Gamla húsið

Vielä vähän juttua Húsavíkista, vaikka ollaankin jo kotiuduttu. Mun on pakko esitellä teille sieltä "Ágústin landelta" ihana vanha talo, eli gamla húsið. Ágústin isovanhemmat ja heidänkin vanhempansa asuivat tuossa vanhassa viehättävässä kivitalossa. Talo on Pohjois-Islannin yks vanhimmista kivitaloista. Myös Ágústin äiti ja hänen sisaruksensa viettivät siellä osan lapsuudestaan, samaan aikaan talossa asui siis monta sukupolvea. Tuntuu tänä päivänä hassulta, koska mikään valtavan iso talo ei kyseessä ole. Mutta ennenvanhaanhan se oli ihan yleistä, että samassa talossa asui useampikin perhe. Eikös näin ollut Suomessakin.

Ágústin yksi enoista on puuseppä ja hän on pikkuhiljaa entisöinyt ja remontoinut taloa. Hän on halunnut tehdä kaikesta mahdollisimman samanlaista kuin vanhoina aikoina oli, kaikkine yksityiskohtineen. Toki joitain juttuja on modernisoitu hieman, kuten kylpyhuonetta. Keittiö on vielä kesken, odotan jännityksellä millainen siitä tulee.

Olisi joskus ihana omistaa joku vanha talo, minä tosin varmaan purkaisin joitain seiniä välistä, jotta tilasta tulisi avarampi. Mutta tykkään vanhojen talojen tunnelmasta ja hengestä, siitä historiasta. Jotenkin talo tuntuu melkein elävältä perheenjäseneltä, kun tietää kuinka monta sukupolvea siellä on asunut. Minä jo vitsailinkin Ágústin enolle, että me ostetaan talo häneltä kun se on valmis :D Tuskinpa näin tapahtuu koskaan, eikä hän varmasti edes myisi. Mutta haaveillahan aina saa :)

Kuvat eivät ole mitenkään loistavia, mutta ehkä niistä saa jotain vihiä tunnelmasta. Paljon on myös vielä kesken sisällä, joten jäi kuvattavaa seuraavaankin kertaan. Enkä myöskään oikein osaa, tai kamerallani ei pysty, ottamaan sellaisia laajempia kuvia sisältä, eli lähinnä tässä näkyy nyt vain yksityiskohtia.

Mærudagar

Täällä Húsavíkissa on parhaillaan menossa jokavuotiset "kyläjuhlat", Mærudagar. Koko kylä on koristeltu värkkäästi, on vihreä-, oranssi- ja vaaleanpunainen naapurusto. Tänne on kyläläisten ja täältä kotoisin olevien lisäksi kokoontunut väkeä myös lähikunnista telttailemaan ja viettämään aikaa. Ohjelmaa on päivisin perheille ja lapsille, illalla sitten ehkä enemmän nuorisolle ja muuten vaan juhlijoille.

Vein Vienan tänään katsomaan teatteriesitystä, Saapasjalkakissaa. Sen jälkeen mentiin meidän tuttavapariskunnan ja heidän poikansa kanssa katselemaan kylän menoa ja syömään. Käytiin myös heidän telttapaikallaan leikkimässä ja oleilemassa. Tosi ihana päivä ollut, aurinkoa ja lämpöäkin on riittänyt. Sagallakin oli hauska päivä isovanhempiensa kanssa ja illalla sitten vielä kahdenkeskistä aikaa mamman kanssa. Molemmat tytöt ovat kyllä olleet melkoisen poikki kaiken touhuamisen jälkeen. Viena on vielä isovanhempiensa kanssa kylillä, varmaan ihan loppu kun pääsee kotiin. Kello on jo kymmenen ja yleensähän meillä mennään nukkumaan kahdeksan maissa. Mäkin aion vielä kylille katselemaan meininkiä, kunhan appivanhemmat ja Viena sieltä kotiutuvat. He ovat luvanneet hoitaa tyttöjä, niin saan minäkin vähän "vapaata" :) Tosin huomenna on monen tunnin ajomatka kotiin, että tuskinpa minä nyt ihan hurjaksi sentään heittäydyn...

