Tarinatuokio, Ikea-reissu ja leipomuksia

Viikonloppua vietettiin aika rauhallisissa merkeissä. Ei tullut tehtyä läheskään niin paljoa kun olin suunnitellut. Mutta mukavaa on ollut silti, ei aina tarvitse niin kauheasti tehdäkään, välillä on hyvä olla vaan kotona ja leikkiä lasten kanssa. Musta on tosi kivaa viettää aikaa koko perheen kesken. Vienakin kun on viikolla aina päiväkodissa, niin on ihanaa että se on kotona koko päivän, vaikkakaan kaksivuotiaan kanssa ei ole aina ihan helppoa, vielä kun yhtälöön lisää yhen puolivuotiaan. Ja koiran.

Eilen menin tyttöjen kanssa tapamaan muita suomalaisia lapsia ja heidän vanhempiaan Pohjolan taloon. Meitä perheellisiä suomalaisia kokoontuu Pohjolan talon kirjastossa kerran kuussa tarinatuokion merkeissä. Mun mielestä ihan mielettömän mukavaa tavata suomalaisia, sekä lapsia että aikuisia. Ihanaa ja vapauttavaa puhua omaa kieltä kunnolla. Tosi hyödyllistä kaikille lapsillekin, että kuulevat suomea muuallakin kuin kotona ja useammilta ihmisiltä. Kaikenlisäksi se kirjasto on viihtyisä ja mukava, siellä on ihana lastenosasto, missä on sohvat, pehmeät matot ja lattiatyynyjä. Lisäksi siellä on pöytä ja värikyniä piirtämistä varten. Ja kirjoja on kaikilla pohjoismaisilla kielillä. Täytyisikin ruvetä käyttämään Pohjolan talon kirjastoa enemmän. Olen itse lukenut rikollisen vähän parin viime vuoden aikana. Paitsi tietysti Vienalle nyt kun se on vihdoin malttanut ruveta myös vähän kuuntelemaan, eikä pelkästään katsomaan kuvia.

Viena on just kaatumassa kun nappasin tämän kuvan, sillä on ollut tasapaino vähän hakusessa viimeaikoina. Kuva otettu Pohjolan talon kirjastolla.

Iltapäivällä piipahdin Ikeassa ostamassa vähän kehyksiä ja jotain muuta pientä tosi tarpeellista sälää, niinkuin Ikeasta aina tuppaa mukaan tarttumaan. Jösses mikä hysteria ja kaaos siellä oli päällä. Siis ihan oikeasti, nyt on marraskuun eka viikonloppu ja jouluhysteria on alkanut ihan täysillä. En olisi uskonut, vaikka aiemmin jo asiaa päivittelinkin. Muutenkin Ikea on sellainen paikka, jota pitäisi tajuta välttää viikonloppuisin. Se kun tuntuu olevan joku lapsiperheiden pyhiinvaelluskohde. Äidit vanhemmat ajattelevat, että tehdäänpäs koko perhe yhdessä jotain hauskaa, eli mennään Ikeaan! Öööö... En usko, että Ikea vastaa pikkulasten käsitystä jostain hauskasta, eikä muuten isienkään.

Tänään aamulla oltiin tapamme mukaan ulkoilemassa. Ihan vaan leikkipaikalla keinumassa ja vähän tässä lähistöllä kävelemässä. Aamulla oli vielä hyvä ilma, mutta iltapäivällä sää on vaihdellut viiden minuutin välein, islantilaiseen tapaan. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja seuraavan kerran kun vilkaiset ikkunasta ulos siellä sataa kaatamalla ja on säkkipimeää.

Molikin pääsi vähän purkamaan energiaa juoksentelemalla kepin perässä.

Ai niin, mä myös leivoin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni banaanileipää. Ei tullut otettua kuvaa (eipä siinä paljon kuvattavaa ollut), mutta hyvää tuli. Tosin aion muokata reseptiä hieman, seuraavalla kerralla vähemmän sokeria ja enemmän banaania. Oon melkein ylpeä itsestäni kun oon ruvennut leipomaan useammin. Ennen musta kaikki leipominen tuntui jotenkin niin työläältä ja rasittavalta, muttei enää. Mikään mestarileipuri en todellakaan ole, aina tulee kämmättyä jotain. Onnistun kuitenkin ihan hyvin, jos ei ole liian monimutkaisista resepteistä kysymys. Saas nähdä miten käy mun joululeipomisten kanssa. Toivottavasti en ole haukannut suunnitelmissani liian isoa palaa.