Kuumeilua

Tänään mulla on ollut kotona harvinaisen pirteä ja hyväntuulinen kuumeinen lapsi. Aamulla musta tuntui ihan kuin Viena olisi ollut vähän lämmin, ja kuumettahan sillä oli, joten ei tietenkään mennyt päiväkotiin. Ihmeellisiä noi lapset kuinka ne kuitenkin jaksaa ja haluaa leikkiä vaikka olisivat kipeitä. Itselläni jos nousee vähänkin lämpö, oon tyystin poissa pelistä. Saga on ainakin vielä toistaiseksi terve, vähän nuhaa, mutta eikös se kuulu vuodenaikaan. Toivottavasti säästyisi kuumeelta.

Käytiin iltapäivällä Ágústin kanssa mun kovasti rakastamassani Bónuksessa. Se ei pettänyt taaskaan! Täysi kaaos päällä jo parkkipaikalla. Eikä sisällä kaupassa olleet asiat sen paremmin. Mutta tällä kertaa mulla ei mennyt hermot kertaakaan, olin jo etukäteen varautunut pahimpaan ja päätin ottaa rauhallisesti. Se kannatti, koska mitään traumoja ei jäänyt.

Illalla menin Molin kanssa lenkille, kun tytöt olivat menneet nukkumaan. Oli mukavaa käydä ulkoilemassa kun olin ollut melkein koko päivän sisällä, muutenkin mulle on tosi tärkeää viettää hetki yksinään hiljaisuudessa. Pakkaslumi natisi kivasti jaloissa ja ilma oli kirpeä ja tyyni. Sopivan kylmä niin, että posket ja nenä punehtui. Ihana talvisää, tätä lisää kiitos!

Kuva meidän "upeasta" jouluvalaistuksesta. Jos tosta pikselipuurosta nyt jotain tolkkua saa.

Koristelua

Oon parin viimepäivän aikana yrittänyt vähän koristella kotia joulukuntoon. Aika simppelillä meiningillä mennään meillä tänä vuonna. Mulla ei ole kauheasti joulukoristeita, koska en ole Suomesta mitään tuonut, enkä ole täälläkään kauheasti uusia hankkinut. Olen myöskin päättänyt, että tänä jouluna en osta kuormittain uutta muovikrääsää. Jos jotain hankin, niin sen pitää olla jotain mistä ihan oikeasti tykkään ja jota haluan katsella vuosia.

Poltan punaisia kynttilöitä ainoastaan jouluisin.

Kietaisin punaista silkkinauhaa korien ympärille piristämään ilmettä. Maljakossa sitä paljon puhuttua muovikrääsää :P

Tää nyt ei varsinaisesti ole edes joulukoristelua, mutta silkkinauhaa myös lasipurkin ympärillä.

Lisää punaisia kynttilöitä :)

Vienalle tein tollaisen hässäkän. Oli muuten tosi tyytyväinen tyttö kun sai ihka oman koristeen :)

Viritin myös valot tänään olohuoneen isoon ikkunaan. Virhe. Käytin siihen hommaan tunnin tai kaksi, vain ja ainoastaan todetakseni, etten tykkää niistä. Valot ovat siniset ja ajattelin että ne sopisivat hyvin, koska naapureillakin on siniset valot ikkunoissa. Mutta noi on jotenkin liian kirkkaat ja häikäisee, joten täytyy ottaa huomenna pois. Ehkä oon vaan ahkera polttamaan kynttilöitä ikkunalaudalla, unohdan noi valosysteemit tältä vuodelta, kun ei ne nyt vaan halua tehdä mun kanssa yhteistyötä (kerroin aiemmin miten kävi itse tekemäni valokranssin kanssa).

Banaanisuklaakakku

Tässä jatkoa mun banaani-teemalle leipomuksissa. Leivoin siis banaanisuklaakakun ja vein sen mukanani tarinatunnille. Multa kysyttiin respetiä, niin julkaisen nyt täällä blogissa.

