Mun pieni iso tyttö

Viena kävi viime viikolla 2,5-vuotis neuvolassa. Pituutta on 91,5 cm ja painoa noin 13,7 kg. Kätilö myös "haastatteli" Vienaa ja se meni tosi hyvin. Oli hauska nähdä kuinka Viena rakensi palikoista mitä pyydettiin ja yhdisteli oikean väriset palikat kuviin ja vastaili kysymyksiin. Tuli ihan liikuttunut olo, että tuossa se nyt ihan omatoimisesti ilman mamman apua tekee mitä pyydetään. Kokosin tähän postaukseen kuvia Vienan 2,5 vuoden mittaisen elämän varrelta. Pitkästä aikaa kävin läpi kuvia Vienan vauva-ajalta.... Tavallaan tuntuu, että siitä on pitkä aika, mutta kuitenkin aika on kulunut ihan liian nopeasti. Hyvä muistutus taas siitä, että on hyvä opetella elämään tässä ja nyt, niin hyvine kuin huonoine hetkineen. Koska yhtään päivää ei saa takaisin! Nauttikaa ihmiset joka päivästä, minäkin yritän.

Vienan syntymäpäivä 30. heinäkuuta 2009

Parin viikon ikäinen Viena Ólavía

Viena n. 3kk

Vienan ensimmäinen joulu, n. 5kk

Toinen joulukuva, 2009

Tammikuu 2010, Viena n. 5kk 

Maaliskuu 2010, Viena n. 7kk

Viena n. 8kk 

Toukokuu 2010, Viena n.10-11kk. Vienalla oli tapana kieriä pitkin lattioita :D

Ensimmäistä kertaa Suomessa mahan ulkopuolella kesällä 2010, vähän vajaan vuoden ikäinen tyttö. Merivesi oli +27 Merikarvialla heinäkuussa.

Uusi perheenjäsen on saapunut. Viena n. 14kk

Syyskuu, Viena n. 14kk

Joulu 2010, Viena vähän alle 1,5 vuotta

Myös joulun aikoihin 2010.

Helmikuu 2011, Viena vähän reilu 1,5 vuotta

Huhtikuu 2011

Huhtikuu 2011

Toukokuu 2011

Kesäkuu 2011

Heinäkuu 2011

Heinäkuu 2011

2-vuotissynttärit, heinäkuu 2011

Elokuu 2011

Syyskuu 2011

Lokakuu 2011

Joulu 2011

Neuvolassa 3. helmikuuta 2012, 2,5-vuotias tyttö :)

Neuvolassa. 

Helmikuu 2012

Minut on lahjottu

Tänään tuli postissa paketti mun vanhemmilta. Mun äiti oli ostanut mulle synttärilahjaksi aivan ihanan Noa Noan villatakin, jota himoitsin joskus ennen joulua! En osannut yhtään odottaa. Niin kiva saada välillä lahjaksi oikea paketti, eikä "vaan" rahaa. Älkää ymmärtäkö väärin, olen tietysti kovin kiitollinen rahasta, se on aina tarpeeseen. Mutta usein lahjarahat tulee käytettyä ruokaostoksiin ja bensaan. Tosin tänä vuonna olin fiksu ja hankin sen syöttötuolin minkä halusin. Villatakki ei ollut päivän ainoa mukava yllätys, tapasin nimittäin pitkästä aikaa Ágústin toisen siskon ja sain myös häneltä synttärilahjan. Islantilaisen Sóley-merkkisen kuorintavoiteen. Mä rakastan kaikkia kauneudenhoitotuotteita, purkkeja ja purnukoita, usein vaan en raaski itse ostaa mitään Niveaa kalliimpaa, joten ne ovat ihania lahjoja. Ja mikä parasta Sóley-merkin tuotteet ovat luonnonmukaisia ja niissä on käytetty islantilaisia yrttejä. En malta odottaa, että pääsen kuorimaan naamaani!

