Se kävelee!

Aika sissi tuo mun tyttö, vähän reilu viikko sit oli vielä kipsi jalassa ja nyt se kävelee! Lääkäri varoitteli, ettei tartte ainakaan muutamaan viikkoon odotella, että Saga nousisi jaloilleen. Vielä mitä, oli heti samana iltana pystyssä. Sitä ilmeisesti turhautti se kipsi niin paljon, että sai inspiraatiota kävelyn aloittamiseen. Sagahan ei ole ihan ensimmäisten joukossa tosiaankaan ruvennut ilman tukeaa vaeltelemaan, ihmeellistä kyllä, koska muuten se on sellainen menijä ettei mitään rajaa. Kiipeilee ja pomppii ja ties mitä jatkuvasti. Hereillä ollessaan se ei oikeasti ole hetkeäkään paikallaan. Saga on tässä muutaman päivän ajan ottanut muutamia askelia useaan otteeseen, mutta tänään se innostui sitten kävelemään hieman pidemmänkin matkan. Hataraa menoa vielä, mutta tuosta se lähtee!

Eikös muuten ole ihana tuo mekko, ihastuin siihen heti kun näin Lindexissä eilen. Sagakin tykästyi, nappasi mekon samantien mun käsistä rutistukseensa. Ehkä tämä on nyt ensimmäinen Sagan itse valitsema vaate :D

Maa järisee, minä en

Missasin taas maanjäristyksen! Olen asunut Islannissa noin viisi vuotta ja tänä aikana täällä on ollut useampiakin suht vaarattomia, mutta silti tunnettavissa olevia maanjäristyksiä. Yksi isokin oli, sen keskus oli eteläisessä Islannissa Selfossissa ja järistys aiheutti siellä aika lailla tuhoja. Ja se tuntui kuulemma hyvin Reykjavíkissakin, jossa myös minä silloin olin. Ja en muuten tuntenut mitään. Eihän nuo järistykset mitään leikin asioita ole, mutta jos kerran on joku pieni ja harmiton, olisi se nyt kerran elämässään kiva tuntea. Sellaiset pikakuulumiset täältä tänään :)

Synttärilahja

Viena sai synttärilahjaksi ihanan mekon. Mun kaveri ompelee retro- ja vähän muistakin kankaista vaikka mitä. Lastenvaatteita, pehmoleluja, pussukoita, tietokonelaukkuja, ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Hän teki Vienalle kauniin puuvillaisen mekon. Etukappaleessa komeilee Peppi Pitkätossuja, hihat ja takakappale on kivaa keltaista kangasta. Jotkut ne osaa :) Mekko on myöskin varmasti pitkäikäinen. Nyt menee mekkona, ja veikkaisin että vielä parinkin vuoden päästä vaikka tunikana. Ihana uniikki vaatekappale, ei varmasti kävele vastaan samanlaista.

Suomi(prkl)-ilta

Perjantaina oli suomalaisbileet kaupalla. Satu ja Maarit halusivat juhlistaa hyvin alkanutta taivalta kauppiaina ja kutsuivat meitä suomalaisia paikalle ystävämyyntiinmviettämään iltaa ja seurustelemaan. Viinin ja naposteltavien kera luonnollisesti. Mukava ilta kivojen ihmisten kanssa. Käytiin vielä porukalla olusella, muttei sentään hurjaksi heittäydytty, minäkin olin kotona ja puolilta öin. Kuvat taaskin Piialta, tattista! Pitäisi varmaan ruveta maksamaan palkkaa hovikuvaajalle ;)

Synttäribileet

Viena täytti heinäkuun 30. päivä 3-vuotta. Me vietettiin synttäribileitä vasta tänään, melkein kuukauden myöhässä. Ihan siitä syystä, että heinäkuussa kaikki olivat vielä kesälomilla eikä Ágústkaan ollut kotona.