150g voita

3,5 dl sokeria

3 kananmunaa

4,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl vaniljasokeria

1,5 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

0,75 dl kermaa

3 banaania

100 gr taloussuklaata

1. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen vähän kerrassaan hyvin sekoittaen

3. Soseuta banaanit haarukalla ja lisää joukkoon kerma. Lisää taikinaan

4. Lisää lopuksi suklaarouhe, sekoita

5. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 150 asteessa noin 75 minuuttia

Taikina on aika iso, joten sellainen kuivakakkuvuoka lienee paras. Itse paistoin kakun vähän liian pienessä leipävuoassa, joten se pursuili uunissa hieman yli. Päälle voi sulattaa suklaata koristeeksi jos mieli tekee :)

Launtai touhua täynnä

Meillä on ollut tosi mukava ja touhuntäyteinen lauantai. Ensimmäisenä ohjelmassa oli "urheilukoulu" Vienan kanssa joka lauantaiseen tapaan. Sieltä mentiin suoraan Pohjolan talolle suomenkieliselle tarinatunnille. Tällä kertaa luettiin Mintun joulu, hauskaa koska Minttu-kirjat oli mun lempikirjoja kun olin lapsi. Vienallekin olen paria Minttua lueskellut viime aikoina. Oli tosi mukava tapaaminen taas, meitä oli oikein kivasti paikalla ja monet toivat jotain tarjottavaakin, koska Suomen itsenäisyyspäivä on pian ja muutenkin joulun kunniaksi, koska joulukuussa ei tarinatuntia järjestetä. Kaikilla riittää ohjelmaa varmasti ihan riittämiin muutenkin. Allekirjoittanut leipoi banaanisuklaakakun (laitan reseptin myöhemmin), ihme banaani-teema näissä mun leipomuksissa ollut viime aikoina.... Me oltiin Vienan kanssa kaksin urheilukoulussa ja tarinatuokiossa, Saga oli mummolassa hoidossa. Mun mielestä on kivaa ja tärkeää löytää vähän kahdenkeskistä aikaa Vienan kanssa viikonloppuisin, koska se on kuitenkin viikolla niin paljon päiväkodissa. Vienakin nauttii mamman jakamattomasta huomiosta.

Minttu-kirjan jälkeen oli kiva piirtää.

Tarinatuokion jälkeen mentiin hakemaan Sagaa, mutta Viena halusikin jäädä mummolaan tätinsä kanssa päiväunille. Mä menin Sagan kanssa kotiin ja laitoin vähän joulukoristeita esille. Mulla ei kauheasti ole koristeita mistä oikeasti tykkään, lähinnä jotain Ikean krääsää, jota ei oikein jaksais katsella enää. En tykkää sellaisesta muovisesta amerikkalaistyyppisestä joulukoristelusta. Mut jotain kivaa sain laitettua esille, tein jopa itse valokranssin ikkunaan. Mutta arvatkaa ärsyttikö kun yritin laittaa valoja päälle, eikä mitään tapahtunut! Just mun tuuria, etten tajunnut kokeilla etukäteen toimivuutta... En millään viitsisi purkaa koko hässäkkää, toivottavasti tuo mies saisi sen toimimaan, kunhan töiltään ennättää :)

Lisää, tää on kivaa!

Sagan herättyä päiväunilta mentiin takaisin mummolaan. Vedin Sagaa vähän pulkassa ennen autoon menoa, ensimmäistä kertaa. Taisi tyttö tykätä, sen verran iso hymy irtosi ja naurattikin vähän. Ei ne lumet lähteneetkään ihan vielä, vaikka eilen illalla niin povailinkin. Jätin Sagan taas vähäksi aikaa mummolaan, mentiin Vienan ja sen kahden tädin kanssa katsomaan Kópavogurin adventtijuhlaa. Se oli ulkoilmatapahtuma, oli sen verran kylmä etten halunnut ottaa Sagaa mukaan. Siellä oli kaikenlaista ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisillekin, orkesteri soitti joululauluja ja isoon joulukuuseen sytytettiin valot. Me tosin ei nähty valojen sytyttämistä, koska Viena ilmoitti, että nyt lähdetään takaisin ammalle (amma=mummi). Mutta kivaa oli silti. Siitä on aikaa kun mä oon osallistunut mihinkään joulukauden avajaistapahtumiin tai vastaaviin, nyt oon jotenkin ihan erilailla innostunut kaikesta kun on lapsia. Viena on jo sen verran vanha, että sen mielestä on hauska tehdä kaikenlaista ja musta on kiva viedä sitä tapahtumiin, joissa on lapsille jotain ohjelmaa. Mä oon saanut itse vähän takaisin jonkinlaista lapsenmieltä ja jännitystä. Ensi jouluna Sagakin jo varmaan ymmärtää joulusta vähän.