Korvakipua ja keittoa

Mä heräsin aamulla ihan järkyttävän korvasäryn kera. Olin ihan kokonaan unohtunut miltä se voi tuntua. Pahempaa kipua ei tuu nyt ihan heti mieleen, tai no... Ehkä se synnytys, mut ei lähdetä nyt siihen aiheeseen ollenkaan. Menin sitten iltapäivällä lääkäriin, eikä mulla ole edes korvatulehdusta, vaikka olin ihan varma! Yli kaksi viikkoa jatkuneen räkätaudin takia sinne korviin on vain kertynyt jotain ällöä kans. Mietin vaan, että miltä se oikea korvatulehdus sit tuntuu, kun se on jo päässyt unohtumaan. Vienalla oli paljon korvatulehduksia, kun se aloitti päivähoidon. Ne saatiin kuriin asentamalla putket korviin. Täytyy olla kyllä ylpeä tyttärestään, koska se käyttäytyi aina paljon urheammin kuin minä tänään.

Tein kuitenkin ruoaksi tänään tosi hyvää tulista keittoa! Ágústkin söi sitä ihan älyttömän paljon ja tykkäs. Yleensä sillä on aina jotain ei niin positiivista kommentoitavaa mun keitoksista, haha. Eikä se ole ainoa, mustakin tuntuu aina, että jotain puuttuu tai jotain on liikaa. Sain reseptin anopilta, kuulemma vuoden keitto 2009, en mä tosin tapani mukaan reseptiä mitenkään orjallisesti noudattanut. Tosin joskus voisi olla hyvä noudattaakin, kun keitokset tuntuvat usein menevän pieleen... Mutta tässä se resepti nyt ois.

öljyä
1 iso punasipuli
paljon valkosipulia murskattuna (maun mukaan)
purjoa
paprikaa
perunaa
porkkanaa
kukkakaalia
parsakaalia
1,5-2 l vettä
2-3 liemikuutiota (käytin kasvislientä)
1-1,5 dl makeaa chilikastiketta
1 rkl currya
n. 200 gr maustamatonta tuorejuustoa
loraus (olisko ollut noin 1dl) kermaa/ruokakermaa/maitoa

1. Eka kuullotin kattilan pohjalla öljyssä sipulit, purjon ja valkosipulin.
2. Lisää sitten vesi ja liemikuutiot, ja paloitellut vihannekset kattilaan. Mä laitoin kaikki aika samaan aikaan, mutta jos haluaa ruveta hifistelemään on ehkä hyvä lisätä paprika ja parsakaali vähän myöhemmässä vaiheessa keittelyä.
3. Sitten mausteet, eli chilikastike, curry. Sen jälkeen heitin sekaan vielä tuorejuuston ja kermaa. Kannattaa maistella vähän, jos kaipaa lisää liemikuutioita tai chilikastiketta. Se chilikastike vahvistuu keitettäessä, joten ei kannata ihan heti alussa koko pulloa keittoon tyhjentää. Mutta keiton kuuluukin olla vahva.
4. Keittele kunnes kaikki kasvikset on kypsiä.

Ens kerralla ajattelin laittaa myös tuoretta inkivääriä mausteeksi, luulen että se sopisi tosi hyvin. Mutta en siis ole kokeillut, eikä sitä reseptissä ollut. Me syötiin keitto katkarapujen kanssa. Mutta niitä katkiksia ei sit kannata laittaa sinne keittoon kiehumaan. Mä otin ne vaan pakkasesta ja huutelin kylmällä vedellä suliksi, sitten itse annosteltiin lautaselle keiton joukkoon. Katkaravuista tulee inhottavan nihkeitä ja sitkeitä jos niitä keittelee ja varsinkin jos seuraavana päivänä lämmittää tähteeksi jäänyttä keittoa. Mutta tohon keittoon käy mikä vaan, kana, kala, miksei vaikka possun tai naudanlihakin. Ihan mielitekojen mukaan.

Sunnuntaiulkoilut

Täältä ovat lumet sulaneet lähes kokonaan, joten päästiin koko perhe kävelylle. Tänään oli aika kirpakka pakkassää, mutta kuitenkin suht tyyntä, joten oli oikein kiva ulkoiluilma. Tätä on odotettu! Siitä asti kun lumet tuli, ollaan oltu enemmän tai vähemmän "jumissa" sisällä. Täällä kun ei tosiaan kävelyreitit ole mitenkään hirmu hyvin huollettuja, niin on ollut vaikea kulkea rattaiden/vaunujen kanssa. Toki ollaan ulkoiltukin, mutta nyt se on taas jotenkin vaivattomampaa, eikä vaadi mitään erikoisjärjestelyjä. Tuli tosi vapaa fiilis kun päästiin koko poppoo ulos ovesta. Heh, pieniä nämä ihmisen ilot.

