Keikalla

Meillä oli eilen vapaa-ilta, tytöt menivät pitkästä aikaa yökylään anoppilaan. Minä ja Ágúst tehtiinkin sitten jotain, mitä ei olla yhdessä tehty vissiin ikinä. Mentiin keikalle! Pari mun kaveria oli aiemmin päivällä kysellyt, jos tulisin katsomaan Valdimar-nimistä yhtyettä, enkä oikein osannut päättää mitä tekisin. Sain "mielettömän älynväläyksen" ja ajattelin että mennäänkin yhdessä :D Ja kivaa oli, ainut vaan että me ollaan vissiin vähän vanhoja, kun rupesi väsyttämään ihan hirveästi kesken kaiken. Ei johtunut musiikista, koska Valdimar oli aivan loistava. Oli kuitenkin oikein piristävää tehdä jotain "uutta" yhdessä. Molemmat ollaan aina tykätty musiikin kuuntelusta ja seurattu musamaailmaa paljon, livemusiikistakin on tullut nautittua paljon ennen lapsien tuloa kuvioihin. Ágúst soittikin bassoa (kai?) jossain bändissä nuorempana. Keikat ja muut myöhäiset yhteiset iltamenot on vaan jäänyt kokonaan pois mielestä lasten ollessa pieniä.

Laitan vielä youtube-linkin Valdimarin hittibiisiin, ihan mahtava. Videota tähän biisiin ei valitettavasti ole, mutta kuunnelkaapas!

Haalari-ihanuus

Postailin joku aika sitten Vienalle tilaamastani Mini Rodinin talvihaalarista. Se tulikin heti seuraavan päivänä postauksesta, mutta ilmat lauhtuivat joten puku taisi olla päällä vain kerran päiväkodissa ennen eilistä. Eilen oli tosi kylmä! Kuvissa näyttää siltä kuin tytöt olisivat ylipuettuja, kun kaikki on vielä vihreää. Mutta voin luvata etteivät olleet, niin hyytävä viima kävi jostain Atlantilta, että haalarit tulivat tarpeeseen.

Tuosta Vienan uutukaisesta puvusta vielä sen verran, että se on just niin ihana kuin odotinkin. Ja vaikuttaa oikeasti hintansa väärtiltä, huippulaatua kun on. Jos joku vielä suunnittelee Mini Rodinilta hankkivansa talvivaatteita, nuo koot ovat sitten melkoisen pieniä. Voi melko huoletta ottaa yhden koon isomman kuin normaalisti hankkisi. Vienalle valitsin koon 104/110 cm ja hyvä niin koska se ei ole mikään älyttömän iso vaikka kasvunvaraa toki on. Mini Rodinit ovat myös malliltaan aika kapeita. Katselin esimerkiksti Ticket to Heavenin talvihaalareita ja niistä olisin ostanut koon 98 cm, ne taitavat tosin olla aika reiluja kokoja.

P.S. Jos ihmettelette hanskojen puuttumista, molemmat tytöt repivät ne pois käsistä heti ensitöikseen. Oltiin autolle menossa, joten en sitten ruvennut taistelemaan asiasta. Ihan vaan ajattelin mainita kun pisti omaan silmään miten hölmöltä tuo näyttää :D

Hienoin lopapeysa ikinä

Lopapeysa on islantia ja tarkoittaa villapaitaa, ei kuitenkaan mitä tahansa sellaista, vaan islantilaisesta lampaanvillasta, lopista, kudottua islantilaista villapaitaa. Islantilaiselle villapaidalle tyypillistä on, että se on neulottu pyöröneuleena ja sitä koristaa jonkinlainen kirjoneule miehustassa ja usein myös hihansuissa ja helmassa.

Mä sain eräältä Ágústin sukulaisnaiselta ihanimman lopapeysan ikinä. Hän oli neulonut sen tyttärelleen, mutta olikin liian pieni. Kelpaa mulle! Tämä paita ei ole kuitenkaan ommeltu karheasta islantilaisesta villasta vaan jostain pehmeämmästä ja hienommasta ulkomaisesta. Se tekeekin siitä niin supermukavan, kun ei kutise. Islantilaiset käyttävät lopapeysojaan useimmiten kuin takkeja, pukevat ehkä alle jotain tuulenpitävää mutta villapaita toimii uloinpana kerroksena. On myös olemassa ohuesta lopista kudottuja paitoja, jotka sopivat paremmin sisäkäyttöön, eivät ole ihan niin kuumia. Uskaltaisin väittää että jokainen islantilainen omistaa perinteisen villapaidan ja jokainen tuntee jonkun joka osaa niitä neuloa. Minäkin varmaan osaisin jos viitsisin.