Onks ihan pakko pitää hanskoja?! Kymmenennen kerran :D

Vienakin pääsi pulkkailemaan.

Illalla käväisin vielä Molin kanssa yksin lenkillä. Ihan eri fiilis nyt kun on lunta ja ihmiset on laittanut jouluvaloja ikkunoihin ja ulos. Vähän ylilyöntejäkin oli havaittavissa, yhdessä pihassa oli kunnon disco, puskat täynnä värikkäitä vilkkuvia valoja. Mutta toisaalta ihan kiva kun kaikilla ei ole samanlainen maku. Mulla on vielä edessä valojen ikkunoihin laitto, argh, se on hermoja raastavaa puuhaa... Mutta en halua että meillä on synkät ikkunat kun kaikilla muillakin meidän rivitalossa on valot ikkunoissa. Ryhmäpainetta :D

Saunailta ja ensilumi

Olin tänään saunomassa suomalaisten naisten kanssa. Yksi tuttu tiesi hyvän yleisen saunan Mosfellsbærissa, joka on Reykjavíkin naapurikunta. Tämä samainen tuttu ehdotti että menisimme suomalaiset porukalla saunomaan, mikäs sen suomalaisempaa :) En ole käynyt saunassa melkein puoleentoista vuoteen, joten oli tosi kiva käydä pitkästä aikaa. Ja mikä parasta, suomalaisseurassa.

Mä en oo aiemmin mitenkään aktiivisesti etsinyt suomalaisia ympärilleni, mutta nyt kun on lapsia ja kun tämä Islannissa asuminen on ilmeisesti aika pysyvää, on tosi tärkeää, että voin tavata ihmisiä kotimaastaani. Jotenkin ollessa muiden suomalaisten seurassa omaa kieltään puhuen, pystyy olemaan täysin oma itsensä. Tai pystyy ilmaisemaan itseään juuri niin kuin haluaa, vaikka oma suomenkieleni onkin vähän ruostumaan päin. Ei pahasti, mutta pientä takeltelemista ja sanojen hakua välillä. Mutta se on tietysti ihan normaalia, kun ei kieltä koko ajan käytä. Ja muutenkin on tosi kiva tavata ihmisiä, jotka on samankaltaisessa tilanteessa kuin itse on.

Sitten toinen juttu, tänne tuli talvi ja ensilumi! Mutta nyt se taitaa  mennä.... Tänään aamulla oli vielä kaunista, mutta nyt näyttää siltä, että lumi on sulamaan päin. Islannissa on vähän se vika, ettei täällä ole kunnollisia vuodenaikojen vaihteluita. Varsinkaan Reykjavíkin alueella ei oikein ole kunnollista talvea, ehkä pari päivää kerrallaan ja sitten taas syksyinen ilma ja sama homma kiertaa kehää monta kuukautta. Pohjois-Islannissa saattaa usein olla vähän paremmin asiat. No, toivotaan nyt että tulisi jonkunlainen talvi, niin päästäisiin Molin kanssa harjoittelemaan vetoajelua. Ja tietty tyttöjen kanssa pulkkailemaan.

Tälläinen näky meidän pihalla tänään.

Pakko vielä laittaa loppuun pari mun mielestä suloista kuvaa Vienasta ja Sagasta :)

Saga opettelee syömään lukemaan kirjaa.

Viena auttoi tätiään leipomaan syömällä voita.

Isoveli

Meidän tytöillä on isoveli, sen nimi on Moli ja se on siperianhusky. Välillä on naurussa pitelemistä kun Viena komentelee Molia ja pitää kunnon kuria kuin mikäkin kersantti. Ne kaks on oikeasti kuin sisarukset, niin hyvässä kuin pahassakin. Viena pyytää Molia usein sen kanssa juoksemaan pitkin kämppää, sit ne menee täällä peräkanaa hirveellä vauhdilla. Välillä oikein hirvittää. Vuoden päästä niitä menee sitten kolme peräkkäin kahden sijaan, kun Sagakin rupeaa ottamaan osaa leikkiin.

Mua itseäni välillä ärsyttää, kuinka paljon töitä koiran omistaminen teettää. Enemmän siivousta, eikä ikinä siistiä ja puhdasta viittä minuuttia pidempään. Ulos täytyy mennä oli ilma mikä tahansa, ja liian usein ilma on kurja. Kun Moli oli pentu, se teki välillä ihan järkyttävää jälkeä yksin kotona ollessaan. Ne ajat on onneksi ohi, mutta ei se vieläkään oikein viihdy yksin kotona. En varsinaisesti ole mikään koiraihminen, vaikka eläimistä pidänkin. Mutta Ágúst on aina halunnut koiraa ja kun tilaisuus koiran hankkimiseen tuli, en osannut vastustaa tarpeeksi hanakasti.