Hieno ilme, mut pitihän se nyt saada yksi rattaidentyöntelykuvakin tänne tungettua.

Tytöt kävivät taas iltapäivällä mummolassa kääntymässä. Minä ja Ágúst mentiin muutaman kilometrin mittaiselle kunnon lenkille Molin kanssa Rauðavatnin (punajärvi) ympäri. Olisi oikeastaan saanut olla vielä vähän pidempi lenkki, mutta saatiin me kaikki ihan kivasti liikuntaa. Moli tietysti kävelisi vaikka viisikymmentä kilometriä.

Yritin poseerata kun teki mieli esitellä housut, jotka sain "sister in-law:lta" synttärilahjaksi. En malta odottaa kesää, että voi taas laittaa jotkut matalat sandaalit ja rennot housut jalkaan ja pukeutua kaikinpuolin kevyemmin. Mä kyllä tykkään kauheasti talvi- ja syyspukeutumisesta villapaitoineen ja isoinen kaulahuiveineen, mutta nyt rupean jo hieman kaipaamaan vaihtelua. Noi housut on just ihanat kesällä jonkun nätin teepparin kanssa :)

Melkein hävettää, mutta olkoon :D Itepähän näitä kuvia tänne latailen. Mua vaan ei ole siunattu poseeraamisen jalolla taidolla.

Toivottavasti kaikilla muillakin on ollut kiva viikonloppu, Suomen paukkupakkasista huolimatta :) Taidan jättää vaalien kommentoimisen kokonaan välistä, eiköhän niitä ole puitu erinäisissä foorumeissa jo kyllästymiseen asti. Mutta onnea kuitenkin uudelle presidentille!

Vanhenemisen päivä

Tänään mulla on ollut "ilo" juhlistaa vanhenemistani... Nuorempana syntymäpäivään liittyi paljon jännitystä ja odotusta, mutta mitä enemmän ikää on tullut lisää, sitä enemmän toivon, ettei se syntymäpäivä tulisi ihan vielä. Vois skipata joka toisen vuoden välistä, silloin tahti olisi paljon parempi. Tätä menoa oon kohta jo mummo! Isäni tänään onnitteli minua sanoilla "ajattele positiivisesti, nyt olet lähempänä viittäkymppiä kuin syntymää". Kylläpäs oikein tunnen kuinka positiiviset ajatukset valtaavat mieleni ja kehoni. Kiitokset hänelle tästä.

Kaikesta valituksesta huolimatta, mulla on ollut oikein mukava päivä tänään. Aamulla mentiin vihdoin pitkäksi venähtäneen joulutauon jälkeen Vienan kanssa urheilukouluun koko porukka. Sieltä suunnattiin suoraan Pohjolan talolle yhdistettyyn tarintuokioon ja ravintolapäivän viettoon. Suomalainen ravintolapäivä on tuotu tänne Islantiinkin ensimmäistä kertaa. Meillä oli tarjolla kuumaa kaakaota, lettuja, pannukakkua, itsetehtyjä maapähkinävoi-snickerspatukoita ja tietysti myös kahvia. Allekirjoittanut ei tällä kertaa osallistunut tarjottaviin muuten kuin syömällä.

Saga mukana urheilukoulussa.

Urheilukoulutyttö!

Tarinatuokio-porukkaa.

Tässä näkyy nyt paremmin Vienan uusi mekko päällä. Ihana, eikö!