 Älkää huomioiko mun typerää posea ja ilmettä, keskittykää paitaan :D Tästä kuvasta  näkee mun paidan ihanuuden ehkä parhaiten.

Islantilaisia villapaitoja myydään myös todella paljon turisteille, ne ovat todellinen myyntivaltti ja jos haluaa ostaa jotain todella islantilaista, villapaita on se juttu. Vähän aikaa sitten oli kuitenkin "skandaali" kuinka joku isompi firma oli teetättänyt paitojaan jossain halvan työvoiman maassa ja myyneet niitä silti islantilaisina. Tämän kuitenkin koski vain jotain urheiluvaatemerkkiä, jonka paidoista näki ihan suoraan etteivät ne edes olleet käsin neulottuja. Joten jos käy Islannissa villapaitoja myyvissä kaupoissa, aika turvallisin mielin voi luottaa sen alkuperän olevan Islannissa. Mutta aina kannattaa varmistaa asia jos hiemankin epäilyttää. Jos jotakuta kiinnostaa, Farmers Marketilla on nettikauppa, heidän paidat ovat aivan mielettömän ihania. Itse en omista yhtään, mutta olen usein haaveillut hankkivani jonkun.

Suomeen!

Ostinpas tuossa ohimennen aamukahvia hörppiessä lennot Suomeen. Lähes kaksi ja puoli vuotta on vierähtänyt viime vierailusta. Eli ehkä nyt on jo korkea aika palata käymään kotikonnuilla. Tästä tulee myös Sagan ensimmäinen matka Suomeen ja Vienan toinen. Marraskuussa koittaa mun ja tyttöjen vähän reilun viikon mittainen seikkailu Suomeen. Mua rupes heti jännittämään ja vähän stressaamaankin kaikki lentämiset ja lentokentällä sekoilut yksin tyttöjen kanssa. Mutta eiköhän ne hyvin mee, yleensä sitä tulee pelättyä pahinta ja loppujen lopuksi kaikki menee kuitenkin kivasti. Aika hassu fiilis, ihan kuin ulkomaille olisi lähdössä. Täytyykin keksiä jotain kivaa turistimeininkiä tyttöjen kanssa :) Marraskuussa nähdään Suomi!

Kuva farmholidays.is

Keltaista jalkoihin

Mulla riittää vieläkin juttua viime lauantaista. Ajattelin nimittäin esitellä mun kirpparilöydön! Mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi, paatunut shopholisti. Ei edes yhtä polttareihin liittyvää kirpputorikeikkaa pysty tekemään ilman omia hankintoja, haha. Ei kai, en mä mitään etsinyt enkä todellakaan edes ajatellut shoppailla, pisti vaan nämä ihanat currykeltaiset iskemättömät korkkarit silmään. Ja vielä minun kokoiseni! Mitenkäs ne nyt olis voinut jättää ostamatta, hyvää kotia vaille? Olen todella ihastunut uusiin kenkiini, enkä malta odottaa että pääsen niitä käyttämään. Voi vaan tuottaa hieman ongelmia tuo väri, vaikka juuri se tekeekin kengistä niin ihanat. Keltainen väri ei kuulu minun mukavuusalueeseen pukeutumisessa vaikka siitä pidänkin. En ole aivan varma osaanko yhdistää nuo kengät asuun. No, aina varman valinnan mustan luulisi ainakin toimivan kaverina :)

Pole fit

Lauantaisissa polttareissa meillä oli yhtenä ohjelmanumerona jo mainitsemani Pole Fit. Miksiköhän tuota nyt sitten suomeksi kutsuisi, kun kyse ei kuitenkaan ollut tankotanssista vaan nimenomaan kuntoilusta. Vaikka käyhän se tanssikin tietysti kunnon päälle, tässä vaan ei keskitytty mihinkään vietteleviin tanssiliikkeisiin, mikä voisi tankourheilua ajatellessa mieleen tulla. Ja hyvä niin, koska en todellakaan usko, että se olisi mun juttu.