Tälläinen näky odotti kerran kotona Molin pentuaikana.

Vaikka olenkin usein ollut tosi kiukkuinen Molin takia ja halunnut "eroon" siitä, en ikinä oikeasti luopuisi Molista. Se on meidän perheenjäsen ja ihan mielettömän tärkeä, myös minulle. Ja on oikeasti tosi hauska nähdä miten Viena leikkii Molin kanssa ja tykkää siitä kuin sisaruksestaan. Mielestäni on myös tärkeää, että lapset oppivat arvostamaan eläimiä ja pitämään niistä huolta. Joten kaikki se vaiva ja työ, joka koiranomistamisesta aiheutuu on sen arvoista. Molista on paljon paljon enemmän iloa kuin harmia :)

Moli on hyvä "lapsenvahti", tykkää tosi paljon olla tyttöjen kanssa.

Todellinen sylikoira!

Viena ja Moli viime talvena.

Väkertelyä

Laitoin tänään esille ensimmäisen joulukoristeen, jonka väkersin ihan itse. Sain idean rautalankakranssiin suomalaisesta Joulu-lehdestä. En vaan osaa päättää onko se hieno vai ei. Kertokaa te? :)

Seitsemän kuukautta

Nuorempi tyttäreni Saga Iselin on tänään tasan seitsemän kuukautta. Tuntuu vähän haikealta kun aika kuluu niin kamalan nopeasti. Samalla kuitenkin seuraan innolla Sagan kasvua ja odotan sitä kun tytöt alkavat leikkimään enemmän yhdessä. Vaikka yllättävän paljon heistä on jo nyt seuraa toisilleen.

Nyt seitsemän kuukauden ikäisenä Saga osaa istua itse, kääntyä selältä mahalleen, jos viitsii. Usein Saga vaan makoilee rauhallisena selällään varpaitaan tai jotain lelua tutkien. Lattialla mahalla leikkiessään Saga osaa pyöriä ympyrää ja pääsee myös käsillä työntäen taaksepäin, ainakin tahattomasti. Saga ei käytä tuttia, se ei ole missään vaiheessa kelvannut, mutta hän tykkää jyystää leluja ja kaikenmaailman kankaita ja vaatteita mitä käsiinsä saa. Saga osa myös vaihtaa leluja kädestä toiseen. Hän on ahkera tyttö syömään ja juomaan. Tuttipullo ei kelpaa, mutta lasista hän hörppää jos mamma ei ole maitoineen paikalla. Viikko sitten neuvolassa Sagan strategiset mitat olivat 7540 gr ja 65,5 cm. Hampaita on kaksi alhaalla keskellä.

Sagan lempipuuhia ovat uiminen, syöminen ja suihkussa käyminen. Ulkona Sagasta on kiva katsella maailmaa, silloin kun hän sattuu olemaan hereillä. Yöunille menoa pitää vielä harjoitella, mutta kyllä sekin opitaan, kunhan mamma jaksaa olla kärsivällinen. Päiväunet Saga nukkuu edelleen ulkona vaunuissa oikein hyvin. Saga on erittäin iloinen, suloinen ja sosiaalinen tyttö. Ainakaan vielä hän ei ole alkanut pahemmin ujostelemaan tuntemattomia, vaan hymy irtoaa kaikille jotka kiinnittävät häneen huomiota. Sagan vanhemmat ja isosisko rakastavat häntä suunnattomasti!

Äitinsä tytär

Kuvat kertovat kaiken. Tyttäreni ei edusta poikkeusta kenkähullussa naissukupuolessa.

Huono emäntä

Mun suomalainen kaveri tuli tänään kahville, joten päätin leipoa taas banaanileivän/kakun. Ja tällä kertaa hieman tuunatulla reseptillä. Tuli ihan mielettömän hyvää, vaikka itse sanonkin! Ajattelinkin jakaa teille reseptini.

