Raitaa

Löysin sunnuntaina kirpparilta ihanan raitapaidan. Mustavalkoraidallisen, pilkkahintaan. Tosi hyvää materiaalia ja malliltaan mulle just passeli, alunperin Selectedistä ostettu. Hihansuissa on vielä kivoina yksityiskohtina vetoketjut. Vaikka kyseessä on ihan perusvaate, olen löydöstäni todella iloinen. Joskus tuntuu, että juurikin perusvaatteita on kaikista hankalin löytää.

Ihana iltalenkki

Nyt mä tunnen kyllä itseni niin turistiksi, omilla kotikonnuillani. Mä oon asunut Islannissa pian viisi vuotta ja samassa paikassa nyt jo kolme vuotta. Ja silti olin ihan kuin jollain elämysmatkalla nyt illalla. Lähdin siis kaverini ja Molin kanssa lenkille Elliðaárdaluriin, joka on ihana ulkoilualue kävelymatkan päässä meiltä. Ja siis oikeesti, en ole koskaan ennen käynyt siellä! Vaikka mulla on koirakin, jota tulee lenkitettyä joka päivä. Ihan kunnon lenkki siitä sitten tulikin, noin pari tuntia. Me jopa juostiinkin vähän. Olin aika yllättynyt miten kevyesti askel kulki siellä metsäpolulla, en meinaan ole aikoihin juossut saati muutenkaan urheillut. Mulla on nyt ihan mielettömän hyvä ja energinen fiilis. Miten sitä pystyy edes menemään nukkumaan kun on näin hyvällä tuulella. Luonnosta, ulkoilusta ja urheilusta saa kyllä kummasti itselleen mahtavan ja uudestisyntyneen olon. Suosittelen!

Nää kuvat on nyt vähän tällaisia minäminäminä, koska halusin musta ja Molista yhdessä kuvia. Oon yleensä sen kanssa yksin ulkoilemassa ja silloin en tietty oikein saa otettua meistä yhteiskuvaa :)

Tää on niin tyypillistä Islannissa, ettei ulkoiluealueelle muka sais mennä koiran kanssa. Eikä noita kieltoja kukaan oikein noudata. Sekin on tyypillistä täällä, että sääntöjä katsellaan läpi sormien. No, toivottavasti kukaan ei närkästynyt kun en totellut kieltoa ja menin koirani kanssa metsään.

Turhuuksia

Mä en ole vieläkään päässyt kampaajalle asti! Yritin varata tänään aikaa mun vakkaripaikasta, tai en tiedä voiko sitä kovin vakkariksi kutsua kun ei ole melkein vuoteen tullut käytyä... No joo, mutta ei meinannut löytyä tälle viikolle mulle sopivaa aikaa. Täytyy yrittää ehkä jostain muualta, en nimittäin jaksais odottaa ensi viikolle asti.

Jokatapauksessa pakko esitellä teillekin miten sain feikattua itselleni paksun näköisen tukan ja letin! Että kaikki ohuthiuksiset kanssasisareni, kyllä nää haivenet saa pienellä vaivalla ihan kivaksi myös :)

Harpa

Poikettiin tänään uudehkossa musiikkitalossa, Harpassa. Se avattiin samoihin aikoihin kuin Helsingin uusi musiikkitalo, ja tämä oli mulle vasta eka kerta kun pääsin rakennukseen sisälle asti. Olin aika vaikuttunut. Harpa jakaa mielipiteet kahtia, islantilaisilla ja muilla täällä asuvilla on kovia antipatioita koko musiikkitalohanketta kohtaan. Taloa ruvettiin rakentamaan kun täällä oli asiat vielä taloudellisesti hyvin, mutta sitten pankit kaatui ja koko talous heitti kuperkeikkaa. Monien mielestä musiikkitalohanke olisi pitänyt jättää kesken ja unohtaa, eikä tuhlata siihen miljardeja islannin kruunuja. Veronmaksajien maksettavaksihan tuokin on jäänyt.

No se politikoinnista. Mielestäni Harpa on upea ja mahtipontinen rakennus, islantilaiseen tapaan. Tykkään siitä juuri sen takia, ettei olla turhaan yritetty olla vaatimattomia, sitähän islantilaiset nimittäin eivät ole. Jos kerran rakennetaan jotain uutta, niin annetaan sen sitten näkyä. Varsinkin pimeään aikaan tuo lasikuutio on upea kun se kimaltelee kuin värikäs jalokivi. Täällä Islannissa on muuten moderni lasista rakentaminen kovassa huudossa.

