Kotieläinpuistossa

Käytiin tänään pitkästä aikaa kotieläinpuistossa. Mun vanhemmat ovat nyt Islannissa käymässä, joten he olivat luonnollisesti mukana. Oltiin siellä just Sagan päikkärien aikaan, joten tyttö jäi taas kerran paitsi suuresta osasta hauskaa. Heräsi kuitenkin ennen kuin lähdettiin joten pääsi sentään hieman ihmettelemään lampaita ja vuohia. Hevosiakin katseltiin, ne oli kivoja niin kauan kuin pysyivät tarpeeksi kaukana. Saga oli juuri pyllähtänyt maahan ja yksi hevonen tuli lähelle ja tyttö parahti hirveään huutoon. Aitauksessahan hepo tietysti oli, mutta on kai se nyt hurjaa noin pienelle kun moinen "jättiläinen" tulee kohti. Vähän samanlainen tilanne kävi kun Viena oli pieni. Nyt puolestaan Viena kävi jopa hevosen selässä. Tästähän urkenee vielä ratsastusura!

Tuo Fjölskyldu- og húsdýragarðurinn on hauska paikka. Kannattaa käydä siellä jos Islantiin eksyy. Varsinkin lasten kanssa kiva paikka viettää tunti jos toinenkin. Kyllä siellä näkyi tänään turisteja ilman lapsiakin, mutta ehkä eniten siitä saa kuitenkin irti mukuloiden kera. Siellä on myös leikkipuisto, jossa on kaikenlaisia kiipeilytelineitä isoille ja pienille, muun muassa viikinkilaiva. On myös muutama pieni "huvipuistolaite" ja esimerkiksi kumiveneitä. Sisäänpääsymaksu pyörii muutamissa euroissa ja laitteisiin hankitaan erillisiä lippuja, jotka eivät myöskään ole kalliita, noin 1,5 euroa kappale jos oikein muistan.

Ahkerat shoppailijat

Sain tänään yllätysvieraita työpaikalle. No keitäpäs muitakaan kuin pari ihanaa pikkuista tyttöä. Olivat aika ahkeria shoppailijoita. Viena hyökkäsi heti Angry Birds heijastimien kimppuun ja nappasi salakavalasti itselleen yhden. Mutta naismaiseen tapaan muuttikin mieltään ja vaihtoi toiseen. Ja taas toiseen. Osasi kuitenkin loppujen lopuksi tehdä valintansa, oman päänsä mukaan, vaikka minä yritinkin tietysti esitellä joitain muita heijastimia. Meillä kun on valikoimissa vaikka mitä ihanuuksia. Mutta ei, Angry Birdsin sen olla piti. Samaan aikaan Saga siirteli tavaroita paikasta toiseen ja aiheutti yleistä kaaosta ja hämminkiä. Se on ihan kiva kun perhe tulee työpaikalle moikkaamaan, mutta vierailut on syytä pitää suht lyhyinä :D

Saga uusissa vermeissään.

Pitihän sitä nyt otatuttaa yksi kuva itsestäänkin. Vakavaa on!

Vähän lisää talvivaatteita

66° North on islantilainen ulkoilu- ja urheiluvaatemerkki. He valmistavat myös työvaatteita, lähinnä merimiehille. Erittäin laadukkaita ja myöskin melko hinnakkaita vaatteita. Vaatteet ovat myös erittäin hyvännäköisiä, sellaisia mitä mielellään yhdistelee ihan arkipukeutumiseenkin vaikkei olisikaan varsinaisesti ulkoilemaan tai urheilemaan lähdössä. Mä kutsun 66° Northia Islannin Peakiksi. Meidän tytöillä on ollut paljon kyseisen merkin fleecevaatteita ja ne ovat olleet tosi hyviä ja käytänöllisiä, eikä nuo lastenvaatteet hinnaltaan niin kamalasti poikkea muista laatumerkeistä.