2dl sokeria
2 munaa
3 banaania
n. 1dl kreikkalaista/turkkilaista jogurttia (laitoin varmaan vähän alle yhden desin)
5 dl jauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1tl kanelia

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
2. "Mössää" banaanit haarukalla ja lisää munasokerivaahtoon, vatkaa vielä
3. Lisää jogurtti, sekoita
4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti sekoittaen takinaan.
5. Kaada taikina voideltuun/öljyttyyn vuokaan ja paista n.45 minuuttia 180° uunissa keskitasolla.
6. Jos pinta rupeaa tummumaan liikaa ennen paistoajan loppumista, voit laittaa esimerkiksi leivinpaperin leivän päälle.

Maistuu hyvälle sellaisenaan, mutta mä tykkään laittaa voita ja juustoa päälle.

Olin muuten hirmu huono kahviemäntä, kahvi oli lähes loppu, paitsi pikakahvi. Mutta mikä pahinta, maitoa riitti just yhteen kahvikupilliseen ja me molemmat ollaan maitokahvinjuojia... Ehkä ens kerralla valmistaudun vähän paremmin :)

Tytöt oli molemmat tänään uusissa H&M:ltä tilatuissa vaatteissaan, jotka isäni toi mukanaan Suomesta. Sagalla ihanan pehmoiset velour-housut ja kauniin kanervanliila puuvillapaita. Ja Vienalla se keltakukallinen mekko, joka oli aivan pakko saada! Se vaan kaipais vielä kaverikseen vähän iloisemman väriset sukkahousut. Oli tosi vaikea saada Vienasta kuvaa, kun se ei pysynyt yhtään paikallaan ja kun toi meidän kamera toimii miten toimii, jos toimii..

Mallinelkeitä havaittavissa, haha :D 

Ihana yksityiskohta toi vetoketju takana.

Mä en millään malttaisi odottaa että Saga lähtisi liikkeelle! Nyt se on taas yhtäkkiä tosi rauhallinen, ei edes kääntyile vatsalleen kun on lattialla. Makaa vaan ja kattelee jotain lelua kädessään ja ottaa rennosti. Ehkä hyvä näin, eihän sitä vielä mihinkään kiire ole. Ryömiä, kontata, kävellä ja juosta kerkiää sit koko loppuelämän :) Ja pääsen ehkä minäkin helpommalla kun ei vielä tarvitse juosta perässä. Mut kyl mä silti innolla odotan sitä liikkellelähtöä.

Taiteilua

Mä laitoin Vienan tänään töihin, nimittäin maalaamaan taidetta! Ajattelin, että mikäs sen kivempi joululahja isovanhemmille kuin lapsenlapsen maalaama taideteos. Uskallan täällä blogissa esitellä, koska ajattelin että tämä lahja annetaan islantilaisille isovanhemmille enkä usko, että he blogiani lukevat.

Taiteilija työssään. Taulussakin erottuu vielä värit.

Valmista!

Mä annan Vienan maalailla vielä lisää, katsotaan jos saataisiin seuraavalla kerralla pidettyä värit vähän paremmin erossa toisistaan, ettei kaikki menisi ruskeaksi. Mutta mikäpä minä olen itse artistia neuvomaan! Jos hän haluaa ruskeaa, se hänelle suotakoon :)

Luistelua lauantaina

Lauantaina me jätettiin tytöt muutamaksi tunniksi mummolaan ja lähdettiin yhdessä luistelemaan. Meidän vanhempienkin on hyvä joskus tehdä yhdessä jotain ilman lapsia. Mun täytyy myöntää, että me ollaan oltu ihan liian huonoja yhteisen ajan järjestämisessä.

Siitä on melkein viisi vuotta kun olen viimeksi luistellut ja Ágústilla noin kymmenen vuotta. Mä luistelin kersana melko paljon, pelasin jopa jääkiekkoa vissiin yhden talven, hehe. Se olikin loistava ura :D Ekat viisi minuuttia oli vähän haparointia, mut sen jälkeen viiletinkin jo kenttää ympäri, ihan kuin olisin ollut luistelemassa viimeksi eilen. Tuli tosi hyvä fiilis kun en ollutkaan unohtanut miten luistellaan, niinkuin pelkäsin. Ja mikä parasta, kerrankin olin jossain parempi kuin Ágúst!

Valitettavasti ei saatu luistelureissua oikein ikuistettua kuviksi, kamera kun vetelee viimeisiään. Sillä ei oikeasti saa otettua kuvia enää kuin kirkkaassa päivänvalossa. Ja se kuvan ottaminen kestää ikuisuuden ja jos kohde sattuu liikahtamaan, kamera ei vaan suostu ottamaan kuvaa. On mulla sentään yksi kuva Ágústista.