Oli hauskat juhlat, synttärityttökin oli oikein tyytyväinen ja myöskin ihan loppu päivän jälkeen. Mä olen myös ihan finito. Lastenkutsut voivat olla aika rankka kokemus, haha, hirveetä härdelliä koko päivä. Ennen juhlia, juhlien ajan ja juhlien jälkeen. Seuraavat bileet onkin sitten vasta ensi huhtikuussa, eiköhän me siihen mennessä toivuta :D

Kuvat ovat kaverin ottamia, minä kun en edelleenkään ole uutta kameraa saanut... On ollut muita "tärkeämpiä" hankintoja listalla ennen kameraa. Vaikka kyllä tää vähän jo on ruvennut rassaamaan, kun  sisällä otetuista kuvista tulee ihan puuroa vaikka mitä tekisi. Mutta onneksi on sentään hyvä ystävä, jolla on silmää kuvaukselle ja hyvät välineet myöskin :) Iso kiitos hänelle!

Virkattu matto

Oon pitkään haaveillut virkatusta pitsimatosta. Eilen rupesinkin tuumasta toimeen ja virkkasin iltapuhteina pienen maton, niin sanotun koekappaleen. Googlettelin ohjeita ja katselin kuvia ja sovelsin sitten hieman itse, tuollainen peruskuviohan tuossa matossa vain on. Isompaan sitten jotain vähän enemmän. Matosta tuli ihan kiva, ei täydellinen, mutta tiedänpähän mitä teen toisin seuraavalla kerralla. Taidankin alkaa koukuttelemaan jo tänä iltana, kunhan ollaan saatu uusi hylly paketista ulos ja kasaan. Mulla on nyt "koti kuntoon"-projekti meneillään :)

Matto sopii kivasti tyttöjen huoneeseen sänkyjen väliin.

Maalausta ja kommelluksia

Meillä on Ágústin äidin ainakin 25 vuotta vanha sohvapöytä. Se on tummaksi maalattua tai muuten käsiteltyä puuta ja tosi kulunut. Ihan tavallisen mallinen pöytä, jossa ei oikein ole mitään ihmeellistä muttei mitään vikaakaan. Päätin sitten senkin maalata, niin ei tartte ainakaan ihan ensimmäisenä ryhtyä uutta sohvapöytää hankkimaan. Kummasti on kyllä heti paljon valoisamman ja kivemman näköinen parin maalikerroksen jälkeen! Ja tällä kertaa käytin myös pohjamaalia ;) Luulenpa, että sudin vielä yhden kerroksen maalia lisää, sitten luulisi jo kelpaavan.

Moli on jälleen kerran taas kunnostautunut. Noin viikko sitten lähdettiin käymään kaupassa ja meiltä jäi olohuoneen pieni tuuletusikkuna auki. Juuri kun parkerattiin autoa, Ágúst sai puhelun naapureilta. Moli oli yrittänyt ulos ikkunasta ja jäänyt siihen jumiin ja piti ihan hirveää meteliä. Siitä selvittiin sitten sähkähdyksellä, mitään ei käynyt ja koira saatiin irti ikkunasta. Sen jälkeen ei olla ikkunaa jätetty auki.

Tänään sit olin Sagan kanssa lääkärissä poistattamassa kipsiä ja tarkistuttamassa jalkaa (kaikki on muuten ihan hyvin jalan suhteen), sillä välin Ágúst sai puhelun töihin, taas jälleen kerran naapureilta, että Moli on ikkunassa jumissa. Se joutui sitten tulemaan töistä kotiin pelastamaan tilanteen. Tällä kertaa ikkuna meni myös vähän rikki ja myös sellainen kahva millä se avataan ja suljetaan. Oudointa koko jutussa on se, että mä oon ihan sataprosenttisen varma, että suljin ikkunan, koska muistin oikein ajatelleeni sitä. Eli Moli ilmeisesti saa sen ikkunan itse auki. Ihan uskomaton tapaus, aina se keksii jotain uutta. Tästä rupeaa olemaan jo huumori kaukana... Ja se ikkuna on niin pieni, ettei sen oikeasti pitäisi mitenkään päästä siitä ulos, me ei ymmärretä millä ihmeellä se saa sen päänsä tungettua siitä läpi.

Ikkuna on n.15cm leveä ja se aukeaa n.10cm.