Kun Viena oli pieni, haaveilin yhdestä tuon merkin untuvatakista, mutta se vaan kertakaikkiaan oli ja on vieläkin niin kamalan kallis, ettei sitä tullut ikinä hankittua. Takkia valmistetaan edelleen, väri vaan on muuttunut valkoisesta lämpimäksi tummanruskeaksi. Ihan hyvä niin, varmasti käytännöllisempi pienelle lapselle. Tänään ostin tuon takin Sagalle koska mun äiti tykkäsi siitä myös niin paljon, että halusi maksaa puolet. Oon etsinyt Sagalle talvitakkia vaikka kuinka pitkään, mutten ole löytänyt oikein mitään mistä tykkään. Olin unohtanut koko 66° North-takin, koska olin sen jo aikoinaan sulkenut pois mielestäni tuon hinnan takia. Huvittavaa kyllä jotenkin miten nuo lastenvaatteet saavat mamman niin iloiseksi. Tytöillehän on vielä toistaiseksi aika sama mitä heille päälle puetaan, kunhan on mukavat ja säähän sopivat vaatteet. Fiksuja nuo kauppamiehet, tietävät mitä naruja vedellä, koska äidithän ostavat pikkupilteilleen vaikka mitä ja vaikka millä hinnoilla...

Niin ja koska äitini oli niin ihanan avokätinen, lähtihän sieltä liikkeestä sitten takkiin sopivat asusteetkin mukaan. Valkoiset fleecehousut, vanhan roosan väriset hanskat ja pipo. Meillä rupeaakin nyt sitten talvivarustus olemaan kunnossa tytöillä. Vienalle hommaan uuden talvitakin joko Suomesta tai vasta joulun jälkeen aleista. Vanha on edelleen ihan sopivan kokoinen, ainakin nyt alkutalven.

Aamutunnelmia

Olin tänään pirteällä tuulella ja päätinkin lähteä Sagan kanssa heti aamupalan jälkeen ulkoilemaan. Kyllä muuten kannattu, oli niin kaunis ilma. Rakastan näitä aurinkoisia kirpeitä pakkasaamuja. Ne ovat sen verran harvinaisia, että täytyy ottaa niistä sitäkin enemmän irti. Pitäisi harrastaa aamu-ulkoilua useamminkin, päivä lähtee ihan eri lailla käyntiin ja energiaa tuntuu riittävän kaikenlaisiin puuhiin paljon enemmän kun on käynyt ulkona vähän haukkaamassa happea. Mielikin on paljon virkeämpi, eikä päätä kiristä.

Virkattu matto osa 2

Elokuussa postailin pienestä virkatusta matosta, minkä koukuttelin iltapuhteena. Samaan syssyyn uhkailin, että aion virkaya isommankin. Rupesin heti seuraavana päivänä hommiin, mutta työ edistyi hitaasti koska materiaalit täällä maksavat niin julmetusti. Tuntui vaan liian tyyriiltä ostaa kaikki tarvittavat langat kerralla, vaikka loppusumma tietysti onkin sama.

Nyt matto on kuitenkin vihdoin valmis. Olen tosi tyytyväinen ja salaa vähän ylpeäkin aikaansaannoksestani. Olisin halunnut tehdä yksivärisen, mutta paikallisessa käsityöliikkeessä ei ollut tarjolla yhtä väriä tarpeeksi, joten tyydyin sitten hieman säveltämään. Aika hauskahan se oikeastaan on tuollaisena "raidallisenakin". Hintaa matolle kertyi noin 100 euroa... Haaveilen jonakin päivänä tekeväni sellaisen tosi ison pitsimaton, halkaisijaltaan noin 1,5-2 metriä. Mutta siihen kyllä kuskaan kuteet vaikka Suomesta. Tämä tekemäni matto on vähän vajaa 120cm. Ohjeen löysin täältä.