Terveisiä Húsavíkista

Me tytöt matkattiin eilen tänne pohjoiseen, Húsavíkiin. Matka meni hyvin, vaikka se olikin pitkä. Takapenkkiläisetkin käyttäytyivät yllättävän iisisti. Matkaa tehtiin noin seitsemän tuntia, jouduttiin meinaan pysähtymään melkein joka pysähdyspaikassa pissalla. Vaipattomuuden huonoja puolia, heh.

Musta on niin ihana tulla tänne, jotenkin sitä rentoutuu täällä maalla heti. On tosi kotoinen olo. Tytötkin nauttii olostaan. Voisin hyvin joskus kuvitella asuvani jossain landella. Ágústhan on siis kotoisin Húsavíkista ja vietti lapsuutensa ja suuren osan teinivuosistaan täällä. Me yövytään Ágústin isovanhempien vanhassa talossa maatilalla. Nykyään tämän talon omistaa Ágústin äidin veli perheineen. Ollaan aina tänne tervetulleita :) Valitettavan harvoin vain tulee käytyä pitkän matkan takia.

Tänään me tytöt ollaan otettu aika rennosti. Käytiin päivällä isomummon luona oleskelemassa ja muutenkin vain yleisesti seurusteltu. Täällä on pari tosi hurjaa maatilakoiraa, chihuahuat Nadja ja Pjakkur :D Viena on ihan hulluna niihin, eikä anna niiden olla hetkeäkään rauhassa. Koiraparat, eivät oikein ole tottuneet pieniin käskijöihin. Viena meinaan komentaa niitä aika lailla.

En ole hirveästi kuvaillut täällä vielä seutuja, on ollut kylmä ja sellainen tihkusateinen päivä tänään. Mutta huomiseksi ja viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä, joten eiköhän kunnon kuvapläjäystä ole luvassa seuraavissa postauksissa :)

Hiuspanta

Ihastuin jo viime viikolla kaupalla harjoitellessa KAKSITVÅn hauskaan hiuspantaan. Se on jotenkin ei-mun-tyyppinen, mutta jokin siinä vaan kuitenkin ihastutti. Eilen sitten kokeilin sitä töissä paremmin ja totesin, että kyllä, tämä on saatava. Eihän sitä tartte aina olla niin "tyylilleen" tai oikeastaan tyylittömyydelleen uskollinen :) Se sopii tosi hyvin kun laitan letin sivulle tai hiukset ylös nutturalle. Tuo kivaa piristystä ilmeeseen.

Töitä ja merimiehen pikastoppi

Työpäivä meni tosi hyvin. Paljon mukavia asiakkaita, sekä turisteja että paikallisia. Jatkuvasti sain kuulla hyvää palautetta, kuinka ihana kauppa Suomi PRKL! Design on. Eräskin tanskalainen rouvashenkilö oli sitä mieltä, että ihanin kauppa koko Reykjavíkissa. Mahtavaa kun ihmiset ovat ottaneet puodin ja suomalaiset maailmalla vähän tuntemattomat design-tuotteet niin suurella mielenkiinnolla vastaan. Saavat olla Satu ja Maarit ylpeitä rakkaasta lapsestaan :) Siinä päivän aikana kerkesin hypistelemään ja katselemaan entistä enemmän kaikkia ihania juttuja mitä kaupassa on. Ostoslista senkuin pitenee, aaapuaaa.... Pitää vissiin muutama vuoro enemmän tehdä, ennen kuin pääsee törsäilemään. Yhden hankinnan tosin jo tein. Esitellään se sitten huomenna :)

