13 joulupukkia ja vieraileva tähti

Islannissa kerrotaan lapsille 13:sta joulupukista, itse kutsuisin heitä ennemminkin tontuiksi. Jokaisella heistä on oma tehtävänsä ja alunperin he ovat olleet ilkikurisia, eivät suinkaan mitään kilttejä tyyppejä. Lapset laittavat ennen joulua ikkunalle kengän, jonne jokainen joulupukki vuorollaan jättää yöllä pienen lahjan. Tosin vain kilteille lapsille. Jos on ollut tuhma, kengässä odottaa aamulla peruna. Aika julmaa, eikö. Ensimmäinen joulupukeista jättää lahjan 12. päivä joulukuuta. Meidän perheessä tyttöjen kengät kuitenkin ilmestyivät ikkunalaudalle odottamaan jo kymmenennen päivän iltana ja ensimmäinen pukki ilmestyi jo 11. päivä ja jätti lahjansa tytöille. Ei ollut ihan perinteet selvillä, taisi tulla vieraileva pukki Suomesta sekoilemaan. Joten meidän tytöillä on ainakin tänä vuonna neljätoista pukkia. Huomisesta lähtien aion kertoa jokaisesta islantilaisesta joulupukista kerrallaan.

Kengät odottamassa ikkunalla.

Aamulla löytyi joulupukin yllätykset, Sagalle "riepu" ja Vienalle tonttu-ukko.

Viena ihmettelee tonttuaan vielä hieman unisena. 

Oltiin tänään ristiäisissä, ne olivat noin 50 kilometrin päässä Reykjavíkista, Þorlákshöfnissä. Siellä oli paljon pieniä lapsia ja Viena leikkikin kovasti erään itseään noin puoli vuotta nuoremman pojan kanssa. Ensimmäistä kertaa näin kunnolla Vienan leikkivän jonkun kanssa, eikä vain niin, että kaksi lasta leikkii samassa tilassa omia leikkejään. Tai tappelevat leluista. Viena ja tämä poika ajelivat yhdessä autoilla sohvapöydän ympäri ja rullailivat jopa palloa toisilleen lattialla. Tosi suloista. Kiva myös huomata kuinka Sagaa on ruvennut kiinnostamaan muut lapset tosi paljon. Saga on kaikenkaikkiaan erittäin sosiaalinen ja tykkää seurustella ihmisten kanssa. Ainakaan vielä ei ole ilmaantunut mitään vierastamista tai ujostelua, päinvastoin, aina naama leveänä hymystä kun joku juttelee tai kiinnittää huomiota. Viena oli samanikäisenä aika ujo eikä sille kelvannut kuin mamman tai pabbin syli, tosin iloinen ja sosiaalinen Viena oli myös, kunhan ei tarvinnut mennä vieraiden syliin. Taisi tosin vierastaminen ja ujostelu olla vähän mun omaa vikaa, koska olin aika ylisuojelevainen. Hyökkäsin aina paikalle joka pienestä inahduksesta, enkä meinannut oikein edes antaa kenenkään pidellä Vienaa kun se oli pieni.

Musta ja Sagasta on liian vähän yhteiskuvia, en oikein viihdy kameran edessä. Mutta tässä yksi ihan asiallinen. Saga tietysti on aina kaunis, mamma vaan ei ole mikään linssilude :P

Saga mukana leikkimässä isompien kanssa.

Autoleikki.