Luistelemisen jälkeen käytiin yhdessä kahvilla, ihan kaksin. Oli tosi mukavaa tehdä jotain yhdessä, ja sen jälkeen oli myös kiva mennä takaisin tyttöjen luo. Molemmat olivat olleet tosi kilttejä ja hyväntuulisia. Täytyisi ottaa tavaksi järjestää jotain yhteistä tekemistä vaikka kerran viikossa. Ei sen tarvitse olla mitään suurta ja ylellistä, vaikka vaan yhdessä uimaan, kävelylle, kahville, tai elokuviin. Suosittelen!

(Is)ukki käväisi pikakeikalla

Mun isä oli käymässä täällä viikonloppuna. Se oli reissu työporukan kanssa, joten ihan kauheasti ei keretty näkemään, mutta jonkin verran sentään. Vienastakin oli hauska nähdä ukkiaan ja kävellä käsi kädessä pitkin Reykjavíkin keskustaa. Saga nukkui taas suurimman osan ajasta, mutta kerkesi sekin onneksi vähän ukkiaan pällistelemään. Tiedä vaikka jos naama jäi mieleen, tunnistaa sitten seuraavan kerran skypessä!

Ei muuten ilmojenhaltijakaan pettänyt, taaskaan. Viikonloppuna oli hyvä ilma, tyyntä ja melko aurinkoista. Ja nyt taas on tuullut ja satanut, lähes myrskynnyt, kun isäni on poistunut maasta. Joka kerta kun mun vanhemmat on ollut täällä, niillä on käynyt tosi hyvä tuuri säiden suhteen. Eivät varmaan edes usko kun mä kiroan p*skoja kelejä, heh. Mikä tuuli? Eihän siellä teillä koskaan tuule, vähän ehkä ilma liikkuu... Just joo, nytkin ikkunat helisee ja paukkuu kun tuuli hakkaa niihin sadetta.

Koska emme tänä(kään) vuonna ole menossa Suomeen jouluksi, isäni toi meille suomalaisen joulukinkun! Olen jopa suunnitellut tekeväni joululaatikoita ja muita herkkuja. Pidetään suomalainen joulu jossain vaiheessa joulukuussa. En ole koskaan tehnyt jouluruokia itse, nyt on varmaan korkea aika ruveta opettelemaan...

Kurja ilma sen kuin jatkuu....

Nyt täytyy taas vähän valittaa. Rupeaa niin kyllätyttämään tää ainainen sade, tuuli ja pimeys! Olisi nyt edes viikonloppuna kiva ilma, tai ainakin siedettävä. Uskomatonta miten paljon sää vaikuttaa siihen millainen fiilis on ja kuinka paljon on energiaa. Ei pitäisi antaa sen hallita liian paljoa. Mutta mulla on ainakin ollut veto ihan pois tänään, enkä oo oikein jaksanut innostua mistään kurjan ilman takia.

Onneksi mentiin sentään moikkaamaan tyttöjen kanssa mun hyvää kaveria. Hänellä on myös kaksi lasta, suurinpiirtein samanikäiset kuin mun tytöt. Viena ja kaverin poika leikkivät yhdessä yllättävän nätisti, viime kerralla kyläillessä oli täysi härdelli ja taistelu päällä koko ajan. Joten meilläkin oli sit aikaa kahvitella ja juoruilla lasten leikkiessä. Ei tarvinnut koko aikaa toimia erotuomarina :)

Kaverin lelut on aina paljon kiinnostavampia kuin omat!

Lopuksi kaipaisin neuvoa. Yritin lisätä tänne blogiin kuvia, jotka ovat pystysuunnassa otettuja ja jotka olen iPhotolla kääntänyt. Kun yritän ladata niitä tänne kuvat tulevat "makuuasennossa", eikä pystysuuntaisina niinkuin pitäisi. Tietääkö joku mistä tämä johtuu, tai onko jollain muulla sama ongelma? Ärsyttävää kun en ymmärrä mistä on kyse tai mitä teen väärin.... Ja tää on nyt vasta ihan uusi juttu, ennen ei ollut mitään ongelmaa.

Haaste

Minut on haastettu! Seven Days A Week-blogin kirjoittaja Mm haastoi minut seuraavaan:

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.