Islantilainen taiteiden yö

Täällä oli eilen päivällä ja pitkälle yöhön asti jatkuva "Menningarnótt", joka suoraan suomennettuna tarkoittaa kulttuuriyötä. Reykjavíkissa oli paljon erilaisia tapahtumia; taidenäyttelyitä, konsertteja, katusoittajia jne. Myös useimmat liikkeet olivat auki pitkälle iltaan. Mä olin kaupalla töissä Satun kanssa ja kiirettä piti, aivan mahtavaa! Meillä oli myös akvarellimaalauksia pihalla esillä ja myynnissä ja lisäksi pieni lastenvaatekirppis. Meni meidänkin tyttöjen vanhat vaatteet ihan hyvin kaupaksi. Kun saatiin putiikki kiinni illalla, mentiin Sadun kanssa vielä katselemaan ilotulitusta ja muuten vaan vähän kaupungille kävelemään. Ihan tajuton määrä jengiä, oli ihana kunnon karnevaalitunnelma.

Ágúst ja tytöt kävivät myös kaupalla ja sen jälkeen kaupungilla katselemassa.

Meille on tullut myyntiin myös uomalaisia lastenkirjoja islanniksi käännettyinä, mm. muumi-, ja Tatu ja Patu-kirjoja.

Korvikset

Me käytiin eilen kaupungilla vähän shoppailemassa ennen tuota ikävää onnettomuutta. Ágúst ihan oikeasti tartti vaatteita, joten ilmoitin sille, että nyt mennään ja hankitaan sulle vähintään yhdet housut ja paita. Löydettiinkin sille aika hyvin kaikkea tarpeellista. Vienakin sai alesta hienot Vansin mustavalkoruudulliset kengät :)

Poikettiin myös Suomi PRKL! Designissa ja mä en tietenkään päässyt sieltä ulos ilman pieniä hankintoja, vaikka tarkoitus oli käydä vain höpisemässä... Ostin ihanat Nouseva Myrsky-merkkiset sulkakorvakorut. Korvikset on tehty kierräysmateriaalista, nimittäin vanhoista pyörän sisäkumeista. Aika nerokasta sanon minä.

Onnettomuudesta vielä puheenollen, Saga voi olosuhteisiin nähden hieman turhankin hyvin. Tyttö on täysin oma itsensä, ei ole hetkeäkään paikoillaan eikä ole antanut kipsin häiritä itseään. Koko ajan menossa. Nyt se on keksinyt tavankin miten voi seisoskella rasittamassa jalkaansa pahasti. Mutta välillä on joutunut kyllä vähän hidastamaan vauhtia, että saisi jalka levätä. Kova pyrky on meinaan koko ajan olla pystyssä. Mutta hyvä, että kaikki on näin hyvin ja Saga on varmasti pian taas fyysisestikin entisellään :)

Onnettomuus

Sagalla on nyt jalka paketissa, pikkuruisessa kipsissä. Harmittoman oloinen putoaminen ei sitten ollutkaan ihan niin harmiton. Ja voitte varmaan arvata miten allekirjoittanut syyttää itseään. Tytöt olivat tarmpoliinissa ja mun piti sitten siinä samaan aikaan tehdä miljoonaa asiaa yhtä aikaa, enkä vahtinut tarpeeksi hyvin. Toisella silmällä, eikä se ihan riittänyt. Viena avasi turvaverkon tullakseen pois ja ennen kuin kerkesin kissaa sanoa, muksis, Saga oli nurtsilla. Aluksi se vaikutti kuitenkin aika pieneltä vahingolta. Tyttö rauhoittui tosi nopeasti. Mutta vähän ajan päästä katsoin kun toinen jalkaterä näytti aika turvonneelta ja Saga aristi sitä. Ágúst lähti sitten ensiapuun tytön kanssa tarkistamaan tilannetta, enkä olisi uskonu,t että kotiin palaa tyttö kipsi jalassa. Itkuhan siinä tuli :( Tää olisi ollut niin vältettävissä! Oon todella vihainen itselleni kun päästin tällaista tapahtumaan. Onneksi pienet lapset toipuu yleensä nopeasti. Sagakin oli nyt illalla oma iloinen itsensä, lukuunottamatta ärsyyntymistä vaikeutuneesta liikkumisesta.

