kävin Vienan kanssa lähikaupassa kävellen ja tajusin yhtäkkiä kuinka paljon siitä on jo seuraa. Viena istui rattaissa naama muhun päin ja höpötettiin koko matka. Tylsää olis ollut jos yksin olisin joutunut menemään. Uskomaton muutos on tapahtunut viimeisien kuukausien aikana. Tosi hauska huomata kuinka voin jo jutella oman pienen tyttäreni (vastahan se oli vauva!) kanssa ja se vastailee ja kertoo juttuja kun kyselen. Mun täytyy vaan muistaa puhua suomea, välillä se meinaa unohtua, koska Viena enimmäkseen puhuu islantia. Viena ymmärtää kyllä suomea täysin ja käyttää joitain sanoja myös. Muttei ihan vielä osaa erotella, kenen kanssa puhutaan mitäkin kieltä. Kaikki aikanaan.

Tässä vähän kuvia, mitä on tullut räpsittyä tänään :) Eikö olekin söpöt mekot tytöillä!

Joulumietteitä

Kerroin tänään Vienalle joulusta. Hyvin meni joulun idea perille; jos et ole kiltti, et saa paketteja. Haha, lastenkasvatuksen kulmakivet tuli sit otettua käyttöön. Kiristys, lahjonta ja uhkailu. Nyt voin sitten jouluun asti uhkailla sillä, ettei saa lahjoja jos ei tottele. No ei vaiskaan, mutta huvitti vähän itseänikin miten tuli joulun idea esitettyä... Mutta ei kai vähän reilulle 2-vuotiaalle vielä voi koko joulun syvintä olemusta opettaa. Ei joululla minullekaan sinäänsä mitään kristillistä merkitystä ole. Minulle joulu on aikaa perheen kanssa, hyvää ruokaa, yhdessäoloa ja rauhallisuutta. Tietty ne lahjatkin on kivoja, mutta tässä iässä ja perheellisenä sitä ennemminkin miettii, mitä muille ja lapsilleen voisi antaa, kuin mitä itse saa ja haluaa. Antamisen ilo on paras ilo, eikös se niin mennyt :)

Vaikka mulla on jo kova joulufiilis ja odotus päällä, inhoan silti sitä kun joka paikka on jo täynnä joulumainoksia, jotka suorastaan rääkyy kuinka on pakko ostaa, ostaa ja ostaa. Rahaa on käytettävä mahdollisimman paljon, muuten joulustasi tulee kurja ja lapsesi kärsii jos eivät saa kymmenittäin paketteja, kjaftæðia sanon minä! Ei sitä joulua ihan vielä joka tuutin täydeltä tarvitsisi markkinoida. Muutenkin ärsyttää kuinka kaikki on niin pirun kaupallista. Toisaalta, meidän oma vikammehan se on kun lampaina rynnätään kauppohin ja vimmaisina ostetaan hyllyt tyhjiksi, vaikka varaa ei olisi. 

Omassa rauhassa on mun mielestä tosi mukava jo aloitella joulun suunnittelu. Tulevan joulu on Sagan ensimmäinen ja myös ensimmäinen joulu, josta Vienakin jo toivottavasti ymmärtää jotain. Tosi hauska nähdä miten se suhtautuu kaikkiin paketteihin ja joulujärjestelyihin. Nyt kun on lapsia, saan ehkä takaisin hieman sitä fiilistä ja jännitystä mikä liittyi jouluun kun olin itse lapsi.

Viena auttoi kuusen koristelussa viime jouluna

Ympäristöteko ja ruisleipää

Olen järjettömän ylpeä tämänpäiväisestä ympäristöteostani! Minä laiskamato nimittäin kävelin kaverini luokse kahville ja sieltä hakemaan Vienaa päiväkodista. En ajanut Jeepilläni metriäkään. Ei välimatkat mitään järjettömän pitkiä olleet, mutta ihan mukavasti sain silti liikuntaa ja raitista ilmaa. Ja hyvän mielen.