2. Valitse neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta kolme muuta bloggaajaa:

-N-

suvi

-Henrietta

Kävipä tuuri, ettei ollut mikään karmea kuva minusta. Tässä on Viena viime joulun aikoihin, vaaleanpunaiset reinot kädessä ja uusi pipo huonosti päässä. Tuohon pipoon liittyykin hauska tarina. Oltiin joulun välipäivinä kaupoilla ja etsin Vienalle alennusmyynneistä uutta myssyä. Zarassa Viena nappasi tuon sinisen neulemyssyn käsiinsä ja ihan selkeästi halusi sen. Ei nimittäin suostunut vaihtamaan sitä mihinkään muuhun pipoon, vaikka yritin tarjota. Tuo oli nimittäin nippa nappa hyvän kokoinen, eikä suurempaa kokoa ollut tarjolla. Ostettiin kuitenkin tuo, vaaikka jäikin melkein heti pieneksi. Se oli ensimmäinen ostos jonka Viena "päätti" ihan itse :)

Tyttöjenpäivä

Me tytöt oltiin koko päivä sisällä. Ulkona on ollut niin karmea ilma, ettei sinne ole ollut menemistä. Vienakin oli tänään koko päivän kotona ja olisi ollut tosi hauska tehdä jotain kivaa ulkona. Eihän tuon ikäinen oikein jaksaisi koko päivää neljän seinän sisällä kököttää, enkä kyllä minäkään. Saga sai kuitenkin onneksi nukuttua päiväunet ulkona vaunussa, ei ollut tuuli ja sade yltyneet ihan myrskyksi asti vielä siihen aikaan. Meillä on myös aika suojaisa paikka tossa koko seinän korkuisen ikkunan vieressä, jossa aina vaunuja pidän kun Saga on unilla. Mutta nyt myrskyää!

Yllättävän hyvin me saatiin kuitenkin päivä kulumaan. Kuunneltiin lastenmusiikkia ja Viena tanssi ympäri olohuonetta. Katottiin me vähän piirrettyjäkin ja rakennettiin legoilla duploilla. Viena on myös ahkera leikkimään nukeilla, se pistää ne nukkumaan pitkin kämppää ja välillä "vaihtaa" vaipat ja leikkii niiden kanssa. Sagakin leikki paljon lattialla ja yritti koko ajan päästä kovasti eteenpäin. Musta näytti tänään jo vähän siltä, että kohta lähtee liikkeelle. Eteenpäin ei vielä mennyt, mutta mahalla makoillessaan pyöri hienosti ympyrää.

Tuntuu, että aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti viimeiset pari vuotta. Ei sitä meinaa oikein ymmärtää miten elämä on muuttunut. Oon tosi onnellinen, mulla on niin ihanat tytöt!

Tarinatuokio, Ikea-reissu ja leipomuksia

Viikonloppua vietettiin aika rauhallisissa merkeissä. Ei tullut tehtyä läheskään niin paljoa kun olin suunnitellut. Mutta mukavaa on ollut silti, ei aina tarvitse niin kauheasti tehdäkään, välillä on hyvä olla vaan kotona ja leikkiä lasten kanssa. Musta on tosi kivaa viettää aikaa koko perheen kesken. Vienakin kun on viikolla aina päiväkodissa, niin on ihanaa että se on kotona koko päivän, vaikkakaan kaksivuotiaan kanssa ei ole aina ihan helppoa, vielä kun yhtälöön lisää yhen puolivuotiaan. Ja koiran.

Eilen menin tyttöjen kanssa tapamaan muita suomalaisia lapsia ja heidän vanhempiaan Pohjolan taloon. Meitä perheellisiä suomalaisia kokoontuu Pohjolan talon kirjastossa kerran kuussa tarinatuokion merkeissä. Mun mielestä ihan mielettömän mukavaa tavata suomalaisia, sekä lapsia että aikuisia. Ihanaa ja vapauttavaa puhua omaa kieltä kunnolla. Tosi hyödyllistä kaikille lapsillekin, että kuulevat suomea muuallakin kuin kotona ja useammilta ihmisiltä. Kaikenlisäksi se kirjasto on viihtyisä ja mukava, siellä on ihana lastenosasto, missä on sohvat, pehmeät matot ja lattiatyynyjä. Lisäksi siellä on pöytä ja värikyniä piirtämistä varten. Ja kirjoja on kaikilla pohjoismaisilla kielillä. Täytyisikin ruvetä käyttämään Pohjolan talon kirjastoa enemmän. Olen itse lukenut rikollisen vähän parin viime vuoden aikana. Paitsi tietysti Vienalle nyt kun se on vihdoin malttanut ruveta myös vähän kuuntelemaan, eikä pelkästään katsomaan kuvia.