Kato kalkkuna!

Kävin eilen Lindexissä ja ostin Sagalle mun mielestä tosi söpöt farkkukangasta imitoivat legginssit, joissa on röyhelöitä takapuolessa. Sit ostin myös mustan pitkähihaisen bodyn, jossa on hopeisia kuvioita. Mun mielestä tosi kiva asu! Oon saanut niin tarpeekseni kaikista ylisöpöistä tyttöväreistä, että välillä saa mun mielestä olla vähän enemmän särmään lastenkin vaatteissa.

Ágúst palasi tänään aamulla kotiin mereltä ja ensimmäinen kommentti oli; mitkä noi härpäkkeet tuolla persiissä on? Näyttää ihan kalkkunalta. Miehet! Sillä ei oikeasti ikinä ole mitään mielipiteitä siitä miten meidän lapset puetaan. Eikä oikein vaatteista ylipäätään. Ja varsinkin jos yritän kysyä mielipidettä, saan vastaukseksi ihan samaa tai ihan kivaa. No nyt oli sitten herralla mielipide, jotain positiivista ;)

Alelöytö ja vihaisia lintuja

Löysin alesta ihanat Vagabondin kengät. Just sen tyyppiset mitä oon kaipaillut, eli siistit arkikäyttöön sopivat kengät, joissa on kuitenkin vähän korkoa ryhtiä antamaan. Mutta silti mukavat kävellä. Ja ei mustat :) Eihän nuo mitkään halvat edelleenkään olleet, täällä ovat meinaan kengät todella hinnoissaan, ei tartte olla edes mikään hieno merkki. Ja Vagabondit just ovat itseasiassa todella hinnakkaita. Mutta oon kyllä tyytyväinen kun kerrankin löytyi sitä mitä etsi, kengät tuntuivat heti omilta, sellaisilta mun näköisiltä.

Shoppailukierroksen lopussa mentiin "paikalliseen cittariin", eli Hagkaupiin, mun piti saada lauantai-illaksi vähän karkkia itelleni. Sieltä bongasin Angry Birds karkkeja, ja tottahan minä yhden pussin itelleni ostin. Jotenkin hauskaa, kun on suomalaisia karkkeja hyllyssä, tulee kotoinen olo. Sitäpaitsi noi vihaiset linnut ovat yhtäkkiä vallanneet tän maan, hirveä hypetys päällä. En oo ennen tajunnutkaan miten iso juttu ne ovat. Siellä Hagkaupissa oli vaikka mitän Angry Birds-sälää karkkien lisäksi. Täytyy kyllä myöntää, että itse en ole koskaan yhtäkään Angry Birds-peliä pelannut, täytyisi varmaan kokeilla, ihan vaan isänmaallisuuden nimissä. Mun isäkin joskus yritti mulle näyttää sitä peliä ja kysyi oonko pelannut, hävetti oikein kun olin ihan telakalla koko hommasta. Aika paha jos omat viiskymppiset vanhemmat ovat paremmin ajan hermolla kuin itse... :D

Maalaushommia osa 1

Mulla on ollut jo pitkään useampikin maalausprojekti mielessä, toteutusta vailla. Meillä on aika paljon kaikkea puunväristä, vähän sekalainen setti sitä sun tätä. Ollaan paljon saatu huonekaluja, ei juurikaan itse ostettu mitään. Ei olla viitsitty kauheasti sijoittaa rahaa kalliisiin mööpeleihin, koska yhdessä vaiheessa oli vielä vähän epävarmaa missä maassa meinataan asua. Mutta eiköhän me täällä Islannissa enemmän tai vähemmän pysyvästi olla, joten tarkoituksena olisi myös ruveta kotia vähän laittamaan enemmän. Kunhan ekaks muutetaan isompaan, joskus....