Hymynaamoja

Mä inspiroidun tällä viikolla vanhempainillassa ottamaan käyttöön niinkin simppelin jutun kuin hymynaamojen keräämisen avuksi Vienan kanssa. Siellä oli nainen luennoimassa positiivisesta kannustuksesta, lasten auttamisesta positiivisen minäkuvan rakentamisessa ja itseluottamuksesta.

Me, erityisesti minä, ollaan oltu pulassa Vienan kanssa viimeaikoina. Ainahan sen kanssa on saanut vääntää asioista, mutta nyt tilanne on ruvennut luisumaan siihen suuntaan, että muuta ei olekaan kuin sitä vääntöä. Todella omapäinen tyttö ja oon miettinyt paljon, mitä pitäisi tehdä toisin ja mitä olen tehnyt väärin. Jotain uusia keinoja kaivataan. Viena on sen ikäinen jo, että se ymmärtää aika paljon ja on myös siinä mielessä fiksu, että tietää kuinka pitkälle se voi mennä. Ja valitettavasti se on liian pitkälle, ainakin mun seurassa. Mun pitää jollain keinolla vetää rajat selkeiksi ja ottaa se johtajan asema ja oltava auktoriteetti. Huutaminen, meuhkaaminen ja nalkuttaminen ei kuitenkaan auta, pahentaa usein vaan tilannetta ja saa tytön villintymään.

Nyt olen päättänyt yrittää tätä positiivista kannustusta ja keskittyä nimenomaan palkitsemaan Vienaa kun asiat menee hyvin. Hän saa hymynaaman kun esimerkiksi nukkumaanmeno menee hyvin. Tällä hetkellä niitä koreilee kaksi jääkaapin ovessa. Ollaan sovittu yhdessä, että kun Viena on ansainnut neljä hymynaamaa hän saa katsoa elokuvan ja syödä "namia". Vienan tapauksessa se tarkoittaa hedelmiä. Ihme kun näinkin yksinkertainen juttu ei ole tullut mieleen itselle aikaisemmin. Paljon on mulla opittavaa lapsenkasvatuksesta. Täytyy todella olla itse kärsivällisempi ja johdonmukaisempi. Eiköhän tuo tyttö saada aisoihin. En haluaisi, että minun lapsista kasvaa huonosti käyttäytyviä häiriköitä.

Mamma vähän askarteli...

Oodi islantilaiselle muotoilulle

Mä oon vouhottanut täällä blogissa jonkin verran suomalaisesta designista ja tietysti ihanasta Suomi PRKL! Design-putiikista Reykjavíkissa. Nyt ajattelin kuitenkin höpötellä hieman islantilaisesta muotoilusta, se kun saattaa olla monelle lukijalle hieman tuntemattomampi ala.

Sunnuntaisella brunssilla tuttavallani oli yllään ihana kaulakoru, johon kiinnitin heti huomiota. Todella kaunis ja yksinkertainen rusettikoru. Korun suunnittelija on islantilainen Steinunn Vala, hän myy korujaan Hring eftir Hring-merkin alla. Rakastuin tuohon kaulakoruun niin, että täytyi heti kotiin päästyäni käydä netissä katselemassa kuvia ja hintoja. Ilokseni sama rusetti löytyy myös sormuksena, olen hieman laiska ja huono käyttämään kaulakoruja, vaikka haluaisinkin. Pitäisi ehkä opetella. Sormus on ehdottomasti hankintalistalla, tai ehkä sitä voisi jopa toivoa jouluksi....? :)