Myyjätär ja Muumipeikko

Ágúst pääsi tänään käymään maissa, kun laivaa tyhjennettiin saaliista. Tosi ihanaa, että se pääsi tapaamaan tyttöjä heidän ollessa hänen siskollaan hoidossa. Mekin kerettiin onneksi näkemään mun töiden jälkeen. Mentiin koko perhe viemään Ágústia takaisin satamaan. Viena meni pabbin lähdön hetkellä niin surkeaksi, että mullakin tuli ihan tippa linssiin. Sain kyllä onneksi tytön vähän piristymään kun selitin matkalla kotiin, että seuraavan kerran kun pabbi tulee, niin se ei enää lähde noin pitkäksi aikaa. Ja sitten juteltiin kaikkia mukavia mitä tehdään nyt kesälomalla ja kohtahan on synttäritkin ja kaikkea. Onneksi lapsien huomio on yleensä aika helppo siirtää muualle, vaikka olisikin surkea hetki. Tokihan minäkin olisin mielelläni ottanut Ágústin takaisin jo kotiin... Mutta nopeasti tämä aika menee :)

Sinne meni takaisin kalastamaan, vielä noin kolmeksi viikoksi....

Jännittää

Huomenna on mun eka työpäivä! Olen jo täällä blogissa maininnutkin muutamaan otteeseen, että töitä on tiedossa. Eli Suomi PRKL! Design-kaupan toinen omistaja on lomalla, ja minua pyydettiin tuurailemaan häntä sillä välin. Ihanaa! Olen todella innoissani koska:

a) liike on täynnä kaikkea aivan ihanaa, on kiva myydä sellaisia tuotteita joista itse pitää ja joihin uskoo
b) pidän asiakaspalvelusta
c) työ on minulle tavallaan myös lomaa kotoa, olenhan ollut kotona jo reippaasti yli vuoden ja varsinkin nyt kun olen yksin tyttöjen kanssa, pieni tauko kotirutiineista tekee hyvää
d) saan myös tienattua hieman ekstrafyrkkaa, jotka voinkin sitten suoraan tuhlata ihanaan suomalaiseen designiin
e) töitä on mahdollisesti tarjolla jatkossakin

Kyllä minua myös hiukan jännittää... Vaikka puhunkin islantia hyvin, joutuu uudenlaisessa työssä käyttämään sanoja, jotka voivat olla vieraita tai jotka eivät kuulu jokapäiväiseen arkikieleen. Jännittää myös, että osaanko vastata asiakkaiden kysymyksiin tuotteista ja niiden ideologioista, etten ole ihan hoomoilasena. Voi muuten vielä jäädä kaupat tekemättä. Olen yrittänyt hieman opiskella myynnissä olevien tuotteiden taustoja, toivottavasti on jäänyt tarpeeksi mieleen. Asiakaspalvelu tulee minulta kyllä yleensä ihan luonnostaan, ettei pitäisi ehkä turhaa stressailla. Kyllä se siitä kun pääsee pienestä alkujännityksestä :)

Muun muassa näitä ihania Saana ja Olli tekstiilejä on Suomi PRKL! Designissa myynnissä.
Kuva: saanajaolli.com