Mut pientä tuunausta voi kuitenkin jo nyt tehdä, mua kun ei oikein viehätä tää meidän puutavaranäyttely. Tykkään kyllä esimerkiksi tummasta puusta yhdistettynä valkoiseen, mutta kaikesta männystä ja vaaleammasta puusta haluaisin eroon. Ágúst teki viime joulun alla töissä pöydän ja se on ollut meillä siitä asti käsittelemättömänä. Mun on pitänyt se maalata jo kauan kauan sitten. Nyt vihdoin sain sen tehtyä iltapuhteena tyttöjen ollessa nukkumassa. Kolme kerrosta valkoista maalia se otti. Mun ensimmäinen maalaushomma suoritettu kunnialla, jee :D Ei se ihan täydellinen ole, mutta oon silti tyytyväinen. Mä vähän oikaisin ja ajattelin, ettei se mitään pohjamaalia kaipaa, tulos olisi varmaankin ollut parempi jos en olisi ollut laiska. Mutta nytpähän tiedän :)

Ennen....

... ja jälkeen

Myyntitykki

Tänään mulla oli työpäivä. Ja olipahan taas mukavaa! Mä olin ihan tulessa kaupalla :) Tosi hauska ja kiireinenkin päivä. En oo ennen tajunnutkaan, että musta voisi kuoriutua tällainen myyntitykki, vaikka erilaisista asiakaspalvelutöistä onkin kokemusta. Tuosta myymisestä tekee tietysti entistä miellyttävämpää se kun itse pitää tuotteista mitä myy. Ja työympäristö on mitä ihanin ja tietty mun pomot on myös huippuja. Ei sillä, että olisin joku superärsyttävä tyrkkyttäjä ja kaupittelija, mutta tulen hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa ja musta on hauska höpötellä turistien ja paikallisten kanssa. Ja tietysti kertoa tuotteista. On myös ihanaa kun päivän aikana voi puhua islantia, englantia ja suomea. Olen myös uskaltanut käyttänyt saksaa, ruotsia ja ranskaa, ihan vaan tervehdyksiä ja muita yksinkertaisia fraaseja.

Viimeaikoina olen lueskellut paljon eri blogeissa juttuja piilomainonnasta. Ja haluankin korostaa, että hehkutan täällä blogissani Suomi PRKL! Design-kauppaa ihan vain omasta vapaasta tahdostani ja innostuksestani. Eli siis mitään hyötyä tai ilmaisia tuotteita en tästä saa. Ja jos näin olisi, tietysti sen kertoisin. Eipä tämä minun blogini nyt mitenkään kaupallinen edes ole, lähinnä oma päiväkirja vain. Mutta ettei vaan jää kellekään epäselväksi :)

Työasusteeni tänään; Poola Katarynan ihana kullanvärinen nahkainen kaulakoru. Tekisi todella paljon mieli hankkia omaksi, mutta mietin vielä hieman. Kaulakoruissa käytetty nahka on huonekaluteollisuuden ylijäämiä.

Vielä on kesää jäljellä...

Kuinka paljon olenkaan säästä tässä blogissa jauhanut :D Noh, sen verran vain vielä, että meillä tuntuu kesä senkuin jatkuvan. Illat rupeavat olemaan jo tosi viileitä ja yöt kylmiä, mutta mä tykkään elokuun tunnelmasta. Päivällä saattaa olla vielä oikein kesäistä ja lämmintä, mutta illaksi hämärtyy ja yöllä on pimeää, niinkuin kuuluukin. Keväällä on aina ihanaa kun päivä pitenee, mutta syksyksi sitä kaipaakin jo niitä romanttisia pimeneviä iltoja. Sitä osaa rentoutua ja rauhoittua jotenkin ihan eri lailla. Kohtahan voisi jo ruveta kaivamaan kynttilöitä esille...

Me tytöt käytiin tänään anoppilassa vähän polskuttelemassa pienessä puhallettavassa uima-altaassa, ja hauskaa oli. Sagan kanssa on välillä melko työlästä olla vedessä, se kun ei pysy hetkeäkään paikallaan, oikea ikiliikkuja tuo neiti. Koko ajan kiipeilee ylös alas ja yrittää laitojen yli, muttei kuitenkaan halua mennä pois. Mutta tärkeintähän se on, että tykkää polskutella eikä pelkää vettä yhtään. Viena nauttii aina olostaan uimassa, se osaa myös usein ottaa tosi lungisti. Toivottavasti ei ollut kesän viimeinen puutarhassapulikointi :)

Roadtrip

Nyt on Islannissa Verslunamannahelgi, eli kauppiaidenviikonloppu. Kauppiaidenpäivä on aina elokuun ensimmäinen maanantai, joka on pyhäpäivä. Sitä edeltävänä viikonloppuna on pitkin maata vaikka mitä tapahtumaa ja yleensä Reykjavík ja muu pääkaupunkiseutu autioituu lähes kokonaan kun ihmiset pakenevat maalle.