Saga ja vähän vanhempi kaima löysivät seuraa toisistaan, pöydän alla :D

Iltapäivällä me laitettiin lapset niin sanotusti narikkaan anoppilaan pariksi tunniksi. Tarkoitus oli poiketa kakkukahveilla, koska meillä asuu vain laiskoja leipojia... Mutta päädyttiinkin sitten kivaan pizzeriaan (La Luna Rauðarástígurilla) Reykjavíkin keskustan tuntumaan. Oli muuten parhaat pizzat aikoihin! Täällä Islannissa on muutenkin yleisesti ottaen tosi hyvät pizzat, ihan eri kaliiperiä turkkilaispizzojen kanssa, mutta tokihan ne myös maksavat vähän enemmän kuin sen femman.

Sain mä muutaman lahjankin sen itse (lahjarahoilla) hankkimani syöttötuolin lisäksi. Sain Piialta ihanan pussukan, jonka hän on luonnollisesti itse ommellut. Mä oon laiska käyttämään laukkuja nykyään, joten pankki- ja ajokortti kulkee mukana taskuissa avainten ja kännykän kanssa, se pussukka on just hyvä kaikille välttämättömille tavaroille, ja voin laittaa sen sit taskuun! Eli vähän kuin kukkaro siis. Sit sain Ágústin siskolta (mikä on sister in-law suomeksi?) kivat haaremityyppiset housut, ja appivanhemmilta lahjakortin paikalliseen ostoskeskukseen. Aion muuten tuhlata sen lahjakortin vain ja ainoastaan minuun ja turhuuksiin! Lupaan siis täten itselleni, etten osta sillä summalla yhden ainoaa lastenvaatetta. Mun omilta vanhemmilta on kuulemma vielä paketti tulossa :) Ágúst meinaa lahjoa mua ensi kuussa, ettei vaan pääse tämä vanheneminen unohtumaan.

Pussukka, jonka sain Piialta :)

Paljon melua tuolista

Menin sitten tänään ja kotiutin sen paljon puhutun Tripp Trapp-tuolin. Aikeenani oli ostaa valkoinen, mutta mulle tuli siitä jotenkin sellainen fiilis, että se saattaa nopeasti kulua nuhjuisen näköiseksi. Mietin myös vaaleanpunaista, mutta ajattelin, että se voi ruveta jossain vaiheessä ällöttämään söpöydellään. Päädyin sitten harmaaseen tuoliin vaaleanpunaisella baby setillä ja pinkillä eläinkuvioisella pehmusteella. Ágúst oli kotona vähän ihmeissään mun värivalinnasta. Yritin sille selittää, että näen silmissäni sen tulevan sisustuksen, johon tuo harmaa sitten sopii tosi hyvin. Ei se tajunnut, mut eihän noilta miehiltä kannata liikoja odotella... Hahha. Muutenkin tyypillistä sanoa mulle, että ihan sama minkä tuolin ostat, en mä jaksa tulla mukaan katsomaan ja sit yhtäkkiä onkin jotain sanottavaa kun kannan tuolin kotiin. Mutta minä olen tyytyväinen, ja niin on Sagakin! Ainakin syöminen sujui paljon mukavammin kun se pääsi mukaan pöydän ääreen. Vienakin oli tosi iloinen kun sisko sai samanlaisen tuolin. Seuraava projekti onkin sitten hioa ja maalata Viena Tripp Trappista uuden veroinen, se rupeaa olemaan vähän kulunut. Saatiin se nimittäin käytettynä.

Tottahan se on, ettei tuo harmaa välttämättä tummaa puuta olevan pöydän kanssa sovi, mutta mulla onkin haavena valkoinen ruokapöytä.

Enhän mä sieltä liikkeestä tietysti ulos päässyt ilman vaateostoksia... Mutta kaikki olivat tosi hyvässä alessa, ihan oikeesti, uskokaa mua! Ostin kivat sukkahousut, sukat ja mekon Sagalle. Mut nyt on sit shoppailut ohi joksikin aikaa!

Moli oli tänään suht kiltisti kotona, ei tehnyt sen kummempia ilkeyksiä, mutta keittiön laatikoille oli taas yritetty mennä. Ja oli niitä vähän avattukin, mutta tällä kertaa niihin ei ollut ihan yhtä vapaa pääsy, yritin laittaa puiset rimat esteiksi. Eiks ookin muuten ihana sininen keittiö... Täällä Islannissa jostain syystä tykätään värikkäistä keittiöistä, oon nähnyt ihan samanlaisia kaapistoja kalliissakin myynnissä olevissa taloissa. Jos tää kämppä olis mun, lähtis kyllä kalusteet vaihtoon melko äkkiä.