Täytyy myöntää, ettei kyseessä ollut pelkkä ekoteko, vaan myös rahan ajatteleminen, bensa ei nimittäin ole halpaa. Pakko yrittää vähentää autolla ajoa, ainakin silloin kun on mahdollisuus kävellä. Mä hyppään auton rattiin ihan liian helposti sen enempiä miettimättä. Ehkä se on hyväkin, että mulla on tollainen supersyöppö kinneri, joudunpahan vähän funtsimaan milloin voisin ajamisen sijaan kävellä. Ja sehän on vaan plussaa, jos pystyn kuormittamaan ympäristöä hieman vähemmän rahan säästämisen lomassa.

Olin siis tapaamassa kaveriani tänään, toista suomalaista äitiä. Sain häneltä ruisleipää, Vaasan ruispaloja, nam! Siitä suuri kiitos. Kummasti minäkin olen ruvennut arvostamaan suomalaista ruisleipää ulkomaille muuton jälkeen. Suomessa asuessani en sen kummemmin leipävalikoimia ajatellut, enkä edes ole ikinä ollut mikään mieletön ruisleipäfani. Lähes kaikki leipä täällä on enemmän tai vähemmän valkoista pullamössöä. Onneksi terveellisyydestä on nyt tullut jonkinlainen trendi, tai ainakin ihmiset tuntuvat tiedostavan paremmin mitä kannattaa syödä ja mitä ei, joten leipomoillakin rupeaa olemaan tarjolla terveellisiä leipävaihtoehtoja. Mutta ei silti mitään suomalaista ruisleipää vastaavaa. Olisiko tässä markkinarako? Eikun bisnestä perustamaan.

Täytyy mainostaa vähän, tämä samainen kaverini ompelee retrokankaista lastenvaatteita, leluja, pussukoita ja ties mitä. Aivan ihania juttuja! Tilasin häneltä tytöille joululahjoiksi supersöpöt pöllö-pehmolelut. Lisäksi suunnittelimme ratasistuimeen suojusta/jalkapeitettä Sagalle. Istuin on meinaan sen verran avonainen, että jos siinä meinaa päiväunia nukkua talviasaikaan, jonkinlainen suojus untuvapussin lisäksi on tarpeen. Onneksi on ompleutaitoinen tuttava :)

Ohjelmalöytö

Meillä on täällä Islannissa vain yksi valtakunnallinen "ilmainen" televisiokanava RÚV, joka vastaa sisällöltään paljon suomalaisia YLE:n kanavia. En katso paljon televisiota, paitsi uutiset ja joskus jotain elokuvia ja dokumentteja. RÚV:ilta ei kertakaikkiaan tule paljoa katsottavaa. Netistä seuraankin kaikenlaista enemmän tai vähemmän hömppää. Yksi suosikeistani on Project Runway, jonka tuorein tuotantokausi pääsi juuri päätökseensä. Mietinkin, että mitä ihmettä mä nyt katson Desperate Housewives:ien ohella.

Onnekseni löysin ihan huippumielenkiintoisen brittiläisen talonrakennusohjelman (ei ehkä kuulosta kovin raflaavalta) Grand Designs. Siinä seurataan mielenkiintoisia rakennusprojekteja, toinen toistaan erikoisempia ja hämmätyttävämpiä. Yhteisenä piirteenä kaikille projekteille on jokin poikkeava tekijä "normaalista" omakotitalorakentamisesta. Käytetään innovatiivisia uusia ja kokeellisiakin menetelmiä, rakennetaan erittäin ympäristöystävällisesti, tai muutetaan vaikka vanha teollisuusrakennus asunnoksi. Eikä läheskään kaikki projektit ole luksuslinnoja, niinkuin usein vastaavissa ohjelmissa.

Mä oon kiinnostunut sisustamisesta (vaikka oma koti ei siltä tällä hetkellä näytäkään) ja arkkitehtuurista. Musta on ihana mennä ajelulle katselemaan erilaisia taloja ja kerätä ideoita omaa unelmien taloa ja kotia varten. Haaveillahan saa ja se on kaikenlisäksi ilmaista :) Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan ohjelman, jos sisustus, talot ja arkkitehtuuri kiinnostaa. Mielestäni erittäin asiallinen ja piristävä poikkeus moniin amerikkalaisiin sisustusohjelmiin verrattuna.