Viena on just kaatumassa kun nappasin tämän kuvan, sillä on ollut tasapaino vähän hakusessa viimeaikoina. Kuva otettu Pohjolan talon kirjastolla.

Iltapäivällä piipahdin Ikeassa ostamassa vähän kehyksiä ja jotain muuta pientä tosi tarpeellista sälää, niinkuin Ikeasta aina tuppaa mukaan tarttumaan. Jösses mikä hysteria ja kaaos siellä oli päällä. Siis ihan oikeasti, nyt on marraskuun eka viikonloppu ja jouluhysteria on alkanut ihan täysillä. En olisi uskonut, vaikka aiemmin jo asiaa päivittelinkin. Muutenkin Ikea on sellainen paikka, jota pitäisi tajuta välttää viikonloppuisin. Se kun tuntuu olevan joku lapsiperheiden pyhiinvaelluskohde. Äidit vanhemmat ajattelevat, että tehdäänpäs koko perhe yhdessä jotain hauskaa, eli mennään Ikeaan! Öööö... En usko, että Ikea vastaa pikkulasten käsitystä jostain hauskasta, eikä muuten isienkään.

Tänään aamulla oltiin tapamme mukaan ulkoilemassa. Ihan vaan leikkipaikalla keinumassa ja vähän tässä lähistöllä kävelemässä. Aamulla oli vielä hyvä ilma, mutta iltapäivällä sää on vaihdellut viiden minuutin välein, islantilaiseen tapaan. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja seuraavan kerran kun vilkaiset ikkunasta ulos siellä sataa kaatamalla ja on säkkipimeää.

Molikin pääsi vähän purkamaan energiaa juoksentelemalla kepin perässä.

Ai niin, mä myös leivoin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni banaanileipää. Ei tullut otettua kuvaa (eipä siinä paljon kuvattavaa ollut), mutta hyvää tuli. Tosin aion muokata reseptiä hieman, seuraavalla kerralla vähemmän sokeria ja enemmän banaania. Oon melkein ylpeä itsestäni kun oon ruvennut leipomaan useammin. Ennen musta kaikki leipominen tuntui jotenkin niin työläältä ja rasittavalta, muttei enää. Mikään mestarileipuri en todellakaan ole, aina tulee kämmättyä jotain. Onnistun kuitenkin ihan hyvin, jos ei ole liian monimutkaisista resepteistä kysymys. Saas nähdä miten käy mun joululeipomisten kanssa. Toivottavasti en ole haukannut suunnitelmissani liian isoa palaa.

Tytöt mekoissaan

Saga on tällä viikolla oppinut kunnolla kääntymään vatsalleen itse. Tänään se on ähissyt ja puhissut kun on yrittänyt kääntyä takaisin selälleen, melkein jo onnistuu, loppusilaus vaan puuttuu. Liikkeellekin on kova yritys ja tahto. Ei varmaan mee kauaa kun Saga lähtee ryömimään. Sitten ei toiminta lopu tässä huushollissa.

Kävin Vienan kanssa lähikaupassa kävellen ja tajusin yhtäkkiä kuinka paljon siitä on jo seuraa. Viena istui rattaissa naama muhun päin ja höpötettiin koko matka. Tylsää olis ollut jos yksin olisin joutunut menemään. Uskomaton muutos on tapahtunut viimeisien kuukausien aikana. Tosi hauska huomata kuinka voin jo jutella oman pienen tyttäreni (vastahan se oli vauva!) kanssa ja se vastailee ja kertoo juttuja kun kyselen. Mun täytyy vaan muistaa puhua suomea, välillä se meinaa unohtua, koska Viena enimmäkseen puhuu islantia. Viena ymmärtää kyllä suomea täysin ja käyttää joitain sanoja myös. Muttei ihan vielä osaa erotella, kenen kanssa puhutaan mitäkin kieltä. Kaikki aikanaan.

Tässä vähän kuvia, mitä on tullut räpsittyä tänään :) Eikö olekin söpöt mekot tytöillä!