Mad Hatter Bow Tie Ring
Kuva: hringeftirhring.is

Mad Hatters Bow Tie Ring and Necklace
Kuva: hringeftirhring.is

Islannissa on paljon taitavia muotoilijoita ja upeaa designia. Täältä löytyy pieniä merkkejä ja työpajoja, joilla on usein oma persoonallinen vivahteensa. Toki paljon noudatetaan skandinaavista minimalistista muotoilusuuntaa, mutta jokin oma juttu täällä on, mitä en kunnolla pysty sanoin kuvailemaan. Usein inspiraationa näkyy karu islantilainen luonto, olosuhteet ja syrjäinen sijainti. Täällä pidetään myös koristeellisuudesta ja luonnonläheisistä materiaaleista. Islantilaiset ovat hyvin ylpeitä juuristaan ja perinteistään ja osaavat tuoda niitä esille modernilla ja uudella tavalla. Mun mielestä on ihan uskomatonta miten paljon taitavaa ja idearikasta porukkaa tällä saarella asuu. Näen myös joitain yhtäläisyyksiä suomalaiseen designiin, vaikka vaikutteet tulevatkin eri suunnista. Suomalaisessakin designissa on joku oma juttunsa, joka koostuu rönsyilevästä slaavilaisuudesta ja ehkä hieman kovasta ja kylmästä skandinaavisuudesta. Ne luovat sellaisen kombon mitä ei muualla näe.

Puoli vuosikymmentä

Tänään on eräänlainen merkkipäivä, tuli puoli vuosikymmentä täyteen Islannissa. Tasan viisi vuotta sitten saavuin Islantiin, eikä mulla ollut aavistustakaan, että tässä kävisi näin. Vuosi oli siis 2007 ja mun ensimmäinen etappi Islannissa oli perunatila Höfnissä. Siellä vietin muutaman kuukauden kunnes muutin pääkaupunkiin Reykjavíkiin. Loppukesästä 2008 tapasin Ágústin, ja loppu onkin sitten historiaa  :)

Kuva maatilalta Höfnistä missä vietin mahtavat neljä kuukautta.

Myös Höfnistä.

Paljon on näihin viiteen vuoteen mahtunut, ihan älyttömästi on elämä muuttunut. Ja uskon ja toivon että olen myös itse muuttunut ja kypsynyt, aikuistunut ehkä jopa. Muistan kun olin vielä kotikylällä kaupankassalla töissä ja eräs asiakas mainitsi, ettet sä sieltä koskaan kotiin tule, löydät kuitenkin jonkun miehen ja perustat perheen. Naureskelin vain, että niin varmaan joo. Silloin 21-vuotiaana sinkkuna ei tuntuneet perheenperustamisajatukset mitenkään ajankohtaisilta. Mutta ei siinä kauhean kauaa nokka kuitenkaan tuhissut, Vienahan syntyi kesällä 2009.

Ihana ihana issikka!

Yhtenä suurimpana saavutuksenani, tyttöjen saamisen jälkeen tietysti, pidän tätä islanninkielen omaksumistani. Eka vuosi meni hämmästellessä, enkä edes tehnyt kovin paljoa töitä kielen oppimisen suhteen. Toki pikkuhiljaa opin ymmärtämään jotain ja sanomaan perusfraaseja. Vienan syntymisen jälkeen kielitaito lähti kuitenkin vähän kuin itsestään kehittymään. 2010-2011 lukuvuonna opiskelin islantia yliopistolla ja se kouluvuosi karisti viimeisetkin ujouden rippeet ja kannusti mua oikeasti käyttämään kieltä, en enää pelännyt virheitä. Tänä päivänä en puhu englantia lähes ollenkaan islantilaisten kanssa. Toki joku sana voi olla joskus hukassa ja saatan käyttään englanninkielistä vastinetta, mutta muuten islannilla mennään sataprosenttisesti. Virheitä teen tietysti edelleen, mutta ei se haittaa ketään muuta kuin itseäni.

Vienan ristiäiset vuonna 2009...