Sisällä on käytetty paljon mustaa kiveä seinä- ja lattiamateriaaleina ja tehosteina on muun muassa keltaisia ovia ja penkkejä. Myös jonkin verran liilaa ja valkoista. Mielestäni hyvä väriyhdistelmä. Jotenkin minulle jäi kuitenkin kylmä fiilis tuosta kivilasimöhkäleestä. En nyt tarkoita, että konserttiahallien ja muiden julkisten tilojen tarvitsisi olla hirmuisen kotoisia, mutta jotain pehmoisuutta ja valoa olisin kuitenkin kaivannut lisää. Kuulostaa ehkä hassulta, valoahan sinne tulvii sisään vaikka millä mitalla lasisten seinien ja katon kautta. Vähän turhan kolkko ja synkkä minun makuuni. Kai sitä näin suomalaisena kaipaa myös jotain puupintoja hieman lämmittämään tilaa. Kokonaisuutena kuitenkin vaikuttava ja käymisen arvoinen paikka. Harpassa toimii ravintola, kahvila ja design-liike, joten sinne voi siis poiketa ihan muuten vaan, ei tarvitse olla konserttiin tai muuhun tapahtumaan menossa :)

Virallinen turistikuva

Viikon biisi

Euroviisut on taas käsillä, joten pakkohan mun on teemaan liittyen laittaa teille Islannin euroviisukappale. Mun mielestä hyvä just sellainen "euroviisumainen". Eli ei siis ehkä elämää suurempi musiikkiteos, mutta sellainen nopeasti avautuva ja tarttuva, sopivan mahtipontinen myös. Uskon, että Islanti saattaa jopa pärjätä. Täällä osataan mun mielestä tehdä kaiken kaikkiaan parempaaa euroviisumusaa kuin Suomessa. Ja ehkä jopa musiikkia ylipäänsä. Mutta nämähän ovat vain makuasioita. Ai niin, mä kyllä tykkään Suomen edustuskappaleesta hirmu paljon, mutten oikein usko että se tulee menestymään.

Ekaksi biisin englanninkielinen versio, joka siis tullaan kuulemaan Bakussa.

Ja toisena mun mielestä parempi, eli islanninkielinen versio.

Päivä biitsillä

Tänään oli melko lämmintä ja se antoi selvästi lupauksen kesästä. Islantilaiseen tapaan tietysti tuuli vähän viilensi ja palautti maanpinnalle riemuvolttien heittelystä. Mutta paikallisen mittakaavan mukaan tänään oli oikein hyvä sää.

Me mentiinkin juhlistamaan tätä ihan biitsille asti Nauthólsvíkiin. Se on osittain keinolämmitetty poukama Öskjuhlíð-ulkoilualueen kupeessa aika lähellä Reykjavíkin keskustaa. Siellä oli paljon porukkaa uimassakin ja lapsia juoksenteli uikkareissa mereen ja kuumaan altaaseen. Mua ei kyllä olis saanut uimaan vielä tänään ei sit millään. Sen verran viileää oli. Ja vaikka sinne mereen pumpataankin kuumaa vettä, niin ei se sitä miksikään linnunmaidoksi silti tee. Oli kuitenkin kiva antaa tyttöjen leikkiä rannalla hiekassa, molemmilla oli tosi hauskaa. Ja Saga ei olisi halunnut millään lähteä pois, tyttö sai pienimuotoisen raivarin kun nostin sen ylös ja keräsin lelut kasaan.

Käytiin myös syömässä rannan lähellä olevassa ravintolassa, Nauthóllissa. Se on tosi mukava paikka ja ruokakin on oikein maittavaa. Kun on hyvä sää on kiva istua niiden isolla avaralla terassilla. Terassin vieressä on hyvin tilaa polkupyörille, lastenvaunuille, rattaille ja vaikka koirille jäädä narikkaan. Siellä on jopa ajatelu koiria niin paljon, että nurmikolle on laitettu niille iso vesikulho. Itse en nyt syönyt, napsin vain ranskiksia tytöiltä ja Ágústin hampurilaisen kyljestä, mutta aikaisemmin olen syönyt siellä parikin erilaista salaattia ja olivat ihan mielettömän hyviä. Joten turisteille ja muille Nauthólsvíkissa murkinaa tai vaikka vain kahvia kaipaaville suosittelen Nauthóllia lämpimästi. Palvelukin on erittäin mukavaa ja kohteliasta.

Juuri kun eilen pääsin valittamaan, ettei tule käytyä tarpeeksi usein keskustassa, niin tulihan siellä sitten pyörähdettyä tänäänkin rantareissun jälkeen. Käytiin Kolaportið-kirppiksellä metsästämässä Ágústille jotain kirjaa, mutta päädyttiinkin sitten vielä palloilemaan vähäksi aikaa kaupungille. Kaivattu kirja löytyikin sitten kirjakaupasta, yllättäen... :)

Mä virkkasin jokunen viikko sit yhden tollaisen kieppikaulaliinan lisää. Oon tosi rakastunut mintunvihreään ja muihinkin kauniisiin vihreän sävyihin. En siltikään ole oikein osannut käyttää tuota huivia, enkä yhdistää sitä mihinkään. Mustan kanssahan sopii kaikki, eiks niin :D Eiköhän tuolle kesällä  käyttöä löydy, kun se villainen beige käy jo vähän kuumaksi. Tää uusin on virkattu puuvillalangasta.

