Isoveli

Meidän tytöillä on isoveli, sen nimi on Moli ja se on siperianhusky. Välillä on naurussa pitelemistä kun Viena komentelee Molia ja pitää kunnon kuria kuin mikäkin kersantti. Ne kaks on oikeasti kuin sisarukset, niin hyvässä kuin pahassakin. Viena pyytää Molia usein sen kanssa juoksemaan pitkin kämppää, sit ne menee täällä peräkanaa hirveellä vauhdilla. Välillä oikein hirvittää. Vuoden päästä niitä menee sitten kolme peräkkäin kahden sijaan, kun Sagakin rupeaa ottamaan osaa leikkiin.

Mua itseäni välillä ärsyttää, kuinka paljon töitä koiran omistaminen teettää. Enemmän siivousta, eikä ikinä siistiä ja puhdasta viittä minuuttia pidempään. Ulos täytyy mennä oli ilma mikä tahansa, ja liian usein ilma on kurja. Kun Moli oli pentu, se teki välillä ihan järkyttävää jälkeä yksin kotona ollessaan. Ne ajat on onneksi ohi, mutta ei se vieläkään oikein viihdy yksin kotona. En varsinaisesti ole mikään koiraihminen, vaikka eläimistä pidänkin. Mutta Ágúst on aina halunnut koiraa ja kun tilaisuus koiran hankkimiseen tuli, en osannut vastustaa tarpeeksi hanakasti.

Tälläinen näky odotti kerran kotona Molin pentuaikana.

Vaikka olenkin usein ollut tosi kiukkuinen Molin takia ja halunnut "eroon" siitä, en ikinä oikeasti luopuisi Molista. Se on meidän perheenjäsen ja ihan mielettömän tärkeä, myös minulle. Ja on oikeasti tosi hauska nähdä miten Viena leikkii Molin kanssa ja tykkää siitä kuin sisaruksestaan. Mielestäni on myös tärkeää, että lapset oppivat arvostamaan eläimiä ja pitämään niistä huolta. Joten kaikki se vaiva ja työ, joka koiranomistamisesta aiheutuu on sen arvoista. Molista on paljon paljon enemmän iloa kuin harmia :)

Moli on hyvä "lapsenvahti", tykkää tosi paljon olla tyttöjen kanssa.

Todellinen sylikoira!

Viena ja Moli viime talvena.