Me käytiin tänään vähän seikkailemassa eteläisessä Islannissa. Tehtiin roadtrippi Eyrarbakkiin, Stokkseyriin, Selfossiin, Þykkvibæriin ja Hellaan. Meitä oli matkassa minä, Viena, mun kaveri ja hänen tyttärensä. Tarkoitus oli kyllä ottaa Sagakin mukaan, muttei saatu mun auton takapenkille kolmea tuolia laitettua millään. Joten anoppilaan jäi Saga...Välillä harmittaa, kun Saga on jäänyt usein reissuilta pois. Mutta toisaalta se on sen verran pieni vielä, ettei varmasti osaa kadehtia tai tuntea jäävänsä jostain paitsi.

Käytiin Þykkvibærissa moikkaamassa Molia, siellähän on sen hoitopaikka. Oli aivan ihana nähdä sitä! Moli oli niin innoissaan kun me tultiin. Ja Viena hali ja jutteli sille pitkät pätkät. Mutta sitten tuli suru puseroon. En oo varmasti ikinä nähnyt Vienaa niin surkeana, kun se tajusi, ettei Moli lähdekään meidän mukana takaisin kotiin. Oikein sellaista surullista itkua ja huutoa kuinka hän haluaa Molin mukaan. Se jutteli, itki ja rapsutteli sitä vaikka kuinka pitkään ennen kuin sain suostuteltua autoon, ei millään meinannut haluta jättää Molia. Aika sama tilanne kuin silloin kun Ágúst lähti takaisin merelle pikaisen maissa käynnin jälkeen. Ja taas meinas mammallakin tulla tippa linssiin. Mutta kyllä me siitä aika äkkiä onneksi toivuttiin. Ihanaa kyllä nähdä kuinka Moli on Vienalle niin tärkeä.

Meillä oli hyvä reissu ja vaikka ei tullut edes kauheasti kuvattua, näitä kuvia on kuitenkin taas miljoona.... Mitenköhän sitä oppisi vähän karsimaan :)

Stokkseyri. Löydettiin sieltä vanhojan naisten pitämät villapaitamarkkinat, heillä oli kyllä muutakin myynnissä. Ostin banaanileivän ja Stokkseyristä kerättya kuminaa.

Käytiin katselemassa taidetta Stokkseyrissa. Siellä oli yhdessä talossa muutaman taiteilijan työhuoneet ja heillä oli siellä myyntinäyttelyitä. Ihastuin näihin peilinpalasista tehtyihin teoksiin. Kuvassa vieraskirja.

Tässä yksi maalaus mistä pidin todella paljon, hirmu isokokoinen ja ei kyllä näytä yhtään niin upealta kuvassa kuin livenä.

Näkymään kattoterassilta Stokkseyrissa.

Tytöt poseeraa samalla kattoterassilla :)

Juotiin vohvelikaffet. Mamma vähän innostui ton kermavaahdon kanssa, kun kerta itse sai annostella :D Viena ei jostain syystä halunnut edes hilloa. Kumma tyyppi.

Tavattiin myös ihana koira ja kivoja poikia, jotka olivat myös Kópavogurista. Koira on kuulemma suomalainen samojedi. En ole koskaan kuullutkaan, mutta eiköhän pojat tienneet mistä puhuivat :)

Stokkseyri edelleen, siellä tuli kuvattua eniten. Ei oikeasti ollut noin synkkää miltä kuvissa näyttää. Tuossa rannalla vaan kävi aikamoinen tuuli.

Kirkkonäkymä

Nyt ollaankin jo Þykkvibærissa.

Þykkvibær

Käytiin Molin kanssa pikku kävelyllä.