Valivali

Onpas ollut hankalat pari päivää, ja yötä! Niin hyvin kuin meillä alkoikin tää "yksinolo", nyt tuli takapakkia. Sagalla nousi toissailtana kuume. Veikkaan että se tekee kulmahampaita, se on sormella kaivellut suutaan siihen malliin, että joku siellä nyt ärsyttää. Saga on koko ajan ärsyyntynyt ja itkuinen, ei yhtään oma itsensä. Ja yöt on ollut kyllä hirmuista härdelliä... Mä oon jo niin tottunut siihen, että molemmat tytöt nukkuvat yöt läpi ilman sen kummempia ongelmia että tuntuu todella raskaalta jos ei ite ole saanut kunnon unia. Myös iltaisin saan aina kivasti omaa aikaa kun nukkumattti tulee yleensä noin kello kahdeksan aikoihin, mutta nyt ei ole sitäkään herunut. Tuli vähän sellainen epätoivoinen fiilis viime yönä, että tälläistäkö tämä nyt tulee olemaan. Sain itkupotkuraivarit mielessäni. Mulla ei ole oikein apujakaan nyt paikalla, kun tyttöjen isovanhemmat lähti kesälomailemaan Pohjois-Islantiin. Mennään tosin ensi viikolla sinne itse mun työvuorojen jälkeen, joten sit on taas jeesiä. Toivotaan nyt, että Sagan olo helpottuisi ennen sitä, että päästäisiin matkaan. Ágúst on ollut vasta reilun viikon pois ja kokonaisia viikkoja on vielä melkein jäljellä. Huhhuh... Tsemppiä mulle :D Toivottavasti menisivät kiukkuilut pian ohi ja yöunet maistuisivat taas tytölle. Koska ne todellakin maistuisi mammalle!

Ikävä

Meillä on luonnollisesti ikävä "pabbia". Sagakin osoitteli tänään tuolia missä Ágúst aina löhöää ja sanoi useaan kertaan "pabbi, pabbi". Aika hellyyttävää. Samalla musta tuntui vähän pahaltakin, että mitäköhän se ajattelee, kun ei raukka vielä varsinaisesti ymmärrä mistä on kyse, kun yhtäkkiä pabbi ei olekaan kotona. Vienakin sai tänään illalla jonkun surullisuuskohtauksen ja itkeskeli vähän isänsä perään. Sille onneksi voi asian selittää ja se ymmärtää, että kyllä isukki tulee takaisin kotiin. Tietysti tuon ikäinen ei oikein ymmärrä vielä aikaa, joten Viena kyselee ja odottaa pabbia kotiin oikeastaan joka päivä. Ja noin viikko vasta kulunut...

Ikävä on myös Molia. Vaikka mä usein kiroankin sen koiruuksia ja välillä mulla käy hermoon se ainainen imuroiminen ja siivoaminen, koirankarva kun ei tästä taloudesta imuroimalla lopu. Paitsi ehkä viideksi minuutiksi. Mutta noita negatiivisia fiiliksiä isompi tunne on kuitenkin se rakkaus perheenjäsentä kohtaan. On täällä kovin tyhjää ilman Molia. Ja tylsempääkin. Harmi vaan kun se ei oikein ole mahdollista olla yksin noiden pienten kanssa ja tarjota Molille samalle sen tarvitsema liikunta ja huomio.

Vaikka ikävä on kova, olen kuitenkin erittäin hyvillä mielin, koska tiedän että Molilla on hauskaa. Se on hoidossa maalla, samassa paikassa missä viime kesänäkin Ágústin ollessa merellä. Se on yhden naisen luona, joka ottaa koiria ja kissojakin hoitoon pidemmiksikin ajoiksi. Ja tämä nainen, Helga, on varmasti yksi elänrakkaimmista ihmisistä ketä oon ikinä tavannut. Hän hoitaa ja viettää aikaa eläinten kanssa elääkseen ja jaksaa touhuta niiden kanssa vaikka mitä. Tällä hoitopaikalla on Facebook-sivut, minne Helga laittelee jatkuvasti kuvia koirien touhuista. Tosi hauska seurata, tietää vähän mitä siellä puuhaillaan. Moli on päässyt tän vähän reilun viikon aikana ainakin kaksi kertaa jo merenrannalle juoksemaan ja leikkimään muiden koirien kanssa. Lisäksi hoitopaikan piha on iso ja aidattu, joten sielläkin saa olla ihan vapaana päivät. Ei mitään häkkiin sulkemisia yms. Ihan kuin kotona olis, vähän musta jopa tuntuu, että Moli viettää siellä parasta aikaa ikinä :)

Kuvat ovat lainattu hoitolan Facebook-sivuilta ja ovat kaikki Helga Kristjánsdóttirin ottamia.