Uusi Reykjavíkin yliopisto.

Lihapiirakkaa ja kaupunkikierros

Kuten monet tietävätkin, tänään on vietetty ravintolapäivää. Myös täällä Reykjavíkissa, kahden suomalaisen pop-up ravintolan voimin. Toiseen niistä pääsin minäkin piipahtamaan tyttösten kanssa, nimittäin Suomi PRKL Design-kaupan takana häärivät Satu ja Maarit pistivät lihapiirakkakestit pystyyn rakennustyömaallaan. Oli muuten aivan prkl:een hyvät lihikset! Kiitos niistä vielä ihanille naisille. En edes muista koska olen viimeksi syönyt lihapiirakan, kyllä siitä ainakin se viisi vuotta on. Joten nyt oli jo aikakin verestää muistoja tuohon suomalaiseen gourmet-herkkuun. Piirakkapartyista oli muuten juttua Suomessakin uutisvälineissä, ainakin täällä ja Nelosen uutisissa.

Mä käyn valitettavan harvoin keskustassa, eli Reykjavík 101:sessä. Se tosin tulee varmaan nyt muuttumaan, kun tulee "kesä" (en mä tiedä kuinka kesäksi Islannin kesää voi kutsua... mutta meille täällä asuville se tietysti on kesä, hah.) ja tyttöjenkin kanssa on jo paljon helpompi mennä, vaikka ihan yksin. Viena tottelee jo niin kivasti ja kulkee mukana eikä ota heti hatkoja kun silmä vähän välttää. Sitäpaitsi pääkatu Laugavegurilla ei tarvitse autojakaan paljoa pelätä, kävellen meinaan kulkee siellä nopeammin kuin autolla. Viime kesänä jopa pätkä Laugaveguria suljettiin autoliikenteeltä ja mun käsittääkseni niin aiotaan tehdä myös tänä kesänä.

Reykjavík on tosi nätti kaupunki, pikkuinen, idyllinen, söpö, huumorintajuinen, värikäs, kekseliäs, erilainen, boheemi ja mitä kaikkea vielä. Mä nappasin muutaman kuvan sieltä, ihan sellaisia yleisnäkymiä. En siinä tyttöjen kanssa yksin ollessani oikein pystynyt kuvaamiseen keskittymään. Mutta saattepa vähän sneakpeakia :) Ja kyllä, se arkkitehtuuripostauskin on vielä tulossa, en ole ollenkaan unohtanut :)

Monet rakennukset ovat päällystetty aaltopellillä. 

Tässä alla kuvia "sydänaukiolta". Se on aukio joka sijaitsee Laugavegurin ja toisen samansuuntaisen isomman kadun Hverfisgatan välissä. Aukio on kuin suuri sisäpiha, jonka keskellä on sydämenmuotoinen kivetys ja kaikki torille päin olevat seinät ovat maalattu graffitein.

Meillä oli oikein kiva kaupunkikierros. Sattui vielä hyvä tuuri, erään urheiluvaatemerkin liikkeessä oli synttärijuhlat ja siellä oli mies ja kitara esittämässa lastenlauluja, lisäksi tarjolla oli jätskiä, kakkua ja kahvia. Ilmapallokin lähti mukaan.. Viena oli niin innoissaan ilmapallostaan, että halusi mennä sen kanssa nukkumaan. No suostuttelin kuitenkin tytön jättämään pallon lattialle odottamaan huomista.

Helatorstain ulkoilut

Ulkoiltiin tyttöjen kanssa tänään pariinkin otteeseen, aamulla kotipihan läheisyydessä ja iltapäivällä mentiin keskustan lähelle moikkaamaan mun yhtä suomalaista kaveria ja sen tyttöä. Mentiin sit touhuamaan viereisen päiväkodin pihalle. Tänään ei onneksi ollut ihan niin kylmä kuin parina viime päivänä, yöllä on jopa ollut pakkasta. Ei ne lämpömittarin lukemat edelleenkään mihinkään huimiin korkeuksiin noussut. Noh, tuulensuojassa ja auringossa tarkeni ilman untuvatakkia :D Positiivisia puolia jos tahtoo ajatella. Ja eipä ainakaan satanut. On käynyt vähän kateeksi kun olen kuullut millaisia kelejä Suomessa on nyt ollut... Usein kesäisin iskee pieni ketutuksen poikanen täällä. Saisi olla vähän enemmän vähän lämpimämpiä päiviä.

Meidän kotilehmä nurmikonsyöntihommissa.

Viena oli niin isoa tyttöä että, otti tilanteen haltuun pienempiensä kanssa.

Saga tykkäsi keinua tosi paljon, harmittavan harvassa paikassa on tollaisia "vauvakeinuja".

Saga ei tosiaan kävele vielä ilman apua. Mutta tuen kanssa kävelee tosi varmasti (vaikkei ehkä siltä kuvassa näytä), joten fyysisesti olisi varmaan jo valmis kävelemään, mutta jokin pidättelee vielä. No, ei meillä kiire ole :)