Keskiviikon sillisalaatti

Meidän rakas koiruus on taas päättänyt ruveta hankalaksi. Moli on nyt noin puolitoistavuotias, ja on oppinut olemaan hyvin kotona yksin viimeisten kuukausien aikana. Ensimmäinen vuosi oli hankala, se teki ihan järkyttävää jälkeä yksin ollessaan, joten sitä ruvettiinkin sitten pitämään mukana lähes joka paikassa. Mutta nyt kun vaihdettiin auto niin sanottuun tavalliseen malliin, päätettiin, ettei sitä sinne autoon enää mukaan oteta aina kun ovesta astutaan ulos. Kaikki onkin mennyt tosi hyvin. Kunnes nyt Moli on keksinyt, että keittiössä on kiva tutkia ja availla laatikoita ja levitellä tavaroita. Tänään olin poissa noin tunnin ja kotiin palatessa oli tomusokerit pitkin lattioita ja muuta mukavaa. Lisäksi Moli pääsi livahtamaan ulos ovesta kun tulin tyttöjen kanssa sisään. Ja kun oon yksin kotona lasten kanssa, on paha lähteä koiraa etsimään. No onneksi se kuitenkin tuli itse kotiin noin puolen tunnin juoksentelun jälkeen. Toivottavasti tää on nyt vaan joku ohimenevä vaihe, ei oo kiva joka päivä siivoilla koiran turhia sotkuja. Ihan kuin sitä siivottavaa ei olisi muutenkin.

Mä oon myös tänään miettinyt kovasti mitä teen syöttötuoli-asian kanssa. Vienalla on vanha Tripp Trapp-tuoli ja mun tekisikin mieli ostaa myös Sagalle sellainen. Se vaan on niin kamalan kallis! Mutta täällä on tosi pienet markkinat, eikä oikein muitakaan tuoleja ole tarjolla. Tai on, muttei sellaisia mitkä mua miellyttää. Mä tykkäisin kyllä sellaisesta klassisen mallisesta valkoisesta puisesta syöttötuolista, mutten ole sellaista missään nähnyt. Tänään kävin katselemassa vähän "Tripp Trapp kopioita", mutta ei ollut kivoja, eivätkä loppujen lopuksi edes hirveän halpoja, vaikkakin tietty puolet halvempia aitoon verrattuna. Tripp Trapp kaikkine lisävarusteineen (pehmuste ja selkätuki, vai miksikä sitä muovista vauvanosaa kutsutaan) tulee mulle maksamaan täällä pikkusen vajaa 300 euroa. Eiks se oo aika samoissa hinnoissa Suomessakin? On kyllä kova hinta, mutta kun se tuoli tulee kuitenkin olemaan käytössä useamman vuoden ja on koko ajan esillä, haluaisin sellaisen mistä tykkään. Muutenkin olen ajatellut pikkuhiljaa ruveta hankkimaan uusia huonekaluja, sitten kun rahatilanne sen sallii. Ajattelinkin ostaa vain sellaisia juttuja joista oikeasti tykkään ja jotka haluan omistaa kauan, eikä niin että ostan vaan jotain väliaikaista ja halpaa, kunhan on uutta. Mulla on synttäritkin pian tulossa, ja olen saanut vähän rahaa lahjaksi, joten voisin sitä käyttää syöttötuoliin, onhan se lahja minullekin, koska Sagalle varmasti on ihan yksi lysti millaisessa tuolissa istuu. Kunhan pääsis vihdoin pöydän ääreen! :)

Tekis mieli vähän söpöillä ja hankkia vaaleanpunainen :) Mutta enköhän mä valkoiseen päädy... 

Sit vielä loppuun jotain ihan muuta. Mä löysin netistä kivan letti-, taikka kampausohjeen. Mun täytyy vielä saada muutama sentti pituutta lisää hiuksiin, ennen kuin tulee hieno. Mutta kokeilkaa te, joilla on hiuksissa tarpeeksi pituutta :)