... ja Sagan 2011

Mulla ei enää nykyään ole ikävä Suomea. Ihmisiä Suomessa toki kaipaan paljon, perhettä ja ystäviä. Alkuvuosina tuli kaivattua kaikenlaista muutakin ja muista vielä noin vuosikin sitten kun tuli välillä kova kaipuu moniin suomalaisiin asioihin. Mutta enää ei ole pitkään aikaan ollut ikävä, enkä tällä hetkellä pysty kuvittelemaan palaavani Suomeen. Mielihän voi toki muuttua, en pidä sitä mitenkään mahdottomana ajatuksena, mutta nyt mun koti on täällä.

Levoton sunnuntai

Tänään onkin ollut oikein aktiivinen sunnuntaipäivä. Aamulla pyörähdettiin Pohjolan talolle tarinatunnille koko perheen voimin. Sieltä minä hyökkäsin maukkaalle brunssille VOXiin kera kahden ihanan suomalaisen naisen. Voin muuten suositella Voxin brunssia kaikille, jotka hyvälle sellaiselle halajaa. Brunssin jälkeen pian kotiuduttuani saatiin Ágústin serkku kyläilemään. Sen jälkeen päätin, että nyt vähän järjestellään tätä kämppää. Haha, Ágúst ei ollut kovin tyytyväinen mun touhuamisesta, koska sehän tarkoitti, että hänkin joutui hommiin. Laiskanlinnassa makoilu kun olisi kiinnostanut herraa huomattavasti enemmän.

Mmm, namnam! Kuva ei ole minun ottama mutta on oikeasti Voxin brunssilta :) Kuva: www.astridur.com

Mä en oo tätä meidän asuntoa kauheasti blogissa esitellyt, koska en vaan ole kokenut tässä olevan mitään esittelemisen arvoista. Kaikki on jotenkin niin kovin kesken, eikä moni juttu miellytä mun omaa silmää, joten mitäpä sitä sellaista esittelemään mistä ei itse pidä. Mutta hiljaa hyvä tulee. On täällä tapahtunut jo paljon positiivisia muutoksia, oon maalannut kolme pöytää valkoisiksi ja jo yksin ne vaikuttavat yleisilmeeseen ihmeen paljon. Nyt jaettiin myös tätä isoa tilaa Ikean Expedit-hyllyllä niin, että ruokailutila ja niin sanottu olohuone ovat selkeammin erilliset tilat. Tykkään :)

Ostin joku aika sitten Bauhausista kontaktimuovin tapaista kalvoa, Dc-Fix taisi olla nimi, jolla voisin päällystää meidän ahniinihanat siniset keittiönkaapit. Valkoisiksi tietysti. En ole vielä ryhtynyt hommaan, koska noita kaappeja ja laatikoita on niin tuhottoman paljon. Tuntuu näin etukäteen ajateltuna ihan hirveältä urakalta. Mutta ei kai sitä auta muuta kuin ryhtyä toimeen, ei ne kaapit itse itseään päällystä, valitettavasti. Jos saisi vaikka yhden oven tai laatikon illassa päällystettyä, ei hommaan menisi kuukauttakaan. Saataisiinkohan me jouluksi valkoinen keittiö? Saa nähdä :)

Meikkihöpölöpöä

Mä olen yksi niistä naisista, joka ei lähde lähestulkoon minnekään meikkaamatta. Nuorempana en oikeasti suostunut astumaan ovesta ulos ilman jonkin sortin pakkelikerrosta, nykyään se ei tuota sen suurempia ongelmia, mutta mielummin meikkaan. Yleensä sudin maalit naamaan jossain vaiheessa aamupäivää vaikka suunnitelmissa ei olisi muuta kuin hakea Viena tarhasta ja poiketa ehkä kaupassa. Mihinkään heimosotaan en ole ikinä lähdössä, meikkini pysyy niin arkena kuin juhlanakin hyvin neutraalina ja siistinä, pidän luonnollisista ja vaaleista sävyistä. Ainut mihin tykkään lisätä kunnolla volyymia on ripset, ei kuitenkaan mitään kamalia kökköripsiä kiitos.