Tosi innoissani olin lähdössä kokeilemaan, mutta mulla ei todellakaan ollut mitään käsitystä kuinka hauskaa ja rankkaa tuo Pole fit oikeasti olisi. Minä ennakkoluuloisena tietysti ajattelin jotain strippareita ja naureskelin, että just joo, kokeillaan nyt tätäkin sitten kerran elämässä. Mutta taisikin käydä niin, että löysin lajin itselleni! Kömpelöhän minä olin, mutta silti meni aika hyvin. Onnistuin tekemään kaikki liikkeet jotenkuten oikein ja siitä tuli mieletön onnistumisen fiilis. En ole juurikaan urheillut parin viimeisen vuoden aikana, mitä nyt Molia ulkoiluttanut ja vähän pyöraillyt. Senpä takia mulla on paikat edelleenkin hellänä tuon Pole fitin jälkeen. Mutta sehän kertoo siitä että tuo tankoilu on tehokasta treeniä ja tepsii moniin eri lihasryhmiin. Mä ajattelin, että voisin aloittaa alkeiskurssin ensi kuussa jos paikkoja on vielä vapaana. Tosi hauskaa, että tällaista kautta löytää jotain mistä pitää, jotain mitä ei ole koskaan ennen tullut edes ajatelleeksi.

Jälkeispolttarit

Me järjestettiin eilen porukalla yhdelle suomalaiselle naiselle jälkeispolttarit. Hän meni kesällä Suomessa naimisiin islantilaisen miehen kanssa ja meiltä meni asia jotenkin ohi, eikä tajuttu ennen häitä mitään järkätä. No nyt oli sitten yllätys sitänkin parempi, koska kuka osaa odottaa polttareita naimisiinmenon jälkeen.

Aloitettiin päivä hänen luonaan lounaalla. Me mentiin hänen kotiin sillä aikaa kun hän oli miehensä kanssa uimassa. Mies oli koko ajan juonessa mukana. Ja kun juhlakalu sitten saapui viimein kotiin yllätettiin hänet. Voi sitä naurua ja hauskuutta :D Ja me ihan todella onnistuttiin yllättämään hänet, tuli kuulemma ihan puun takaa. Lounaan jälkeen mentiin kirpparille, jossa annettiin rouvalle rahaa ja tehtäväksi ostaa jotain "seksikästä, tiukkaa, venyvää, kimaltavaa ja värikästä". Kirpparilta suunnattiin Pole fit-tunnille, eli tankourheilemaan. Siellä sai polttaripimu vetästä ostamansa vetimet ylleen. Pinkkiä, leopardikuviota ja kimalletta löytyi.

Pole fitistä jatkettiin mun entisen työpaikan spahan rentoutumaan. No se ei sitten mennytkään ihan niinkuin oli suunniteltu. Allas oli kylmä, eikä henkilökunta voinut tehdä asialle mitään. Sitten siellä oli vähän muutakin säätöä, eikä me oikein saatu sitä mitä oltiin sovittu ja palvelu oli ala-arvoista. Eikä hinnastakaan tiputettu mun mielestä tarpeeksi pois, sillä verukkeella, että "käytittehän te saunoja". No joo, mitä siinä sitten olisi pitänyt tehdä, lähteä kotiin mököttämään. Ei tuo sekoilu meidän päivää pilannut, mutta mulle erityisesti jäi siitä paska maku suuhun, koska kyseessä on mun entinen työpaikka ja mun hyvä kaveri on siellä pomona ja mulle tuli mieleen, että sehän olis hyvä paikka mennä porukalla urheilusuorituksen jälkeen. Mokia aina sattuu ja laitteita hajoaa, mutta yvällä palvelulla ja ystävällisyydellä voisi pelastaa paljon, sitä ei kyllä nyt tapahtunut.

Ilta jatkui span jälkeen vielä Við Tjörnina ravintolassa illallisella. Ihana vanha puutalo, todella kiva ja idyllinen ravintola. Ruokakin oli mainiota. Sielläkään ei tosin säästytty jännitysmomenteilta, polttaritytsyn jälkiruokaan oli eksynyt maapähkinää, vaikka erikseen oli mainittu, että hän on allerginen. No hän onneksi huomasi sen itse heti, eikä kerennyt syömään sitä kuin hippusen. Onneksi ei käynyt mitään, pähkinäallergia kun ei ole mikään leikinasia. Tässä paikassa saatiin kyllä aivan mahtavaa palvelua ja tarjoilijamies oli heti erittäin pahoillaan ja huolissaan ja otti vastuun tästä mokasta. Tuli vielä ilmaisen drinkin kanssa paikalle ja kävi muutenkin vähän väliä kysymässä onko hän kunnossa. Että ei jäänyt kellekään paha maku suuhun, niinkuin spassa.

Meillä oli oikein hauska päivä ja ilta, meikäläinen vaan väsähti hieman turhan aikaisin... Ruokailun jälkeen olin jo ihan valmis lähtemään kotiin unille. Raahauduin kuitenkin vielä baariin, muttei me mitenkään kreisibailattu, lähinnä oltiin omassa porukassa ja höpöteltiin. Ihana suomalaisporukka meitä on täällä kasassa.