Ajattelin höpötellä meikkauksesta, koska mä olen löytänyt maailman ihanimman meikkipohjan! Lily Lolon mineraalimeikit ovat mielettömän hyviä ja kaikenlisäksi edullisia. Mulla on ollut nuoresta pitäen hankala iho, punoittava, pintakuiva sekaiho ja helposti näppyyntyvä. Toki nyt teini-iän ohittaneena finniongelma ei ole enää kovin paha, mutta kyllä niitäkin silloin tällöin puhkeilee. Varsinkin jos käytän perinteistä meikkivoidetta. Lily Lolon mineraalimeikkijauhe on siitä erinomainen tuote, että mun iho voi paljon paremmin kun käytän sitä, ainakaan se ei millään lailla huononna ihon kuntoa, niinkuin olen perinteisten voidemeikkien kohdalla kokenut. Sitä voikin sutia naamaan joka päivä hyvällä omallatunnolla. Se ei tunnu iholla vaikka joutuisi sutimaan vähän enemmänkin kerroksia peittävyyttä kaipaaville alueille. Eikä se myöskään näytä pakkeloituneelta meikkikerrokselta. Ihana tuote!

Kuva: lilylolo.co.uk

Lily Loloa ei ainakaan täältä Islannista saa mistään kaupasta, vaan joudun turvautumaan netistä tilaamiseen. Heiltä voi myös tilata edullisia näytepakkauksia, jos joutuu arpomaan sävyjen välillä. Toimitus on nopea ja edullinen. Suosittelen todella kokeilemaan. Ennen Lily Lolon löytämistä ostin joka kerta aina uuden merkin meikin, on tullut kokeiltua halpoja ja kalliita, eikä mikään ole tuntunut "siltä oikealta". Lily Loloa kokeiltuani en ole enää halunnut mitään muuta, olen tullut etsintäni päähän :) Tää ei nyt sit ollut mikään mainospuhe tai -postaus, teki vaan mieli vinkata ja kertoa kokemuksistani, jos joku muukin sattuu painimaan meikkiongelmien parissa :)

Töitä ja pohdintaa

Uusi kuukausi on hyvä startata töissä. Ja taas kerran oli mukavaa vaihtaa maisemaa ja poiketa normaalista arkirutiinista. Mulla rupeaa olemaan jo hinku töihin ja niin sanottuun normaaliin elämään. Olen erittäin onnellinen kun olen voinut olla kotona näinkin pitkään, lapset kun ovat pieniä vain kerran. Kova kaipuu työelämään ja toivottavasti myös jossain vaiheessa opiskelemaan on kuitenkin kasvanut viime aikoina, johan tässä on kotona oltu jo reilu puolitoista vuotta. Mielestäni Sagakin olisi jo valmis päiväkotiin, kun se hoitopaikka vain irtoaisi...

Nyt saa HAI-saappaita Islannistakin.

Progostick Failure-meikkipusseja

Viimeksi olin töissä noin kolmisen viikkoa sitten ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Kauppiattaret olivat muuttaneet esillepanoa melkoisesti uusien syystuotteiden saavuttua. Apuva, niin paljon lisää kuolattavaa jo ennestään tuttujen tavaroiden lisäksi. Mitä enemmän olen tuolla kaupalla ollut töissä, sitä paremmin mulle on ruvennut muodostumaan kuva siitä mitä haluaisin "isona" tehdä. Tai vaikken ihan tarkalleen osaakaan vielä unelmatyönkuvaa määritellä, haluaisin kovasti tehdä töitä designin parissa. Itsehän en ole mikään taiteilija tai muuten kovin innovatiivinen ihminen, mutta uskoisin jonkinlaisen designin markkinoinnin, esilletuomisen ja promoamisen olevan omille vahvuuksilleni sopiva alue.

Eero Aarnion Tuplakupla. Arvatkaa tekisikö mieleni käyttää palkka tuohon...

Lisää Eero Aarnion valaisimia.